Aamun valjetessa Telemakos kutsutti kansan kokoon. Kun tori oli
nopeasti täyttynyt, tuli hän kahden koiran seuraamana, kuparinen keihäs
kädessä, itse paikalle ja Atene loi merkillisen jumalaisen loisteen
hänen ympärilleen, niin että kaikki, yksin vanhimmatkin, tekivät
hänelle kunnioittavasti tilaa hänen astuessaan isänsä paikalle.
Kokoukseen oli saapunut myös vanha, kokenut Aigyptios, jonka pojista
eräs oli lähtenyt Troiaan Odysseun kanssa ja jota hän yhä katkerasti
suri. Kaksi hänen pojistaan hoiti isänsä kanssa maita, neljäs vietti
päivänsä kosijain parissa Odysseun talossa.
Tämä viisaudestaan kuulu vanhus ryhtyi ensimäisenä puhumaan:
"Vuosia on kulunut siitä päivästä, jolloin viimeksi, jalon Odysseun
kutsumina, olimme täällä koossa. Ken on meidät nyt kutsunut?
Telemakosko? Onko hän saanut tietoa sotaan lähteneistä vai haluaako hän
kanssamme neuvotella tärkeistä asioista? Miten lieneekin, siunatkoon
Zeus hänen aikeensa ja suokoon niiden menestyä."
Telemakos, joka iloitsi vanhuksen ystävällisistä sanoista, nousi nyt
puhumaan:
"En ole saanut lähteneistä tietoa, mutta tahtoisin kääntyä teidän,
Itakan miesten puoleen, pyytäen teiltä apua. Isäni on kerran kuninkaana
teitä hallinnut, mutta nyt tahtovat kansamme parasten miesten pojat
pakottaa äitini vastoin tahtoaan naimisiin, ja vastausta odotellessaan
tuhlaavat koko omaisuutemme. Lopettakaa tämä vääryys ja antakaa minun
suruineni olla rauhassa, muuten vedätte Zeun koston päällenne!"
Itkien hän lopetti puheensa ja kaikki tunsivat myötätuntoa tuota nuorta
miestä kohtaan. Nousi silloin kosijain joukosta Antinous vastaamaan:
"Telemakos, ällös meitä soimaa, vaan soimaa äitiäsi, joka on viekkain
kaikista vaimoista. Neljäs vuosi on kohta loppuun kulunut siitä kuin
tänne tulimme ja äitisi yhä kohtelee meitä viekkaudella. Kaikille hän
lähettää tervehdyksiä, kaikissa pitää toivoa yllä, vaikka ajatukset
askartelevat muualla. Pitkän kankaan hän loi, kangaspuihin pani ja
lausui: 'Jalosukuiset kosijani, älkää häitäni kiirehtikö, sallikaa
minun kutoa tämä kangas Laerteen kuolinvaipaksi. Jos se kesken jää,
jäävät langat käyttämättä!' Näin hän puhui. Kolme vuotta häntä
uskoimme, kunnes petos tuli ilmi. Minkä hän päivällä kutoi, sen hän
yöllä purki. Lähetä äitisi luotasi isänsä kotiin, siellä
valmistettakoon hänen myötäjäisensä ja valittakoon puoliso. Siihen asti
kuin sen teet, elämme talossasi ratkaisua odottaen."
"En voi, oi Antinous, ajaa talosta äitiäni, joka minulle on elämän
antanut ja minua lasna hoitanut. Kosto kerran kohtaisi minua
sellaisesta teosta. Mutta lopettakaa te hurjistelunne ja vierailkaa
toistenne luona."
Hänen siinä puhuessaan lähetti Zeus kaksi kotkaa. Nämä leijailivat
ensin liikkumattomin siivin rauhallisesti rinnakkain. Mutta
saavuttuaan kokoontuneitten kohdalle ne alkoivat lyödä siivillään
voimakkaasti ilmaa, lennellä edestakaisin ja katsella uhkaavasti alas
kansanjoukkoon. Samassa ne syöksyivät toistensa kimppuun ja lensivät
sitten toisiaan raadellen pois yli kaupungin talojen. Kaikki olivat
huomanneet lintujen lennon ja kyselivät nyt äänekkäästi ihmetellen,
mitä se merkitsisi.
