Seuraavana päivänä auringon noustua keskitaivaalle saapui Telemakon
laiva Pyloon, jossa Nestor hallitsi. Rannalle oli kokoontunut paljon
kansaa uhraamaan Poseidonille. Siellä oli yhdeksän joukkoa, kussakin
viisisataa miestä, ja joka joukolla oli yhdeksänsataa härkää.
Tulijat käärivät purjeensa ja pysähtyivät rannalle. Atene kääntyi nyt
Telemakon puoleen, sanoen:
"Nyt, ystäväni, on sinun astuttava viisaan Nestorin eteen. Olet
lähtenyt matkaan saadaksesi tietoja isästäsi. Nestor on sanova totuuden
ja kertova sinulle, mitä hän isästäsi tietää."
Telemakos vastasi:
"Mentor, miten uskallan häntä lähestyä. En ole oppinut vielä puhumisen
suurta taitoa ja onhan sopimatonta, että nuorempi kyselee vanhemmalta."
"Sinun on itse mietittävä alkusanat, kyllä jumalat sitten sinua
auttavat eteenpäin."
Näin sanoen astui kookas Atene edellä ja Telemakos seurasi häntä
Nestorin luo, joka poikineen istui juhlaa valmistelevan kansansa
keskellä. Vieraitten lähestyessä kokoontuivat kaikki heidän ympärilleen
ja Nestorin poika Peisistratos astui heitä vastaan, johtaen heidät
hiekkarannalle levitetyille patjoille istumaan. Sitten hän toi Atenelle
viinipikarin, kehoittaen häntä vanhempana vieraana ensin juomaan,
uhraamaan meren jumalalle ja antamaan pikarin sitten nuoremmalle
ystävälleen.
Atene, iloiten nuorukaisen huomaavaisuudesta, tarttui kultapikariin
rukoillen:
"Suuri Poseidon, kuule pyyntöni, suo Nestorin ja hänen poikansa
menestyä ja palkitse muille Pylon miehille heidän uhrinsa. Meitäkin
auta, meille suotuisa kotimatka suo ja asiamme toimitetuksi saata."
Saatuaan kultapikarin rukoili Telemakoskin samoin.
Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, kääntyi kunnianarvoisa Nestor
heidän puoleensa:
"Nyt saanemme kuulla, millä matkoilla vieraamme ovat, mistä tulette,
mihin menette ja mitä asioita ajatte?"
Telemakos vastasi Atenen rohkaisemana:
"Nestor, Neleun poika, kreikkalaisten ylpeys! Tulemme Itakasta ja
matkamme määrä on täällä. Tulimme kuulemaan, mitä tiedät Odysseusta,
isästäni, tuosta kovia kokeneesta miehestä, joka ennen taisteli
rinnallasi Troiassa. Kaikista muista uroista tiedetään jotain. Ken on
onnellisesti kotiinsa saapunut, kenet on kuolema kohdannut. Isästäni
vain ei tiedetä, onko hän vihollisen kädestä surmansa saanut, vai
merikö hänet on saaliikseen vienyt. Pyydämme sinua, sano, mitä tiedät.
Näitkö omin silmin hänen kuolemansa vai oletko huhuna siitä tietoa
saanut? Säälimättä kerro, jos kovakin on kohtalonsa ollut."
Nestor vastasi hänelle:
"Puheesi johtaa mieleeni koko sen hädän ja kurjuuden, jota Priamon
kaupungissa saimme kokea. Paraat joukostamme kaatuivat siellä. Siellä
lepää sotaisa Aias, siellä Akilleus, siellä myöskin jalo Patroklos.
Sinne kätkin rakkaan poikani Antilokon ruumiin. Ken voi kertoa
kärsimämme vaivat? Jos vuosia luonani viipyisit, väsyisit, ennenkuin
kertomukseni niistä loppuisivat. Yhdeksän pitkää vuotta kesti sota,
kunnes sen vihdoin Zeus saattoi loppuun. Kekseliäisyydessä ja
viekkaudessa ei ollut toista jalon Odysseun vertaista. Eikä ole
epäilystäkään siitä, ettet sinä olisi Odysseun poika, muotosi, yksinpä
puheesikin sen todistaa. Harvoin lapsi niin vanhempaansa muistuttaa.
Läpi elämän olimme ystäviä, aina yksimielisiä sekä ruhtinaitten
kokouksissa että kansan keskellä. Mutta kerronpa sinulle mitä tiedän.
"Kun sota oli loppunut, syntyi kreikkalaisten kesken riita siitä, oliko
jo lähdettävä vai oliko ensin uhrattava jumalille. Puolet joukosta
lähti kotimatkalle, niiden joukossa meidän laivamme sekä Odysseun.
