* * * * *
"Hans Egede" purjehtii vapaasatamaan.
Erik, hänen isänsä ja Helge seisovat aallonmurtajalla ja katsovat miten
grönlantilaishöyrylaiva laskee laituriin. Mutta toteutuukohan uni
kahdesta vartalosta, Nordstrand'in korkeasta ja voimakkaasta,
Arnaluk'in hennosta ja sirosta, joitten piti näkyä laivan keulasta jo
paljon ennemmin kuin "Hans Egede" oli ennättänyt satamaankaan?
Ei! Siellä ei ole ketään! Ei ketään muita, paitsi muutamia
välinpitämättömiä laivamiehiä ja joitakuita outoja ihmisiä, jotka
käsillään varjostavat silmiään syyskuun auringolta katsellessaan maan
sydämeen, tuohon liian suureen kaupunkiin. Erikkiä värisyttää. Laiva
kiinnitetään laituriin.
Matkustajat tulevat maihin toinen toisensa perään. Ystävät ja
sukulaiset ottavat heidät vastaan kädenpuristuksilla, suuteloilla,
riemulla ja "tervetuloa" toivottamalla, Mutta ei vieläkään ketään
Nordstrand'ia, eikä ketään... mutta tuollahan tulee kapteeni Sommer.
"Tervetuloa", sanoo tukkukauppias Holm, "tervetuloa pitkältä
matkaltanne... toivon matkanne onnistuneen hyvin ja onnettomuuksitta."
"Mainiosti, mainiosti, ei minkäänlaista vahinkoa ole tapahtunut. —
Mutta kas vain, täällähän ovat rakkaat ystäväni ja matkustajani viime
vuodelta. Ylioppilas jo, luulen! Oikein, nuori ystäväni! Se ilahduttaa
minua. Niin, pieni osa tuossa ylioppilaslyyryssä on minullakin. Sinä...
suokaa anteeksi, te, pitikin minun sanoa, sen muistan nyt."
Kapteeni Sommer keskeyttää äkisti hyväntahtoisesti puhetulvansa. Nyt hän
vasta huomaa, ettei Erik kuule eikä näe häntä. Hänen katseensa on
vieläkin kiinnitetty suureen laivaan, josta ei kukaan enää tule maihin.
Sommer koskettaa herra Holm'ia käsivarteen ja viittaa Erikkiin päin.
"Katsokaa!" sanoo hän.
Ja silloin he molemmat ymmärtävät. Muuten huomaa sen liiankin
selvästi Erikin kalpeista kasvoista ja omituisesti lasimaisista ja
kyynelettömistä silmistä.
"Sitä en tiennyt", sanoo kapteeni hiljaa, "en aavistanut ollenkaan,
että olimme niin syvällä vedellä." Hän keskeyttää hetkeksi, mutta
jatkaa sitten: "Ei, he eivät ole mukana. Emme päässeetkään aivan
Tassinork'iin asti tänä vuonna. Nordstrand'in ja nuoren neidin piti
matkustaa reellä Upernivik'iin ja siellä nousta luoksemme laivaan. Reki
kyllä tulikin, mutta siinä olikin vain meidän yhteinen ystävämme
Pinguit, jolla oli kirje teille. Nordstrand kertoi, etteivät hän eikä
hänen tyttärensä voineetkaan matkustaa tänä vuonna, sillä — niin, se
on pitkä juttu, mutta kaikk on kai kerrottuna tuossa kirjeessä, joka on
osoitettu teille... olkaa niin hyvä. Ja ehkä tulen käymään luonanne jo
huomenna."
Sommer hyvästelee ja menee. Tukkukauppias Holm laskee kätensä poikansa
olkapäälle.
"Tule Erik! Kuuletko mitä sanon? Tässä on kirje Nordstrand'ilta, ja
siitä saamme tietää, miksi hän ei oi tullut mukaan. Tule, otamme
auton."
Pari minuuttia myöhemmin ovat he jo kotona. Nordstrand'in kirje onkin
hyvin lyhyt. Se on kirjoitettu suuressa kiireessä vähää ennen
Pinguit'in lähtöä koiravaljakolla Upernivik'iin.
Tassinork'issa...
Rakas Tukkukauppias Holm.
Oli tarkoitus, että tyttäreni ja minä palaisimme Köpenhaminaan tänä
vuonna ja olimme jo laittaneet kaikki valmiiksi, kun sattui eräs
onnettomuus, joka teki kotimatkamme mahdottomaksi tänä vuonna ja
ehkä ainiaaksi. Ollessani matkoilla oli tänne muutamia päiviä
sitten tullut eräs laiva, jonka nimikilvessä Pinguit'in ilmoituksen
mukaan oli "Kukunor", ja otaksun hänen kertomuksestansa päättäen
sen olleen jonkun rikkaan miehen huvipurren. Laivasta tuli väkeä
käymään maissa. Tullessani kotiin oli kaikki tapahtunut jo pari
päivää sitten ja laiva oli silmänkantamattomissa. Kaivattiin kohta
valaanpyytäjää ja Arnaluk'ia. Mitä oli tapahtunut? Onnettomuusko,
rikosko vai vahinko? En tiedä. Ehkä on kysymyksessä tavallinen
laiton ja rikollinen teko, tahi voihan se olla jonkun rikkaan
miehen huonoa pilaa. Mutta voihan sekin olla mahdollista, että he
parhaassa tarkoituksessa olivat kutsuneet heidät juhlaan laivalle
ja sen kestäessä olivat jäät äkkiä alkaneetkin näyttää uhkaavilta
ja pakottaneet heidät heti matkustamaan, heidän ennättämättä viedä
vieraita maihin. En tiedä, enkä voi vielä oikein koota ajatuksiani.
Pinguit lähtee nyt viemään tätä kirjettä Upernivik'iin ja minä
lahden kotiini, renkineni ja pyssyineni hakemaan Kukunoria, jonka
toivon Jumalan avulla saavuttavani, ennen kuin se pääsee pois
jäistä. Muuten... Mutta nyt, voikaa hyvin!
Sören Nordstrand.
2.