Heti kun Crispin oli lähtenyt ja kun hänen hevosensa kavion kapse vielä
kuului ulkona raivoavan myrskyn ja sateen läpi, kiiruhti Josef hallin
poikki palvelijain puolelle. Siellä hän tapasi neljä palvelijaansa
syvässä unessa, kasvot kalpeina ja tahmeina ja jäsenet velttoina
oudoissa asennoissa.
Turhaan satoi heidän päälleen potkuja ja kirouksia, heitä oli mahdoton
saada hereille horrostilastaan.
Vihdoin hän otti lyhdyn ja meni talliin, mistä Crispin juuri oli
ottanut hänen parhaan ratsuhevosensa, ja satuloi omin käsin toisen.
Hänen huulensa olivat omituisessa hymyssä, kun hän palasi siihen
huoneeseen, jossa hänen veljensä oli Kennethin kanssa.
Hänen poissaollessaan oli Kenneth sitonut Gregoryn haavan. Hän oli
saanut haavoittuneen ottamaan hieman viiniä ja oli asettanut tämän
tuoliin, jossa hän nyt istui puoleksi makaavassa asennossa, kalpeana ja
uupuneena.
»Neljännestunti on kulunut, sir», sanoi Josef kylmästi astuessaan
sisään.
Kenneth ei näyttänyt kuulevan. Hän istui kuin unessa. Hänen silmänsä,
jotka eivät nähneet mitään, olivat suunnatut Gregoryn kalpeisiin,
velttoihin kasvoihin.
»Neljännestunti on kulunut, sir», kertasi Josef kovemmalla äänellä.
Kenneth nosti päätään, nousi ja huokasi vieden kättään väsyneesti
otsansa yli.
»Ymmärrän, sir», vastasi hän hiljaisella äänellä. »Tarkoitatteko, että
minun täytyy lähteä?»
Josef odotti hetkisen, ennen kuin vastasi.
»On jo yli puolenyön», sanoi hän hitaasti,» ja ulkona on paha ilma.
Te voitte olla täällä huomiseen, jos tahdotte. Mutta sitten teidän on
lähdettävä», hän lisäsi ankarasti, »minun tarvinnee tuskin sanoa, että
mistress Cynthian kanssa ette enää saa puhua, ettekä enää Marleigh'n
linnaan jalallanne astua.» —
»Ymmärrän, sir, ymmärrän. Mutta te kohtelette minua liian ankarasti.»
Josef nosti kysyvästi silmäkulmiaan.
»Olin valan sitoma, jonka olin tehnyt tietämättä, ketä vastaan
olin käteni nostava. Oh, sir, täytyykö minun kärsiä koko elämäni
erehdyksestä, joka ei ollut oma aiheuttamani? Te, master Gregory»,
huudahti hän kääntyen innokkaasti Cynthian isän puoleen, »te olette
armollisempi. Te käsitätte asemani — minut pakotettiin siihen.»
Gregory avasi väsyneet silmänsä.
»Piru teidät vieköön, master Stewart», ähki hän. »Minä käsitän, että
te olette antanut minulle haavan, jonka parantamiseen menee ainakin
kuukausi.»
»Se oli tapaturma, sir. Vannon, että se oli tapaturma.»
»Vannominen sinne ja vannominen tänne näkyy olevankin teidän
pääasiallisin tehtävänne elämässä», murahti Gregory vastaukseksi.
»Parasta, kun lähdette. Me emme aio ruveta kuuntelemaan teidän
selityksiänne.»
»Jos te todella voitte tarjota jotakin korvausta, niin me ehkä saatamme
kuunnella teitä», sanoi Josef tyynesti.
Kenneth kääntyi ympäri ja katsoi häneen toivon välähdys silmissään.
»Onko olemassa mitään korvausta? Miten voin tehdä tekoni
tekemättömäksi? Osoittakaa minulle keino, olen valmis vaikka mihin.»
