Korpirannalta 7 p. helmik. 189-.
"Rakas Aili! Kun se ihana päivä koittaa, jona sinut vaimonani
tuon tänne Korpirannalle, niin saatpa oppia tuntemaan jotakin,
jonka luulen sinua, Pohjolan reipasta impeä erityisesti
viehättävän. Sanonko, Ailiseni, sen sinulle tässä, vai säästänkö
sen siihen asti, kunnes sinä sen omine ihanine silminesi näet!...
Aili, minä en tahdo sitä sinulta salata -- minähän olen luvannut
etten sinulta mitään salaa; minä olen hankkinut itselleni poron.
Sanoinko _itselleni?_ -- En itselleni, vaan _meille_, sinulle ja
minulle... Oi Ailini, kuvaile sielussasi niitä ihania hetkiä,
joita vietämme talvisina iltoina, kun poro meitä kiidättää yli
kimmeltävien lumikenttien ja tummansiniseltä taivaalta katselee
onneamme sirpinterän muotoinen kuu ja hiljaiset, viattomat
tähdet! Silloin me, Aili, laulamme yhdessä 'Juokse porosein',
koska meillä silloin todella on poro. Ja me laulamme sen
lappalaisilla sanoilla, jotka minä heti tänne tultuasi sinulle
opetan, sillä lapin kieli on niin pehmoista, niin pehmoista...
ja sen sointu helähtää ihan hopealle. -- Oi Aili, tätä aikaa on
armasta ajatella. -- -- -- Jää hyvästi!