KLAARA. Kuten sanoitte. Aini on päättänyt tulla teille.
KEIKKANEN. _Quel honneheure!_ Siis saatan minä Helsingille _beau
mond'ille_ esitellä sanomattoman kauniin, suloisen, näppärän puolison
sillä oi, kuinka herttainen tuo Aini-neiti on!
Kahdestoista kohtaus.
Entiset. Jaakko. (Sitten) Aini.
JAAKKO (säntäten sisään). Herra kapteeni! Armollinen rouva! -- Voi
taivas -- taivas -- taivas!!!
STOOL. KLAARA. Mitä nyt taas on tapahtunut?
JAAKKO. Herra Sirkkunen -- -- oi!
KEIKKANEN (sivulle). Se oli siis kuitenkin hän!
KLAARA. Menihän se jo?
JAAKKO. Meni? -- Niinpä niinkin -- -- hän meni -- -- toiseen maailmaan
-- -- päistikkaa! -- -- Hän on kuollut -- kuin kivi!
TOISET. Taivas!
AINI (Tullen vasemmalta, iloisena). Kuollutko? -- Ken on kuollut?
JAAKKO. Ei paljon muutakaan! -- Hän oli juuri noussut vaunuihin -- ja
palvelia kuskin-istuimelle -- -- (Ainille) tiedättehän, neiti -- se
siisti palvelia, jolle mun vihdoin täytyi pistää teidän kirjeenne ja
jonka te sanoitte hänen herransa hyljänneen -- -- --
AINI (viittaa Jaakon menemään pois).
JAAKKO. Niin, juuri kun he olivat päässeet paikoilleen, niin -- hei,
Polle! Ja hevoset mennä vilistivät kuin tuulispää! -- Mutta juuri kun
heidän piti kääntyä tuolla alhaalla kulmassa, jossa se suuri kivipylväs
on, niin -- roiskis! Vaunut kumoon -- ja hevoset ojaan! --
AINI (kaatuu hermottomana luolille). Oi, taivas -- --!
KLAARA. Miten kävi herra Sirkkusen?
STOOL. Minä kuulin ääniä ulkoa -- -- (katselee ikkunasta ulos). Voi
surkeus! Häntä kannetaan tänne!
KEIKKANEN (sivulle). Hitto soi! Hän ei saa mua täällä nähdä.
(Menee oikealle).
KLAARA. Rauhoitu, lapseni -- eihän se kovin vaarallista liene.
Kolmastoista kohtaus.
Entiset. Sirkkunen.
(Sirkkusta tukee palvelia, joka Stoolin avulla
saattaa hänet tuolille.)
SIRKKUNEN. Oi! Voi!
KLAARA. Hän puhuu toki vielä!
STOOL. Satutitteko itsenne pahoin?
SIRKKUNEN (voimatonna). Hirveästi! -- Oi voi -- --!
STOOL. Minä lähetän heti lääkäriä noutamaan.
(Menee perä-ovesta).
KLAARA. Ja minä toimitan teille heti kamarin -- -- ja vuoteen -- --
täss'on pulloni, Jaakko. Tule lapseni!
(Menee perä-ovasta).
AINI (seuraa hitaasti Klaaraa).
SIRKKUNEN (salaa katsoen Ainiin). Voi toki! Voi!
AINI (kääntyy epäillen ja tulee takaisin).
JAAKKO (viattomasti). Tahtoisiko herra jo noin nuorena kuolla?
SIRKKUNEN (entisessä asennossaan). En vielä -- vaan rauhassa minä
tahtoisin olla. -- Mene palveliani luo -- hän on myöskin haavoitettu --
mene heti!