Sellaista vastausta Josef odotti ja hän oli vähällä paljastaa
tyytyväisyytensä. Hän oli vähän aikaa ääneti, miettivinään.
»Kenneth», sanoi hän vihdoin, »te voitte jossakin määrin korjata pahan
tekonne, ja jos olette valmis kestämään hieman rasitusta, niin minä
puolestani tahdon unohtaa tämän illan.»
»Sanokaa minulle millä tavalla, sir, ja maksoi mitä maksoi, minä teen
sen.»
Hän ei tullut ajatelleeksikaan sitä tosiasiaa, että Crispinin
nurjamielisyys Ashburneja kohtaan oli täysin oikeutettua, että he
olivat hävittäneet Crispinin elämän sekä koettaneet tappaa hänet,
samoin kuin he tappoivat hänen vaimonsakin kahdeksantoista vuotta
sitten. Kenneth ajatteli ainoastaan Cynthiaa. Hänen ainoa toivonsa oli
omistaa hänet. Hänen rinnallaan ei kunnia eikä oikeus merkinnyt mitään.
»Se on vallan helppo tehtävä», vastasi Josef. »Tehtävä, jonka voisin
antaa jollekin palvelijoistanikin.»
Josef ei puhunut mitään siitä, että koska hänen kaikki palvelijansa
makasivat unijuoman nukuttamina, asia oli niin tärkeä, että hänen
sananviejänsä täytyi lähteä samana yönä matkaan.
»Toivoisin, sir», vastasi nuorukainen, »että tehtävä olisi suuri ja
vaikea.»
»Aivan niin», vastasi Josef purevan ivallisesti, »mehän tunnemme sekä
teidän urhoollisuutenne että neuvokkuutenne.» Hän istui vähän aikaa
vaiti ja miettiväisenä ja sanoi sitten katsahtaen äkkiä nuorukaiseen
kiinteästi:
»Saatte nyt koettaa sovittaa välinne kanssamme.» Sitten hän lisäsi:
»Menkää panemaan itsenne kuntoon matkaa varten. Teidän täytyy tunnin
kuluessa lähteä Lontooseen. Ottakaa mitä tarvitsette ja aseistakaa
itsenne ja tulkaa sitten takaisin luokseni.»
Gregory aavisti tylsyydestään huolimatta ainakin puoleksi mitä oli
tekeillä, ja hän aikoi sanoa jotakin. Mutta veljen silmäys sai hänet
vaikenemaan.
»Menkää», sanoi Josef nuorukaiselle, ja sanaakaan sanomatta Kenneth
nousi ja meni.
»Mitä aiot tehdä?» kysyi Gregory, kun ovi oli sulkeutunut.
»Tehdä tuon roiston kaksin verroin vaarattomaksi», vastasi Josef
kylmästi. »Eversti Pride saattaa olla poissa, kun hän saapuu perille,
ja hän voi päästä selville siitä, että ei ketään Lane-nimistä asukaan
_Ankkurissa_ Thames-kadun varrella. Voisi olla kohtalokasta herättää
hänessä epäluuloja ja saada hänet tänne takaisin.»
»Mutta voisihan Richard tai Stephen toimittaa asiasi.»
»He voisivatkin, elleivät olisi siinä määrin unijuoman uuvuttamia,
etteivät voi nousta ylös. Saattaisin lähteä itsekin, mutta näin on
paras.» Hän nauroi hiljaa. »Siinä on myös hieman komediaa. Kenneth
ratsastaa verenhimoisen ritarimme ohi varoittamaan Pridea hänen
tulostaan, ja kun Crispin saapuu, niin hän joutuu suoraan pyövelin
käsiin. Siitä tulee hänelle pieni yllätys. Lupaukseni, joka koski hänen
poikaansa, aion myös pitää. Hän saa kuulla hänestä Pridelta, mutta
liian myöhään, että tieto olisi enää minkään arvoinen.»
Gregorya puistatti.
