PASANTERSKA. Herra hyvästi siunatkoon! Miten Pekka raukan kävi?
JUNKKA. Pekka raukalta putosi mereen piippu, joka oli sellaisesta
maasta, missä ei Pasanterikaan ole käynyt.
PASANTERSKA (ottaa lakin Junkan päästä ja tukistaa häntä). Tämäpä
vahinko, jolla toista säikytellä!
PASANTERI. Eukko! Sinä jo tukassa kiinni, kun toinen juuri portaille
päässyt ja vasta meren pohjasta noussut!
JUNKKA. On hauska tuta, että ystävyys on entisellään kahden pitkän
vuoden kuluttua.
PASANTERSKA. Kaksi vuottako siitä on, kun viimeksi tavattiin? Hyvät
ihmiset, kuinka se aika rientää! Ja minne se katoaa?
PASANTERI. Meidän nahkamme sisään, kunnes meillä on sitä se lasti, mikä
kullekin on osakseen määrätty.
PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain. Mikä kullekin on aikaa annettu.
Toisille enemmän, toisille vähemmän. (Pyyhkii kyyneleitä.) Siitäkö on
kaksikymmentä vuotta, kun Eevan äiti kuoli?
JUNKKA. Kaksikymmentä vuotta tulevana sunnuntaina.
PASANTERSKA. Niin. Ja tänään on Eevan syntymäpäivä. Tulikin kirkas
päivä. Se oli tietysti riemu, kun hän teidät näki.
JUNKKA. Eipä koko Eevaa taida enää ollakaan. Hän on kadonnut kuin neula
nurmikkoon.
PASANTERSKA. Onko Yrjö myös kadonnut?
PASANTERI. Yrjö lähti ristittäväksi.
PASANTERSKA. Vai niin, iso viisas! Ja miksi hänet nyt ristitään?
PASANTERI. Kapteeniksi. Niin että muori kulta, hae yllesi vielä
paikkaisempi röijy siihen, kun tulee tänne kapteeni Varjakka.
PASANTERSKA. Herranen aika! Eikö totisesti olekin paikkainen röijy!
(Lähtee.) Ja minä olin ottavinani vintistä parhaimmasta laidasta.
(Portailla.) Etkä sinäkään ukko ennemmin sano, vaan istutat toista kuin
variksenpelätintä. Olisi se ollut sinulle, ukko, aika häpeä, jos Junkan
kapteenin sijasta olisi ollut Suurmoguli. (Menee huoneeseen.)
VARJAKKA tulee sivuportista.
JUNKKA. No, mitäs komesrootilla oli asiaa? Tyttärensäkö tarjosi vai
laivan vai molemmat?
VARJAKKA. Tarjosi Onnen kapteenin paikan.
JUNKKA. Senkö verran vain?
PASANTERI. Onpa sitä siinäkin aluksi.
JUNKKA. Eikö ollut mitään puhetta Patriasta?
VARJAKKA. Ville herra kuuluu lähtevän Patrialla.
PASANTERI. Ville luulee, että kun Patrialla on käyty Itä-Intiassa, niin
se osaa nyt sinne itsestään!
JUNKKA. No, mitä sinä, Yrjö, vastasit komesrootille?
VARJAKKA. Tahdoin ensin neuvotella teidän kanssanne ja sen vuoksi
pyysin miettimisaikaa. Viimeistään tunnin kuluttua hän tahtoi
vastauksen. (Istuutuu.)
JUNKKA. Jos minun mielipidettäni tahdot kuulla, niin on se: pidä pussi
auki, kun porsasta tarjotaan, vaikka olisi pienikin porsas. Ota Onni!
PASANTERI. Milloin Onnen on lähdettävä merelle? Määräsikö komesrooti
aikaa?
VARJAKKA. Määräsi ensin, että huomenillalla. Mutta minä sanoin, että en
voi millään ehdolla lähteä ennen kuin ylihuomenna puolenpäivän aikaan.
Hän suostui siihen.
JUNKKA. Onpa, onpa lyhyt aika. Eiköhän sitä mitenkään saisi tingityksi
vähän pitemmäksi?
VARJAKKA. Ei komesrooti suostu millään.
JUNKKA. No, luuletko olevasi kaikin puolin valmis lähtemään
ylihuomenna?
VARJAKKA (hypistelee pikkuliinaa). Kyllä minä olen.
JUNKKA. Silloinhan on kaikki hyvin!
VARJAKKA (hypähtää seisomaan). Mitä tämä merkitsee?
JUNKKA. Mitäs nyt? Mikä sinuun ampui?
VARJAKKA (tuijottaen pikkuliinaan). Minä en totisesti ymmärrä.
JUNKKA. Mitä sinä tuijotat? (Ottaa Varjakalta pikkuliinan.) Mitä kummaa
tässä on?
