1. Nimi ja ala. Euroopan pohjoisimmalla puolella, 60 ja 70 tasapiirin
ja 38 ja 50 puolipäivä-piirin välillä on _Suomi_ eli _Suomen maa_.
Meren vesi on kahden puolen maata nimittäin: _Pohjanlahti_ lännessä ja
_Suomenlahti_ etelässä. Tästä niemen tapaisesta muodostaan sanotaan
sitä myös _Suomen niemeksi_. Muukalaiset ovat antaneet sille nimen
_Finland_ (vanhan aikuisesta islannilaisesta sanasta _Fen_, suomeksi
suo. _Fen-land_), merkitsevä yhtä, kuin oma antama nimiki _Suomiehen
maa_, josta sitten lienee saatuna Suomen maa.
2. _Rajat_. Suomen rajaan koskevat, paitsi jo mainitut Pohjan ja Suomen
lahdet: itä-puolella _Venäjän_ valtakunta, pohjois-kulmalla _Norja_ ja
länsi-suunnalla _Ruotsi_.
Venäjän rajana on ensin _Raja-joki_, jonka lähteiltä raja seuraa
pienempien ojien varsia _Aalto-järven_ eli _Laadogan_ rannalle.
Tämän järven halki kulettua _Viina-joen_ suulle, jossa parin syltä
veden pinnasta kohotaiva _Variskivi_ on raja-pyykkinä, lähtee raja
juoksemaan monessa mutkassa pohjoiseen _Kolmikunnan raja-kivelle_,
jossa Wiipurin ja Kuopion läänit Suomen puolella ja Aunuksen
kuvernementti Venäjän puolella kohtaavat toinen toisensa. Siitä se
käännäikse luoteesen ja juoksee suoraan _Jonkerin kivellen_; tästä taas
pohjoiseen _Maanselän harjua_ myöten _Kaarto-järvelle_. Mutta Maanselkä
mutkistaikse luoteesen ja raja kulkee yhä pohjoiseen tunturi tunturilta
_Enarin-järven_ itä-rannatse _Teno-joelle_ asti.
Norjan Lappia vasten kulkee raja ensin lounaasen pitkin Teno-joen
vartta aina _Lapin tuntureille_, josta käännäikse Lapin tunturia myöten
kulkemaan luoteesen siksi, kuin se pääsee pienen _Jedekin-järven_
rannalle.
Tästä kääntyy raja etelään juoksemaan Ruotsin rajaa vasten: ensin
_Könkämä_- ja _Muonio-joen_, sitten _Tornio-virran_ vartta myöten, aina
sen suulle asti, Pohjan lahden pohjimmaiseen pohjaan.
3. _Mantereen muoto_. Tuli ja vesi ovat ne kaksi ankaraa luonnon
voimaa, jotka ovat antaneet Suomenkin mantereelle nykyisen muotonsa.
Alimaiset kovat kivet ovat tulen synnyttämiä; mutta päällimäiset
pehmeemmät kalkki- ja liitu-kerrat ovat taas veden valamia. Siitä
nähden, että maanharjut ja vesi-urat etenkin ylämaassa, kulkevat
rinnatusten, enimmäksen koillisesta lounaaseen, ja siitä, että vuorien
ja mäkien koillis-kulma on jyrkkä ja tasainen, ikäänkuin veden
silittämä, mutta toisahalta taas hyvin luisu, ovat luonnon tutkiat
päättäneet, ankaran meri-virran ennen vanhaan kulkeneen halki maan
koillisesta lounaaseen, eli toisin sanoin: Suomen maa on ennen vanhaan
ollunna meren pohjana, ja vähitellen kohotainna veden pinnasta. Tätä
todistaa sekin, että Suomen manner vielä nytkin kohotaikse korkiammalle
meren pintaa. Niin on esimerkiksi muinaiset hyvät laivavalkamat nyt
niin mataloineet, ettei niihin enään pääsekään. Missä vanhat miehet
nuoruudessaan soutivat veneillä, käyvät heidän poikansa kuivin jaloin.
