SIRKKUNEN. Mene, mene!
JAAKKO (salaa Ainille). Neiti, pitääkö mun -- --?
AINI (hiljaa). Niin, niin -- ei pidä sairaita kiusata.
JAAKKO (mennessään). Hm! Tämä on hänelle ansaittu rangaistus. -- Ankat
on nyt kostettu! Kyyhkyset kostettu! Koira kostettu! Koko talo
kostettu!
(Pois).
Neljästoista kohtaus.
Sirkkunen. Aini.
SIRKKUNEN (huokaa). Oi!
AINI (katselee häntä salaa). Nuori mies-parka! -- Voi toki -- jos hän
nyt kuolee -- -- ja se olisi minun syyni! -- -- -- Oi, sitä en voi
kärsiä!! -- --
SIRKKUNEN (salaa katsottuaan ympärilleen, hypähtää äkkiä ylös ja
heittäikse Ainin jalkojen juureen). Neitini!
AINI (huudahtaa ja juoksee pois). Armollinen taivas -- mitä on tämä!
SIRKKUNEN (juoksee pidättämään häntä). Armoa! Aini! Armoa! -- Voi --
älkää rientäkö pois -- kuulkaa mua -- --!
AINI (vavisten). Kuinka, herrani? Ettehän te ollutkaan kuolemaisillanne
-- -- ette edes haavoitettukaan?