EEVA. Rinnassasi kukka, jonka sinulle eilen illalla jätin, on
anteeksiantamus ja anteeksipyyntö.
VARJAKKA. Kuinka ovat nyt sinun silmäsi tutut! Tämän kahdeksan vuoden
aikana olen ne nähnyt aina ja kaikkialla, merellä ja maalla, kannella
ja raalla. (Istuutuvat Neitsy Jannen arkulle.)
EEVA. Minkähän vuoksi minun piti paeta silloin, kun tulit meidän
pihalle?
VARJAKKA. Niin, minkä vuoksi sinä pakenit?
EEVA. En osaa sitä nyt selittää itsellenikään. Odottaessani sunnuntaina
tuloasi tuntui minusta aivan mahdottomalta, että elän, kunnes tulet. Ja
kun kuulin jonkun mainitsevan, että olet kadulla tulossa, luulin
kuolevani siihen paikkaan, jos katson taakseni. Maa näytti vilisten
kulkevan jalkaini alta, niin että minusta tuntui, kuin olisi minun
pitänyt juosta, juosta, juosta pysyäkseni paikallani.
VARJAKKA. Mutta sehän oli hirveä tuska sinulle.
EEVA. Oli se.
VARJAKKA. Ja sitten toivat sinut sillä tavoin keskelle joukkoa.
EEVA. Ei minusta sitten enää tuntunut vaikealta, kun olin kuullut
äänesi ollessani poikain laivassa. Siellä minua halutti nousta
yht'äkkiä ja kääräistä pikkuliina kasvojesi yli ja sitten nousta
vähitellen, vähitellen. Ja nyt tuntuu, kuin olisi vain vähän aikaa
siitä, kun lähdit merille, ja niinkuin olisimme olleet yhdessä jo
kauan, kauan.--Mutta se on julmaa, että sinun pitää nyt lähteä!--
Milloin sinä palaat, jos Jumala suo?
VARJAKKA. Olen kotona ensi kesän lopulla, jos kaikki käy niin kuin olen
ajatellut.
EEVA. Täytyyhän senkin ajan kulua. Tunti tunnilta, päivä päivältä,
viikko viikolta, sitten kuukausissa. Tämän kesän perästä talvi, sitten
epämääräisen toivon kesä, sitte ehkä vielä pitkä, pimeä talvi.
VARJAKKA. Eihän meillä ole talvea. Meillä on lämmin ja kirkas ja
kukkaisa kesä, onnemme kun on ehyt ja häiritsemätön.
Kukko kiekuu.
EEVA. Hyi, kuin säikähdin!
VARJAKKA. Se oli kunnian kukko, joka meille lauloi! Mutta missä se on,
kun se kuului aivan kuin olisi kiljunut niskassani?
EEVA. Se on tuossa kopassa pylvään juurella. Onnen herran korea kukko.
Tuotiin äsken Rantalasta.
VARJAKKA. Hän lähti eilen illalla kovalla touhulla Rantalasta ostamaan
koreaa kukkoa. Minä luulin, että hän vain sanoi sen syyksi lähteäkseen
sinun jälkeesi. Mitähän se aikoo tuolla?
EEVA. Hän kosiessaan minua kuvaili minulle loisteliasta elämää.
Päästäkseni kerralla hänestä irti sanoin pitäväni köyhästä
mökkiläiselämästä porsaineen ja koreine kukkoineen. Nyt sanon hänelle,
että tuo kukko ei ole läheskään niin korea kuin minulle pitää olla.
Eikä hän sinun poissa ollessasi löydä tarpeeksi koreaa kukkoa, vaikka
mistä etsisi.
VARJAKKA. Kyllä hän lakkaa hakemasta, kun kuulee, että olemme
kihloissa.
EEVA. Sitä ei saa antaa heille tiedoksi, ei aavistustakaan siitä.
VARJAKKA. Silloinhan pääset heistä rauhaan. Minä jo eilen illalla
sanoin Onnen herralle, että aion sinua kosia.
EEVA. Voi, rakas Yrjö, minkä teit! Se oli suuri erehdys, jolla on pahat
seuraukset.
VARJAKKA. Mitkä pahat seuraukset?
EEVA. En tiedä, mutta minua peloittaa.
VARJAKKA. Mutta johan sinä olet aivan suunniltasi. Sinä, joka olet
rohkea ja järkevä!
HILMA (tulee vasemmalta kiireellisesti, mutta muuttuu arkailevaksi ja
epäröiväksi). Hyvää huomenta.
VARJAKKA. Näyttää kuin teillä olisi minulle asiaa. Komesrootiltako?
HILMA. Ei komesrootilta.
VARJAKKA. Komesrootin rouvaltako sitten tahi joltakin muulta huoneenne
jäseneltä?
HILMA. Minä oikeastaan tulin tapaamaan muuatta tuttavaani, joka lähtee
merelle. Mutta aikomukseni oli puhutella kapteenia, jos suinkin
sattuisi tilaisuutta.
VARJAKKA. Ei mikään nyt estä.
HILMA. Asiani on juoruamista. Mutta mielestäni olisi väärin, jos en
puhuisi.
EEVA. Puhukaa, joutuin.
HILMA. Eliise mamselli aikoo matkustaa Onnessa Tukholmaan.
VARJAKKA. Niiltä ei temput lopu!--Mutta minä en häntä ota.
EEVA. Rakas Yrjö, eihän sinulla ole oikeutta kieltää Eliise mamsellia
tulemasta isänsä laivaan. Ja minkä vuoksi kieltäisit? Kyyditse hänet
kauniisti Tukholmaan ja sillä hyvä. Tuo ei ole asia eikä mikään.
VARJAKKA. Ikävä hän on pasaseerarina, kun tietää, mikä on tarkoitus.
HILMA. Ja jos tarkoitus ei toteudu, niin Onnea ei lasketa kotimaahan
palaamaan ennen kuin neitsy Eeva menee naimisiin kapteeni Rambergin
kanssa.
VARJAKKA. Mitä!