»Jumaliste, Josef, se on ruma teko», huudahti hän. »Mieluummin en
näkisi poikaa enää koskaan. Anna hänen mennä matkoihinsa kuten aioit.»
»Sellaista aikomusta minulla ei koskaan ole ollut. Voisinko saada
luotettavampaa sanan viejää kuin hän, nyt kun olen hänen intoaan
lisännyt pelolla. Voimme luottaa siihen, että hän Cynthian voittaakseen
tekee sen, missä toinen ehkä ei onnistuisi.»
»Josef, sinä joudut vielä korvennettavaksi helvetissä.»
Josef nauroi pilkallisesti.
»Mene sänkyyn, senkin uikuttava tekopyhä. Haavasi tekee sinut
heikkopäiseksi.»
Meni puoli tuntia ennen kuin Kenneth palasi saappaat jalassa, vaippa
harteilla ja valmiina matkaan. Hän tapasi Josefin yksinään ahkerassa
kirjoitustouhussa ja noudattaen viittausta istuutui odottamaan.
Muutama minuutti kului, kunnes Josef mutisten itsekseen ja vetäistyään
viimeisen vetonsa laski kynän kädestään. Hiekkarasia koholla, ikään
kuin noppaa heittääkseen, hän katsoi nuorukaiseen.
»Et saa säästää kannuksia etkä piiskaa, kunnes tulet Lontooseen, master
Kenneth. Sinun täytyy ratsastaa yötä päivää, sillä asia on erittäin
tärkeä.»
Kenneth nyökkäsi merkiksi siitä, että ymmärsi, ja Josef ripotteli
hiekkaa paperille.
»En osaa sanoa, milloin joudut Lontooseen ennättääksesi ajoissa»,
jatkoi hän ja taivuttaen paperia kaatoi liian hiekan takaisin rasiaan,
»mutta noin puolen yön aikaan huomenna pitäisi kirjeen olla perillä.
Niin», hän jatkoi vastaukseksi pojan hämmästyneeseen ilmeeseen, »se
on tiukka ratsastus, tiedän sen, mutta jos tahdot saada Cynthian,
niin täytyy sinun siitä suoriutua. Älä säästä rahaa äläkä hevosta
ja pysyttele satulassa, kunnes olet Thames-kadulla.» Hän sulki
kirjeen, sinetöi sen ja kirjoitti osoitteen: »Eversti Pride, Ankkuri.
Thames-katu.» Hän nousi ja antoi kirjeen Kennethille, jolle osoite
ei merkinnyt mitään, koska hän ei ollut nähnyt sitä kirjettä, jonka
Crispin oli saanut viedäkseen.
»Sinun täytyy antaa tämä avaamattomana ja omin käsin eversti Pridelle
eikä kenellekään muulle. Jos hän sattuisi olemaan poissa tullessasi,
niin etsi hänet käsiisi viipymättä, olipa hän missä tahansa. Muista,
että sinun tulevaisuutesi riippuu siitä, miten uskollisesti noudatat
näitä määräyksiä. Jos tulet ajoissa perille, kuten luulen ja uskon
voivasi tehdä, niin voit pitää itseäsi Cynthian tulevana miehenä. Jos
epäonnistut, niin — niin sinun ei tarvitse palata tänne.»
»En tule epäonnistumaan, sir», huudahti Kenneth.»Sen mitä ihminen
saattaa tehdä suorittaakseen matkan neljässäkolmatta tunnissa, sen aion
tehdä.»
Hän olisi tahtonut kiittää Josefia tästä erinomaisesta tilaisuudesta
korjata rikkomuksensa, mutta Josef keskeytti hänet.
»Ota tämä kukkaro», huudahti hän kärsimättömästi. »Hevonen on valmiiksi
satuloituna tallissa. Se vie sinut ainakin Nortoniin saakka. Siellä
saat toisen hevosen ja kun se on lopussa, niin tulee kolmannen vuoro.
Mene nyt.»