Tietäjä Aliterses ymmärsi lintujen lennosta lukea jumalien tahdon ja
hänpä nyt selitti:
"Varokaa, kosijat ja te muutkin. Suuri onnettomuus uhkaa teitä kaikkia.
Kun Odysseus läksi Troiaan, ennustin, että hän tulisi paljon kovaa
kokemaan ja vihdoin palaamaan tuntemattomana kahdenkymmenen vuoden
kuluttua. Nyt se aika on kulunut ja Odysseus saapuu varmasti."
Kosijat vastasivat pilkaten tietäjän sanoihin, mutta Telemakos lausui:
"On turhaa puhua teille, te korskeat kosijat. Pyydän vain laivaa ja
kahtakymmentä soutajaa lähteäkseni Spartaan ja Pyloon kuulemaan,
tietääkö kukaan mitään isästäni. Jos kuulen hänet kuolleeksi, palaan
kotiin, pystytän hänelle muistomerkin ja vietän juhlalliset
hautajaiset. Silloin on äitini valmis uuteen avioliittoon."
Hän istuutui ja puhumaan nousi nyt vanha Mentor, Odysseun ystävä, jolle
hän lähtiessään oli uskonut kotinsa valvonnan. Hän sanoi:
"Kuulkaa minua, miehet Itakan! Soisin tästä lähtien saavanne kuninkaan
ankaran ja säälimättömän, koska te olette voineet unohtaa Odysseun,
joka kohteli kansaansa kuin isä lapsiaan. Kosijoista en puhukaan,
heitä uhkaa perikato, vaan teitä muita moitin siitä, että
sallitte kuninkaanne talossa niin elettävän. Olettehan te toki
monilukuisemmatkin kuin nuo röyhkeät kosijat."
Silloin nousi Leokritos kosijain puolesta puhumaan:
"Joutavia juttelet, Mentor. Yllytäthän kansaa vastaamme. Se on supi
suotta. Vaikkapa itse Odysseus palaisi, niin kävisipä huonosti hänen,
jos ryhtyisi meitä karkoittamaan. Ei, hyvät miehet, lähteköön kukin
töilleen. Mentor ja Aliterses pitäkööt huolta Telemakon matkasta. Siitä
tuskin kuitenkaan mitään tulee."
Tähän päättyi kansankokous. Kukin kävi askareilleen, kosijat Odysseun
taloon.
Telemakos astui yksin meren rannalle, pesi merivedessä kätensä ja
kääntyi rukoillen Atenen puoleen:
"Auttaos minua, suuri jumalatar, joka eilen luonani vierailit ja
kehoitit minua lähtemään isääni etsimään! Auta minua, sillä kansa ja
etenkin nuo korskat kosijat tahtovat matkaani estää."
Hänen siinä rukoillessaan pysähtyi jumalatar hänen viereensä Mentorin
hahmossa:
"Jos olet Odysseun ja Penelopen poika, et saa peljäten jättää matkaasi
suorittamatta. Älä huolehdi siitä, mitä kosijat sanovat, he, raukat,
eivät aavista, mikä kohtalo heitä uhkaa. Samana päivänä he joutuvat
kaikki kuoleman saaliiksi. Mene rauhassa kotiisi, vietä iltasi heidän
kanssaan ja varusta viinit ja viljat sekä muut matkatarpeet. Minä pidän
huolta sekä laivasta että miehistöstä."
Kun Telemakos saapui kotiinsa, olivat kosijat pihalla, mikä vuohta
teurastamassa, mikä mitäkin askaroimassa. Antinous kävi nauraen häntä
vastaan, tarttui hänen käteensä ja sanoi:
"Terve, rakas Telemakos! Syö, juo ja riemuitse kerallamme. Kyllä muut
sinulle sekä laivan että miehet valitsevat, siitä saat olla huoleti."
