"Tietysti se lähde, josta on ammennettava --", sanoi hän
väliäpitämättömästi, katsoessaan ulos ilmaan.
"Niin, te hymyilette, herra apteekari..."
Korukauppias Lund ja tulliherra vaihtoivat silmäyksiä.
Tässä oli tapahtunut pieni läksytys torilla. Satamapäällikön
sopimaton käytös tuntui tuskastuttavalta.
Konsuli tarttui äkkiä hattuunsa, läimäytti hevostaan ja ajoi edelleen
säästöpankkia kohti.
Hänen rekensä pysähtyi sisäänkäytävän eteen. Palvelijalle, joka
kiiruhti esille, heitettiin suitset ja yksi kirjureista, kynä korvan
takana, kiiruhti etehiseen vastaanottamaan turkkia, jonka hän viskasi
yltään.
Konsuli kulki pankin molempien toimitushuoneiden läpi johtokunnan
huoneeseen.
Melkein hänen tiellään seisoi tukkukauppias Breien, valmiina
tervehtimään. Mutta juuri silloin nyykäytti konsuli aivan toiselle
suunnalle.
"Ainoastaan pari sanaa, hra konsuli", kuiskasi Breien kiihkeästi.
"Minä tahdoin vaan ilmoittaa teille, että insinööri Bjelken täytyy
luopua ehdotuksestaan, Minkätähden? -- se jää minun asiakseni",
selitteli hän erityisellä painolla.
"Kas vaan, kas vaan", huudahti konsuli ivallisesti. "Olenhan aina
sanonut, että tukkukauppias Breienillä on hyvä pää, -- ja nopea
käsityskyky! Muuten, minä kyllä tunnen Bjelket! Heillä on jo veressä
itsepäisyys ja nuo ainaiset ehdotukset. Poika antaisi ennemmin
taittaa niskaluunsa."
"Minä vakuutan. Minä vakuutan", jatkoi Breien innokkaasti. "Mutta
minun täytyi käyttää hyväkseni aikaa ennen kokouksen alkamista
viideltä". Ovi sulkeutui konsulin jälestä. Hän kääntyi lankonsa
pankinjohtajan puoleen ja huudahti, ojentaessaan mielihyvällä
jänteistä vartaloansa:
"Luulenpa tukahduttaneeni sen!"
"Kilpa-ajoradanko", huudahti pankinjohtaja jonkinlaisella säälillä.
-- "Syy..."
"Syy, syy!" -- jatkoi konsuli siihen intohimoisesti -- "syy on siinä,
seisooko vhistipöytä Lindestadissa vaiko ruukilla."
"Vai niin, satamapäällikkö ei ole ainakaan, niinkuin äsken kuulin,
epätietoinen siitä, missä hän ensi pyhänä pelaa iltapäivä vhistinsä",
ivaili pankinjohtaja.