[38] Alypius tuli v. 394 piispaksi syntymäkaupungissaan Thagastessa.
[39] Epikuros oli syntynyt v. 341 e.Kr.s. ja kuoli v. 270. Vuodesta
306 alkaen hän eräässä puistossa lähellä Athenaa opetti filosofiaa,
jonka tähden sitä puistoa kauvan kutsuttiin Epikuroksen puisto.
Hän oli jonkun aikaa ollut erään Demokritoksen kouluun kuuluvan
filosoofin oppilaana, jolta suureksi osaksi omaksui atoomiopin. Hänen
maailman katsomuksensa on niinmuodoin läpeensä materialistinen:
maailma on muodostunut lukemattomista pienistä atoomeista eli
aineosista, ja aine se on, joka koko maailmaa hallitsee ja myös
ihmistä. Ruumiilliset tunteet määräävät sielulliset. Ihmisessä on
mielihyvän tunne voimallinen ja sitä tulee hänen seurata; mikä
vaan häntä haluttaa, sitä tulee hänen tehdä. Mutta ihmisen tulee
halujansa kohtuudella täyttää, sillä kohtuuttomuus turmelee ruumiin
terveyden ja aikaansaa sielussa tyrtymyksen tunteen, joka pilaa huvin
ja nautinnon. Nauttia elämästä niin että elämä aina tuntuu hyvältä
ja hauskalta, se olkoon pyrkimyksemme, se on oikeaa elämää, elämää
sellaista jota jumalatkin elävät. Tämmöinen perusteiltaan aivan väärä
oppi vei myös vääriin johtopäätöksiin. Kun kerran himoille annettiin
valta, niin veivätkin kohonaan mukaansa. Ei siinä enää kohtuuden
raja-aidat kestäneet. Epikurolaiset tulivat kuuluisiksi hurjasta
elämästään. Heidän tunnussanansa oli: "syökäämme ja juokaamme, sillä
huomenna pitää meidän kuoleman".