Kun Georg Vashington aikoi lähteä, pysäytti Fanny hänet eteisessä.
Hän oli istunut portailla ja odottanut.
-- Matkustatteko suoraan Wisconsiin?
-- Kyllä, miss Plummer.
-- Milloin?
-- Huomen aamulla.
Fanny vilkasi salaa ympärilleen.
-- Voisitteko ottaa minut mukaanne? Intiaaniveli katsoi häntä
ihmeissään; Fanny pani sormen huulilleen.
-- Se on salaisuus. Matkustan sen miehen luo, jolta toitte kirjeen.
Me olemme kihloissa.
-- Ja vanhempanne?
-- He eivät saa tietää mitään. Minä jätin heille kirjeen, josta
selviää kaikki. Voinko luottaa teihin?
Veli nyökkäsi.
-- Tulkaa Milwaukeedepootille kello yhdeksän, sanoi hän, kumarsi ja
meni.
Kun palvelustyttö seuraavana päivänä ilmoitti, ettei Fanny-neiti
ollut huoneessaan, vaan, että siellä oli "isälle ja äidille"
osoitettu kirje, syntyi siitä yleinen säikähdys. Mr Plummer asetti
silmälasit nenälleen, mutta mrs Plummer ei joutanut odottamaan siksi,
kunnes se toimitus oli suoritettu, vaan avasi kirjeen ja luki:
"Teidän lukiessanne tätä olen minä jo kaukana täältä. Matkustan
Charleksen luo, joka on ilmoittanut minulle olinpaikkansa. Minä
rakastan häntä ja tahdon tulla hänen vaimokseen. En tule enää
aikaan Minneapoliksessa. Antakaa minulle anteeksi ottamani askel!
Kun kaikki on suoritettu, ilmoitan teille olinpaikkani.
Rauhoittakoon teitä tieto, että minä olen täydellisesti tyyni,
ja että minulla on suojaa matkalla. Olen miettinyt, mitä minun
olisi tehtävä, mutta luulen, että tämä on paras menettelytapa.
Älkää nyt sitä kovin murehtiko.
Tyttärenne
Fanny."
Mrs Plummer istui, kuin kivettyneenä ja odotti pyörtyvänsä, mutta se
ei kuitenkaan tapahtunut.
-- Kirottu tyttöletukka! -- huudahti mr Plummer. -- Luulen että pian
koko joukko karkaa. Ettekö tekin, sinä ja Frank lähde?
-- Kuka tietää? -- vastasi Frank leikatessaan palan häränpaistista.
Todellisuudessa hän ihaili sisarensa päättäväisyyttä, ja jos hän
olisi voinut saada Agneksen mukaansa, olisi hän mielellään pannut
toimeen pienen romantillisen ryöstöretken, tullakseen sitten takaisin
vaimoineen saamaan vanhempien siunauksen, kuten tapahtuu romaaneissa
ja New-Yorkissa.
-- Tällainen häpeä... ja Fanny... tuo tyyni Fanny! -- puhkesi mrs
Plummer puhumaan. -- Ja sellaisen henkilön kanssa!
-- Mies on kyllä hyvä, sanoi mr Plummer. -- Hän on hauska mies ja
oikein _smart_ ... "sitten ne söivät minut"... ha -- ha -- ha!...
Mr Plummer ei voinut olla nauramatta muistellessaan sitä iltaa,
kun he kilpaa kertoivat juttuja "paratiisissa" ja yhdessä tutkivat
Byronia.
-- Sinä vaivasit kylläkin itseäsi, äiti, saadaksesi Charleksen
tarttumaan onkeen, sanoi Frank, saaden yllykettä isän naurusta.
-- Ei mitään nokkaviisauksia, Frank -- keskeytti äiti. -- Luulen
todellakin, että olisit kyllä valmis murtamaan äitisi sydämen ja
karkaamaan tuon norjalaisen tyttöletukan kanssa.
-- Äiti, en kärsi, että sinä puhut Agneksesta tuolla tavalla, sanoi
Frank ja iski kahvelin päällä pöytään. -- Agnes on parempi, kuin sinä
ja kaikki yankeenaiset yhteensä.
-- Agnes? Norjalainen tyttöletukka? Mitä juttuja ne ovat, tarttui mr
Plummer puheeseen heristäen korviansa.
-- Niin, sinun on pidettävä vähän huolta Frankista, joka nyt on
rakastunut meidän entiseen palvelustyttöömme, sanoi mrs Plummer
tulipunaisena kasvoiltaan. -- Se vaan puuttuisi, että hänkin jonakin
kauniina päivänä katoaisi. Minä onneton, jolla on sellaisia lapsia!
Ja mrs Plummer pudisteli päätään ja koetti saada itkua alkuun, mutta
hän ei voinut mielenliikutukseltaan.
