* * * * *
Kumpuniemeltä 17 p. helmik. 189-.
"Olli oiva, oma lemmittyni! Et usko kuinka sinun kirjeesi
minua riemastutti! Minun ihanteeni on ollut aina kultani ja
rakastettuni kanssa saada Pohjolan lumoavassa kuutamoyössä ajella
peuralla, tuolla tunturituulien huminaa rakastavalla juoksijalla.
Ja tiedätkö, rakas Ollini, miksikä oikeastaan niin ihailen poroa?
-- Siksi että itsekkin olen _samallainen_ huimapää ja tahtoisin,
tahtoisin mennä niin että, niin että hurisee... niin että --
mitenkä sanoisin -- hiii jaa ja hei, pois edestä! Voi sinuas sinä
oiva Olli, tiedä mikä kaunis eläin poro on! Sen haarasarvet, sen
hienonhallava karva, sen mustat silmät... Mutta rakas, rakas
Olli! Oletko ajatellut kaikkea? Tiedäs -- minäpä sanon: Sinun
pitää sille hankkia kaulaan seitsemän sointuäänistä tiukua --
seitsemän... ei enempää eikä vähempää, sillä seitsemän on niin
mukava luku. Ja sitten minä sille hankin -- sinun avullasi --
sinisen sitolkan -- sininenhän on sinunkin mielivärisi -- ja
kultalangoilla minä sitten sen sitolkan kirjaelen karjalaiseen
malliin. Me koristelemme sen yhdessä -- sinä ja minä. Ja voi
kuinka minä olen iloinen, kun sinä lupasit minulle opettaa
sellaista kieltä, joka hopealle helähtää ja kuitenkin on niin
pehmoista. Kiitos hyvä Olli! Oi jospa _se_ aika pian joutuisi!
Oma onnellinen Ailisi.