Alkutaival sujui hyvin. Jumalat soivat tyynen matkan, mutta silloin
puhkesi taas keskinäinen riita, ja nyt kääntyi Odysseus takaisin
uhraamaan jumalille. Vihdoin pääsin onnellisesti kotirantaan, samoin
saapuivat Akilleun joukot hänen rohkean poikansa johtamina ja urhean
Filokteteen sekä monien muiden urhojen laivat. Agamemnonin loppu oli
surullinen. Kavala Aigistos hänet murhasi. Mutta jäihän Agamemnonilta
poika, Orestes, joka kuninkaanmurhaajalle kosti. Niin sinäkin, poikani,
nuori ja kaunis, näytä olevasi voimakas, silloin on kansasi sinua
kunnioittava."
Telemakos vastasi:
"Orestes teki urostyön ja on siitä Kreikassa aina ylistys kaikuva.
Kunhan jumalat soisivat minullekin sellaisen voiman, kostaisin
kosijoille heidän julkeutensa."
"Mainitsit kosijat", sanoi siihen Nestor. "Olen kuullut, että he
majailevat kodissasi vasten tahtoasi. Mutta ken tietää, ehkäpä isäsi
kerran palaa ja kaiken kostaa. Jospa Atene osoittaisi sinulle samaa
rakkautta, mitä hän aikanaan isällesi osoitti, toimittaisi hän varmasti
kosijoille muuta ajateltavaa."
Mutta Telemakos arveli:
"Liian paljon toivotat minulle, kuuluisa Nestor, liian paljon, jotta se
koskaan voisi toteutua."
Silloin puuttui puheeseen Atene:
"Ystäväni, mitä nyt sanoitkaan! Ei ole jumalille vaikeata pelastaa
ketään. Ainoastaan kuoleman käsistä eivät jumalat voi rakkaimpiaankaan
auttaa."
Mutta murheellisena lausui Telemakos:
"Mentor, ällös enää puhu siitä, isäni kotiintulopäivä ei koita koskaan.
Hän on joutunut kuolon synkän jumalattaren valtaan. Mutta sinulta,
viisas Nestor, jonka sanotaan kolme miespolvea hallinneen, sinulta
kysyn, kerro, miten Agamemnon kuoli, missä hänen veljensä Menelaos
silloin oli? Eikö hän ollutkaan Argossa ja miten saattoi heikompi
Aigistos voimakkaamman voittaa?"
Nestor kertoi silloin nuorukaiselle:
"Troiassa verisiä taisteluja käydessämme vietti Aigistos, Agamemnonin
orpana, päivänsä Argossa koettaen vietellä kuningatarta, ihanaa
Klytaimnestraa uskottomuuteen. Alussa jalosydäminen vaimo kauhistui
tämän aikeita, mutta lopulta hän, onneton nainen, taipui. Kuningas oli
lähtiessään jättänyt puolisonsa suojelemisen linnan laulajan huoleksi,
mutta hänet tuo kavaltaja kuljetti kauas, asumattomaan saareen, jättäen
sinne korppien saaliiksi. Ja silloin hän vihdoin sai kuningattaren
pauloihinsa. Mutta jumalien lepyttämiseksi hän uhrasi runsaat uhrit.
"Troiasta lähdin ystäväni Menelaon kanssa. Mutta saavuttuamme Attikan
kärkeen, pyhään Sunioniin, lennätti Apollo kuolettavan nuolensa
Menelaon oivaan perämieheen. Menelaos olisi halunnut rientää maihin
hautaamaan ystävänsä, mutta Zeus, joka oli koko matkan vainonnut meitä,
lähetti rajumyrskyn, joka hajoitti koko laivaston. Toiset laivat
ajautuivat Kreetaan, toiset pirstoutuivat kallioihin, ja miehet
pelastuivat hädin tuskin. Ainoastaan Menelaon viisi laivaa saapui
eheänä Egyptin rantaan. Sillä aikaa kun Menelaos täällä vierailla
mailla keräsi kultaa ja hopeaa, teki Aigistos hirmutyönsä ja pakotti
kansan kuuliaisuuteen. Seitsemän vuotta kuuluu hän hallinneen rikkaassa
Mykenessä, kunnes kahdeksantena saapui Atenasta nuori Orestes ja
murhasi petturin. Samana päivänä palasi myöskin Menelaos, laivat
täpötäynnä rikkauksia. -- Ja nyt, poikani, älä sinäkään kulje kauas
kodistasi, vaan pysy sen lähettyvillä, eihän tiedä, milloin sinuakin
tarvitaan. Kehoitan sinua kuitenkin ensin käymään Menelaon luona. Hän
on vasta palannut kaukaisilta mailta koettuaan monet vastukset. Hän,
rehellinen mies, kertoo sinulle, mitä tietää. Lähde Lakedaimoniin
laivoinesi, tai jos haluat sinne maitse kulkea, ovat hevoseni
käytettävinäsi ja joku pojistani lähtee kerallasi."