Mutta Telemakos veti hiljaa kätensä pois, virkkaen:
"En halua kanssanne iloita. Te olette kauan minulle vain vahinkoa
saattaneet. Nyt olen mieheksi varttunut ja toivotan kostoa teille.
Matkaani ei mikään voi estää, ja ellen täältä laivoja saa, saan niitä
muualta."
Kosijat silloin pilkkaamaan häntä mikä sanoen mitäkin. Eräs virkkoi:
"Telemakos aikonee hakea Spartasta ja Pylosta apua murhatakseen meidät
kaikki tai kenties hän tuo salaista myrkkyä, jota sekoittaa juomaamme."
Toinen jatkoi:
"Tai ehkäpä hän Odysseun tavoin harhailtuaan joutuu itse surman
suuhun. Mutta siten hän, mies parka, tekee meidän asemamme vielä
vaikeammaksi, sillä silloin on meidän jaettava keskenämme vielä
hänenkin perintö-osansa. Ainoastaan talon annamme hänen äidilleen ja
tämän tulevalle puolisolle."
Tällaista hän sai kuulla ympäriltään, mutta hän jätti heidät ja astui
isänsä suuriin varastosaleihin, joissa säilytettiin kasottain kultaa ja
hopeaa, arkuttain vaatteita ja suurin määrin kallisarvoisia öljyjä.
Siellä oli myös kalliit varastot vanhoja viinejä, joita ainoastaan
kuningas itse sai käyttää. Eurykleia, talon uskottu, säilytti tarkoin
näiden varastojen avaimet.
"Rakas hoitajani", virkkoi Telemakos hänelle, "pane kahteentoista
kannelliseen astiaan lähinnä parasta viiniä ja täytä yhtä monta säkkiä
parhaalla viljalla. Tulen ne itse noutamaan äitini mentyä levolle.
Lähden Spartaan ja Pyloon etsimään isääni, mutta älä sinä tästä kerro
mitään äidilleni."
Tämän kuultuaan alkoi uskollinen Eurykleia katkerasti itkeä:
"Rakas lapsi, minne sinä aiot mennä avarassa maailmassa? Sinä
ainokaisemme, jää'ös kotiin! Pois mentyäsi keksivät kavalat kosijat
turmion sinulle. Älä mene!"
Mutta nuorukainen vastasi:
"Älä huolehdi, lähden jumalain kehoituksesta. Vanno vain, ettet
äidilleni ilmoita mitään matkastani, ennenkuin yksi- tai kaksitoista
päivää on kulunut, ellei hän sitä ennen minua kaipaa."
Eurykleia vannoi valan ja ryhtyi sitten täyttämään viiniastioita ja
viljasäkkejä. Telemakos taas kävi kosijain joukkoon.
Sillä aikaa kulki Atene, ottaen Telemakon hahmon, kaupungilla, kooten
paraita miehiä laivaan, jonka hän myös hankki.
Kun aurinko laski ja hämärä verhosi kaupungin, saapui hän Mentorin
hahmossa Odysseun talolle, uuvutti kosijat uneen ja kutsui Telemakoa:
"Joudu, laivaväkesi odottaa, aika rientää!"
Kookasta Atenea seuraten riensi Telemakos rantaan, jossa kaikki oli
valmiina. Täällä hän kääntyi soutajien puoleen, lausuen:
"Tulkaa kanssani! Matkatarpeemme ovat varastohuoneissamme valmiina.
Mutta liikkukaa hiljaa talossa, ettette herätä nukkuvia, sillä
lähdöstäni ei tiedä kenkään, yhtä palvelijaa lukuunottamatta, ei edes
äitini."
Matkatarpeet tuotiin laivaan, Telemakos asettui keulaan ja Atene
pysähtyi hänen viereensä. Hohtavat purjeet nostettiin, ja laiva kiiti
myötätuulessa iltaruskon kultaamalla merellä. Aallot löivät riemuiten
leikkiä laivan ympärillä. Mutta Telemakos ei unohtanut uhrata viinejä
jumalille, etenkään Atenelle.