PASANTERSKA. Ai ai ai! (Lyödä näpähyttelee Junkkaa kädelle.) Senkin
pihtikoura!
JUNKKA. Terveisiä minun matkoiltani.
PASANTERSKA. Terve tuloa, terve tuloa. Jumalalle kiitos tulemastanne.
Teitä sitten on itketty. (Istuutuu portaille.)
JUNKKA. Sepä hauskaa, että meitä on niin ikävöity.
PASANTERSKA. Hauskaa! Kun luultiin, että olette meren pohjassa.
(Pyyhkii kyyneliä.)
JUNKKA. Niin, täällähän kuuluu puhutun, että Patria on tehnyt
haaksirikon Merenkurkussa.
PASANTERI. Akat hölysivät, että hukkunut miehineen päivineen.
JUNKKA. Näin kauniilla ilmoilla kotirannoilla!
PASANTERSKA. Sitähän se meidän ukko sanoi, että kyllä kapteeni Junkka
tehdäkseen haaksirikon ja hukuttaakseen itsensä valitsee toki paremmat
paikat ja oikean jumalanilman. Mutta Merenkurkussa on tänä vuonna monta
laivaa tehnyt haaksirikon ja harva se laiva, joka on tullut aivan
puhtaasti. Ettekö te edes kraapaisseetkaan karia?
JUNKKA. Oli yöaika, ettemme löytäneet kareja.
PASANTERSKA. Niin! Sama kureilija kuin ennenkin!
JUNKKA. Paljon se on kuitenkin unohtunut sillä pitkällä matkalla.
PASANTERSKA. Tekö olette käynyt sellaisessa maassa, jossa ei meidän
ukkokaan ole käynyt?
JUNKKA. Sitähän se ihmetteli Suurmoguli--tuntee kai Pasanterska
Suurmogulin?
PASANTERI. Totta kai meidän muori tuntee entisen friiarinsa.
PASANTERSKA. Kas niin! Nyt ne taas pääsivät yhteen. Jouduin minä
höykkään niiden keskellä.--No niin, mitä siitä Suurmogulista?
JUNKKA. Suurmoguli ihmetteli, että kun ei Pasanteri ole käynyt hänen
kotimaassaan. Käski sanoa terveisiä ja tulla käymään. Kun olin jo
kaukana rannasta, niin huusi jälkeeni: Pasanterska myös!
PASANTERSKA. Kyllä meidän, ukko kulta, pitää lähteä käymään siellä.
Tuossahan on laiva valmiina, sitä ei tuulikaan heiluttele.--Mutta
aivanko vahingotta te teitte sen pitkän matkanne?