Niin puhui viisas Nestor. Mutta aurinko oli jo ennättänyt laskea ja
hämäriin verhota maat. Silloin virkkoi Atene:
"Jo on aika puheet lopettaa ja jumalille uhrata. Ei ole soveliasta
myöskään jumal'uhrien ääressä valvoa, sillä aurinko on jo laskenut."
Atenen kehoitusta toteltiinkin, ja kun uhrit oli uhrattu, aikoivat
Telemakos ja Atene palata takaisin laivaansa. Mutta silloin pysäytti
Nestor heidät:
"Ei suinkaan, ystäväni, eiväthän jumalatkaan sallisi, että te
lähtisitte Nestorin luota laivaan yötänne viettämään. On meillä toki
vuoteita ja vaippoja teillekin asti. Niin kauan kuin Nestor elää, ei
kuuluisan Odysseun poika täällä vieraillessaan saa laivan kannella
nukkua."
"Oikein puhut, viisas Nestor", lausui vale-Mentor. "Telemakos levätköön
luonasi, mutta minä menen laivaan ja kerron sen nuorelle miehistölle,
miten asiat ovat. Huomenna lähden Kaukoniaan asioilleni, sillä aikaa
kuin sinä lähetät poikasi Telemakon mukana Spartaan."
Sen sanottuaan nousi Atene merikotkana lentoon kadoten pilviin. Kaikki
seisoivat hämmästyneinä, mutta Nestor tarttui Telemakon käteen, sanoen:
"Nyt näen, nyt tiedän, ettet voi olla halpamielinen, koska jo noin
nuorena sinua jumalat suosivat. Se ei voinut olla kukaan muu kuin
Pallas Atene. Hän sinun isääsikin erikoisesti suosi."
Ja kääntyen jumalattaren puoleen rukoili vanhus Atenen suojelusta
omallekin kodilleen, luvaten uhrata kultasarvisen hiehon.
Ja niin lähtivät kaikki kohti kuninkaan ihanaa palatsia, jossa heille
tarjoiltiin kalliita, vuosikymmenen vanhoja viinejä. Yönsä vietti
Telemakos palatsin sisäsuojissa toverinaan Nestorin poika Peisistratos,
kuulu keihäänheittäjä.
Seuraavana aamuna astui viisas Nestor linnastaan ulos ja istuutui
valtikka kädessä hohtavan valkoiselle, oven vieressä olevalle kivelle,
jolla hänen isänsä Neleus oli aikanaan usein istunut. Kaikki hänen
kuusi poikaansa astuivat hänen luokseen ja Telemakolle tarjottiin
paikka urhean Peisistraton rinnalle. Kun kaikki olivat kokoontuneet,
alkoi vanhus:
"Nyt rientäköön kukin työhön! Yksi teistä lähteköön niityille paimenen
luo; sieltä tuotakoon eilisiltana Atenelle lupaamani hieho. Toinen
menköön laivalle käskemään Telemakon väkeä tänne linnaan. Kolmas
kutsukoon tänne kultasepän kultaamaan uhrieläimen sarvet. Te muut
saatte jäädä kotiin juhla-ateriaa valmistamaan."
Kaikki kuninkaan käskyt täytettiin nopeasti. Kun hiehon sarvet oli
kullattu, toimitettiin juhlallinen uhri kaikkien Nestorin poikien ja
heidän puolisoittensa läsnäollessa. Uhrin jälkeen johti Nestorin tytär,
kaunis Polykaste, Telemakon kylpyyn ja hieroi häntä hyvänhajuisilla
öljyillä.
Kun juhla-ateria oli nautittu, kehoitti Nestor poikiaan valjastamaan
vaunujen eteen parhaat juoksijat, kuninkaan viinejä pantiin
matka-eväiksi ja vaunuihin astui Telemakos sekä urhea Peisistratos,
joka voimakkain käsin tarttui ohjaksiin. Pimeän tultua he yöpyivät
Ferain kaupunkiin, kuningas Diokleen luo, aamulla ani varahin he
jatkoivat matkaa ja saapuivat seuraavana iltana perille Lakedaimoniin.