-- Ajatuksiinsa vaipuneena riensi Niils Bjelke aika vauhtia ylös
tätinsä paperikaupan rappusia. Hän tarttui niin kovaa lukkoon, että
puodin ovi helisten paukahti auki.
Enin osa päivän liikkeestä oli jo ohi; pieni palvelustyttö vaan
järjesteli myyntipöytää.
Sisähuoneessa, jossa lainakirjasto täytti hyllyt ja seinät, istui
neiti Bjelke kumartuneena karkean liinavaatteen ylitse ja vuoroin
ratkoi ja ompeli lampun valossa. Tukka oli melkein harmaa, mustat
kulmakarvat erityisesti silmiinpistävät ja paksut, kaareutuen
molemmin puolin terävää nenää.
"Voitko antaa minulle jotain illalliseksi, täti?" Niils piteli
vastausta odotellen kättään ovenkahvalla. -- "Viivyin niin myöhään
Lindestadissa."
Syntyi äänettömyys, -- kuului ainoastaan rat, rat, rat, neidin
repiessä karkeaa liinavaatetta.
"Luulenpa, että konsuli huomaa, että kone saatiin hyvinkin pian
käymään, täti."
Rat, rat, rat...
"Minä olen iloinen, kun olen voinut näyttää hänelle, että ymmärrän
asiani", jutteli hän edelleen.
"Niin, olet kai, poikani!" sanoi neiti vihdoin raskaasti. -- "Mutta
sinä tiedät kyllä, Niils, että on pitkältä vielä varmaan asemaan
siellä... sinulle nimittäin, isäsi ajoilta asti."
"Sinä tarkoitat samaa kuin konsuli Breien puhuessaan paikallisesta
laivaliikkeestä... kaupungin nenä, jolla haistelisi itsensä
eteenpäin", ivaili Niils.
"Rat, rat, rat",... Hän istui ääneti kuin musta lintu, joka katseli
kynsiään.
"Minä sanon, ole voimakas", alkoi hän äkkiä puhua. "Ole voimakas,
Niils, juuri nyt, kun sinä alat."
"Vai niin, täti, minä ymmärrän kyllä! Se sinua pistelee, että olen
oleskellut näinä päivinä niin paljon Lindestadissa", sanoi hän
äkäsesti.
"Varo itseäsi, varo itseäsi, Niils!" kuiskasi hän. "Sinä olit
vaarallisella seudulla. He ovat kaikki saaneet potkun selkäänsä, --
kaikki paitsi isäsi, joka makaa kankeana kirkkomaalla. Kaikki ovat
menettäneet omat silmänsä ja omat mielipiteensä, -- he käyttävät Knut
Ulfvungin lasisilmiä."
Niils tunsi tuon lyhyen pään nyökäyksen ja tuon päänpuistutuksen.
"Mutta meidän täytynee muistaa", jatkoi hän hurskaasti, että konsuli
hankki minulle tämän paperikaupan, -- kukistettuaan ensin isäsi ja
saatettuaan hänet vararikkoon.
"Ja senvuoksi täytyy minun kulkea täällä kuin krapuna, tuo ikuinen
kiitollisuus taakkana!"
"Rat, rat, rat"...