Frank oli ruvennut rentustelemaan. Hän oli usein öisin ulkona,
ja väitettiin hänen kuleskelevan sangen siivottomissa paikoissa.
Agneksen varma kielto sekä äidin valitusvirret suututtivat ja
ärsyttivät häntä. Hän huomasi, että hänen täytyi luopua koko
ajatuksesta, ja vasta sitten, kun hän oli sen päätöksen tehnyt, tuli
hän kaikesta välinpitämättömäksi. Hän oli väliin tullut liian myöhään
konttooriin, ja se oli isän mielestä liikaa. Silloin isä läksytti
häntä aika tavalla ja sanoi, että hänen oli jätettävä sellaiset
tyhmyydet. Hänen mielestään oli nuorella miehellä kylläkin oikeus
huvitella hiukan, mutta se ei saanut tapahtua liikkeen kustannuksella.
Eräänä aamuna sattui Frank menemään ulos kyökin kautta, ja hän
näki silloin palvelustytön, Dina Nilsenin seisovan pesupunkan
vieressä. Hän hieroi niin, että saippuavaahto roiskui voimakkaiden
käsivarsien ympäri. Ihmetellen seisahtui Frank ja tarkasteli
hetkisen häntä, ollen muka hakevinaan jotain. Sellainen kaunis
vartalo! Olkapäät olivat pyöreät ja häikäisevän valkoiset, lantiot
voimakkaat, ja selvästi huomasi, ettei kureliivi ollut saanut
turmella hänen luonnonkaunista ja hyvin muodostunutta vartaloansa.
Kasvot punoittivat kovasta työstä ja uhkuivat terveyttä. Hän ei
ollut koskaan huomannut häntä niin kauniiksi. Hän ei ollut pitkä
ja solakka, kuten Agnes, mutta täyteläinen ja hyvin muodostunut.
Frank nautti niin kauan, kun mahdollista tästä näystä, ja kun
hän vihdoinkin poistui, seurasi hänen kuvansa häntä niin,
että hänen täytyi useampaan kertaan laskea jokaisen sarekkeen
konttoorikirjoissa, kun ajatukset tahtoivat harhailla tuon kuvan
ympärillä. Siitä päivästä saakka koetti Frank asettaa pyydyksiään
Dina Nilsenin tielle.
Jonkun ajan perästä saapui kirje Fannyltä. Hänestä oli kuin olikin
tullut mrs Bradford, ja hän tunsi itsensä sanomattoman onnelliseksi.
Luonnollisesti sisälsi kirje rukouksia ja anteeksipyyntöjä, kuten
tavallisesti sellaisissa tapauksissa. Mrs Plummer kirjoitti hänelle
oikein tunteellisen kirjeen, missä hän lahjoitti tyttärellensä
äidillisen siunauksensa, ja mr Plummer kirjoitti vävyllensä, että
hän oli peijakkaan _smart_, ja että hän voi tulla Minneapolikseen,
milloin vaan halutti, hän oli aina tervetullut. Kirjasto ja
"paratiisi" odottivat häntä eikä mr Plummer suinkaan "söisi häntä".
Charles Bradford lähetti iloisen, kiitollisuutta uhkuvan vastauksen.
Hän ei kuitenkaan vielä tulisi Minneapolikseen, sillä hän ei tahtonut
saattaa Fannyä ja itseään uteliaisuuden ja juorujen esineeksi.
Niin kului syksy hiljaa ja rauhallisesti. Köyhät nauttivat elämästä,
kun heillä vielä oli työtä eikä tarvinnut palella. Rikkaiden
elämä oli ikävää kaikesta ylellisyydestä huolimatta. He kävivät
teaattereissa ja kuuntelivat esitelmiä sillävälin, kun perheen
isä ahersi konttoorissaan saadakseen vielä muutamia tuhansia
miljoonien selkään tälle vuodelle. Armeliaisuutta harrastavat
naiset kiersivät listoinensa varustautuakseen talven tarpeilla.
Ristiäisiä ja hautajaisia sattui vuoronperään. Paneteltiin toisiaan
ja harrastettiin armeliaisuuden töitä; mässättiin ja tehtiin
raittiustyötä, ja kaiken tämän tapahtuessa lähestyi joulu.