"Et, Jumalalle olkoon kiitos siitä, ettet ymmärrä!"
Kuang Tzu on noussut.
"Jos te, herra Holm, olette samaa mielipidettä kuin professori
Almkvist, niin on tahtonne lakimme... Mutta milloin tahansa muutattekin
mieltänne, voitte helposti päästä yhteyteen kanssamme."
"Luulen, että mieluummin nyt... ainakin joksikin aikaa... tarkoitan...
olen samaa mieltä kuin professorikin."
"No hyvä! Tahdon vain lisätä tähän vielä, että teillä on vihollisia...
useampia kuin luulettekaan, vaarallisempia kuin aavistattekaan...
toisia, yhtä hyvin järjestettyjä salaisia seuroja, joitten voimat
tulevat olemaan kohdistettuina teihin, samoinkuin meidän heihin. Mutta
voitte elää — jos nyt ei aivan turvassakaan — kumminkin pelkäämättä,
sillä teitä ympäröivät vartiat, jotka eivät milloinkaan petä."
"Kiitän teitä."
Kuang Tzu on jälleen ottanut Erikin muistikirjan.
"Näillä merkeillä", sanoo hän ja kätensä vapisee hiukan, "ilmoittaa
vainaja, että eräs kallisarvoinen koriste... on onnellisesti
löytynyt... ja on teidän hallussanne. Otaksun, että..."
"Niin, muutkin kai ovat luulleet samaa. Nuo mainitsemanne viholliset
ovat jo käyneet vierailulla. Katsokaa. Nämä kirjoituspöydän laatikot
ovat olleet aukimurretut."
"Niin todellakin, sitä ette ole ennen kertonut!"
"En. Enkä sitäkään, että lippaani lukoissa on samanlaisia merkkejä ja
grönlantilainen matkalaukkuni on varastettu."
"Mutta kaikkien henkien nimessä!" Kuang Tzun silmät salamoivat. "Helmeä
ei kai suinkaan...?"
"Ole varastettu!" Erik nauraa. "Älkää luulko, että säilytän sitä niin
huolettomasti. Helmeä olen kantanut kaulassani aivan siitä asti kuin
Wen Siang veti viimeisen henkäyksensä... ketjussa kaulani ympärillä.
Katsokaahan!"
Erik aukaisee liivinsä ja paitansa, ja ottaa esille hienon, kaulansa
ympärillä kantamansa kultaketjun.
Äkkiä vaalenee hän kuin lampun alla olevan kirjan lehdet.
"Suuri Jumala!" huudahtaa hän, "se ei ole täällä, kotelo on poissa...
Helmi on kadonnut, pudonnut tahi ryöstetty!"
9.