Sillä välin minä olin sen jo löytänyt, ja minä huudahdin: "Hyvä
neiti, siitä on jo kokonainen vuosi, kun minä olen teitä rakastanut!"
Hän hämmästyi totisesti ja kohotti katseensa. Minä lisäsin: "Niin,
neiti, kuulkaahan minua. Minä en tunne Morinia ja minä lasken
mielelläni pilaa hänestä. Vähät siitä, vaikka joutuukin linnaan ja
oikeuden eteen. Minä näin teidät täällä, vuosi sitten. Te olitte
tuolla portilla. Nähdessäni teidät minä sain oikean iskun, eikä
teidän kuvanne ole minua sen koommin jättänyt. Uskokaa minua tai
älkää, vähät siitä. Minusta olette hurmaava. Teidän muistonne piti
minua valloissaan; minä tahdoin nähdä teidät uudestaan, ja minä otin
tekosyyksi tuon Morinin jutun ja niin minä saavuin tänne. Olosuhteet
saivat minut menemään yli rajojen, antakaa minulle anteeksi, minä
pyydän teitä, antakaa minulle anteeksi!"
Hän koetti minun katseestani päästä totuuden perille, valmiina
nauramaan uudestaan, ja hän mutisi: "Valhettelija!"
Minä kohotin käteni ja sanoin vakavalla äänellä (ja minä luulen
olleeni vakava): "Minä vannon, etten valehtele."