VARJAKKA. Se ei ole minun. (Kopeloipi taskujaan.) Minun pikkuliinani on
otettu.
JUNKKA (antaa pikkuliinan takaisin). Hae varas ja vaadi ankara
rangaistus. Elinkautiseksi.
RAJALINSKA on tullut asuntonsa portaille. JUNKKA menee Rajalinskan luo
ja sittemmin palaa etualalle taluttaen Rajalinskaa käsikoukusta.
PASANTERI (katsoo pikkuliinaa). Tässähän on nimi! E. R.--Eeva
Ruskoranta.
VARJAKKA. Ei tämä voi olla Eevan. Emme ole vielä tavanneet toisiamme,
emme edes vilahdukselta nähneet.
PASANTERI. Sinä et ole häntä nähnyt. Mutta hän on nähnyt sinut.
VARJAKKA. Missä?
PASANTERI (viittaa laivalle päin). Hän on piiloutunut tuonne laivaan.
VARJAKKA (vaihtelevan epätietoisuuden jälkeen naurahtaen
leikillisesti). Vai niin, vai siellä hän on. (Istuutuu portaille.)
PASANTERI. Sinä luulet, että minä kureilen. Mutta se on aivan totta.
Sinähän istuit tuossa laivan laidalla.
VARJAKKA. Niin istuin.
PASANTERI. Ja silloin Eeva sinun pikkuliinasi nappasi. Hän sinun
tullessasi on pujahtanut tuonne laivaan, eikä hän ole sieltä mihinkään
päässyt, kun tässä on aina oltu.
VARJAKKA. No, kummi rupeaa poliisiksi, minä itse istun viskaalina.
Hakekaa varas tänne.
PASANTERI. Minä haen hänet, herra viskaali. (Hiipii laivalle ja jää
sinne, nousten lopuksi laivaan.)
PASANTERSKA (tulee huoneesta). Herra nähköön, minne se on pannut tällä
aikaa partansa!
VARJAKKA. Minäkö vai?
PASANTERSKA. Hella lettu! Yrjöhän se onkin. Terve tuloa. Hella lettu.
VARJAKKA. Terveisiä minun matkoiltani.
PASANTERSKA. Kuule, Yrjö, onko sinusta tehty kapteeni?
VARJAKKA. On kyllä.
PASANTERSKA (rupeaa itkemään). Minusta on aina ennen tuntunut, kuin
olisit ollut meidän poika. Mutta nyt minun ei sovi enää sinutella.
VARJAKKA. Mitä kummi joutavoipi. Kyllä minä olen mielelläni vieläkin
Pasanterin Lettu.
RAJALINSKA ja JUNKKA ovat hiljalleen kävellen saapuneet paikalle.
RAJALINSKA (tervehtien). Onko tämä nyt se Pasanterin Lettu?
PASANTERSKA (itsekseen mielihyvillään). Pasanterin Lettu! Hellalettu!
RAJALINSKA. Mies kuin kangaspetäjä aamun paisteessa.
PASANTERSKA. Ja hän nyt on oikea kapteeni.
RAJALINSKA. Jumala sinulle suokoon edelleenkin varjelustaan ja
siunaustaan. (Istuutuu.) Me emme ole tavanneet sitten, kun sinä ensi
kerran merille lähdit.
VARJAKKA. Niin omituisesti on aina sattunut, että en ole saanut tavata.
Niinä parina kesänä, kun olen kotimaassa käynyt, te olette Eevan kanssa
olleet maaseudulla.
RAJALINSKA. Perämiehenä otetun kuvasi olen saanut. Ja sinun matkoistasi
ja miehistymisestäsi olen tuontuostakin kuullut. Mutta muistellessani
sinua olet mielessäni ollut aina vain sellainen hento poikanen kuin
olit merille lähtiessäsi.
PASANTERSKA. Ja minä muistan hänet aivan pienenä poikana, kun hän
leikki kapteenia tuossa Suomi laivassa. Ja Eeva oli kapteenin rouva,
jota tämä kantaa punnasi sylissään laivaan.
RAJALINSKA. Siihen virkaan Eeva oli niin innostunut, että jos hän oli
kotona ja näki ikkunasta täällä pihalla ruvettavan leikkimään
laivasilla, niin hän meni johonkin piilopaikkaan itkemään sitä surua,
ettei häntä huolittu leikkiin, koska ei tultu hakemaan. Hän ei kyllä
koskaan sitä ilmoittanut minulle. Ja meni kauan aikaa, ennenkuin pääsin
asian perille. Kuiskasin silloin Letulle, että muista hakea Eeva
laivaleikkiin. Eikä kapteeni sitten koskaan jättänytkään rouvaansa
maalle itkemään.
PASANTERI nousee laivassa näkyviin.