-- Mitä tämä kaikki merkitsee? -- kysyi mr Plummer. -- Oletko sinäkin
rakastunut, Frank, ja aiotko karata?
-- Minä pidän Agneksesta, satakielestä, jota me niin hävyttömästi
kohtelimme pitkät ajat kuten palvelustyttöä, vastasi Frank.
-- No, mutta miksi et mene naimisiin hänen kanssaan? -- sanoi mr
Plummer leikatessaan häränpaistia.
-- Äitihän kääntää taivaan ja maan nurin sen asian takia, vastasi
Frank ihmetellen isän myöntyväisyyttä.
-- No, mutta mitä sinulla, muori, on häntä vastaan? Eikö hän ole
terve ja reipas? Sehän on kylliksi.
Ja Plummer jatkoi syömistänsä.
-- Minua kovin hämmästyttää, että sinä voit puhua tuolla tavalla,
Plummer, huudahti hänen vaimonsa arvokkaasti. -- Etkö todellakaan
käsitä omaa asemaasi?
-- Sinä et totisesti ollut perin hieno silloin, kun minä sinut otin,
muoriseni, vastasi Plummer järkähtämättömän tyynesti.
-- En, etkä sinäkään, vastasi hänen vaimonsa kiivaasti. -- Mutta
nyt me olemme hienoja, ja sitä emme saa unohtaa. On sentään
mielestäni aivan liian karkeata, että Frankin ehdottomasti pitäisi
ottaa siirtolaistyttö, joka sen lisäksi vielä on norjalainen, kun
hänen tarvitsee vaan ojentaa kätensä saadakseen jonkun kaupungin
rikkaimmista ja hienoimmista neitosista.
-- No, mikset sinä sitte ota jotain niistä, jotka seurustelevat
meillä, Lily Brown'ia eli Jessie Nettelman'ia eli... niin,
paremminhan ne itse tunnet?
-- Siksi, etten pidä heistä, isä. Kaikki ne ovat niin laihoja,
kalpeita ja koreiluhaluisia, sekä täynnä pensioniviisautta, vastasi
Frank.
Plummer siristeli tyytyväisenä silmiänsä pojalleen. Hän oli
todellisuudessa samaa mieltä.
-- Sinä voit aivan hyvin ottaa kenen tahdot, kunhan se vaan on terve
ja reipas, kuten äiti.
-- Kiitos, isä! Tiesinhän, että sinä olet järkevä; sinä olet aina
niin hyvä, huudahti Frank iloisesti. -- Mutta pahinta on, ett'ei hän
huoli minusta.
-- Se vielä puuttuisi, sanoi mrs Plummer. -- Meidän kai pitäisi
vielä pyydellä tuota skandinavialaista tyttöletukkaa. Mutta sen minä
sanon sinulle, Plummer, että jos sinä oletkin välinpitämätön lastesi
parhaasta, niin en minä suinkaan ole, ja minä tulen kynsin hampain
vastustamaan sitä avioliittoa. Hänen äitinsä on minun kanssani yhtä
mieltä, hän ei luule heidän sopivan toisillensa. Olen itse puhellut
hänen kanssaan.
-- Ja minä sanon sinulle, äiti, että jos sinä vastustat minun
onneani, kuten tähän asti, niin saat itse vastata seurauksista,
keskeytti Frank kiivaasti.
Plummer karisteli kurkkuansa merkiksi siitä, että hän oli saanut
tarpeeksi ja nousi pöydästä mennäkseen konttooriin.
-- Kas niin, Plummer, aiotko todellakin jättää minut yksin tämän
onnettoman kirjeen kanssa? -- huudahti mrs Plummer, -- Mitä aijot
tehdä? Et suinkaan antane asian mennä menoaan. Etkö voi kuulustella
depooteilta, ehkä joku siellä olisi nähnyt hänet ja tietäisi mihin
päin hän on matkustanut? Etkö voi käyttää poliisin apua?
-- En -- sitä en aijo tehdä, vastasi mr Plummer. -- Emme huoli
sillä asialla vaivata itseämme. Odotamme yksinkertaisesti, kunnes
hän joutuu naimisiin, sillä sitä kai hän tahtoo, ja sitten kun hän
ilmoittaa olinpaikkansa, kirjoitamme ja pyydämme heitä tulemaan
kotiin. Sitten otamme Charleksen _business'iin_, ja sitten on kaikki
hyvin. Nyt voit kertoa, että olemme lähettäneet Fannyn pienelle
huvimatkalle.
Ja Plummer vilkutti viekkaasti silmiään ja meni tiehensä.
Frank poistui myös, ja mrs Plummer istui yksinään
majesteetillisuudessaan.
Mutta sen sijaan, että olisi antautunut epätoivoon, käski hän
valjastaa hevoset ja lähti ajelemaan.