Oppineiden luvun jälkeen kohoaa Suomen ranta Torniosta Waasaan asti 4 ½
jalkaa sadassa vuodessa. Mutta etelässä Suomen lahden ranta ainoasti 2
jalkaa vuosisadassa.
Suomen manner on yleesen epätasaista maata: se on täynnä mäkiä, metsiä,
jokia ja järviä, jotka viimeksi mainitut peittävät paremmin, kuin
kahdeksanneksen koko mantereesta. Suomen vuorissa on, kuin pohjan
mailla yleesen, harmaa ja ruskea kivi valtaava. Mutta harmaa ja ruskea
kivi ei olekaan yhtä ainoata kivi-lajia, vaan siinä on sekasin kolmea
eri kivettä. Näitä kiveitä sanotaan _paasiksi_, ruotsiksi _fältspat_,
jos murtaissa lohkeavat sileä-pintaisiksi ja ovat näöltään valkeita,
harmaita tahi punertavia; mutta _ukon-piiksi_ eli _ukon-kiveksi_,
ruotsiksi _quartz_, jos murtuvat epätasaisiin muruihin eli rakeisiin.
Ukon-pii on, kuin edellinenki, valkea tai harmaa. Mutta näiden seassa
löytyy muita vielä pienempiä muruja, jotka, kynnellä eli veitsen
kärellä painaessa, helposti murenevat hienoiksi levyiksi, ja ovat
näöltään mustempia kuin edelliset. Niitä sanotaan _katin-kullaksi_,
ruotsiksi _glimmer_.
Maan laaduista ovat tavallisimmat savi, hiekka ja hiekka-multa,
suon-muta, rusko-multa ja sora. Näistä on savi, hiekka-multa,
suon-muta, ja rusko-multa soveljaita viljellä; mutta hiekka ja
kivisekainen sora saadaan vaivoin kunnon viljaa kantamaan.
4. _Maan harjuja_. Halki maan pohjoisesta etelään kulkee muutama
monimutkainen, millon leveämpi millon kapeampi, paikoin vuorinen,
hiekkanen ja sorainen, paikoin taas mutainen, soinen ja metsänen
maanharju, nimeltä _Maa-selkä_. Se erkanee Ruijan tunturista Norjan
maalta ja kulkee kaakkoiseen ensin Suomen rajana Norjaa vasten
ja sitten Suomen rajain sisällä _Peltovuoma_-tunturille. Siitä
itään päin muuttuu vuori yläiseksi tasamaaksi, vaan kohotaikse
kohta taas harjanneeksi ja kulkee nimellä _Suola-selkä_ itään aina
_Talkkuna-oivi_ kukkulalle, Venäjän rajalle. Talkkuna-oivilta menee
Maanselkä etelään Suomen piirin sisällä siksi, kuin se uudestaan
tapaa Venäjän rajan _Kuusamon_ 8 sadan jalan korkeilla kankailla.
Kuusamossa jakaikse vuori kahteen haaraan, joista toinen nimellä
_Kainuun selänne_, kulkee lounaaseen Oulu-järven rannoille; Mutta
toinen Venäjän rajaa myöten etelään Jonkerikivelle asti. Mutta nyt se
muuttaa monimutkaisen juoksunsa ensin länteen ja sitten lounaaseen,
erottain, _Suomen selänteen_ nimellisenä, Pohjanmaan, Karjalasta,
Savosta, Hämeestä ja Satakunnasta, ja loppuu _Pohjan_ ja _Hämeen_
5 ja 6 sadan jalan korkuisilla kankailla Ikalisten ja Hämeenkyrön
pitäjissä. Mutta ilmestyy jälleen Satakunnan vesien etelä-puolella,
ja kulkee, _Salpaus-selänteen_ nimisenä, kaakkoiseen ja sitten itään
Päijänteen ja Saimaan vesien etelä-rannatse. Tämä pohjan perillä
tuhatta jalkaa korkea, vaan Kuusamosta Oulu-järven tienoille 8 sataa,
ja sen ala-puolla 6 ja 7 sataa, mutta sitten 5 ja 4 sataa jalkaa korkea
vuoriharju eroittaa Suomen alaiset ranta-maat ylä-maista, joilla
järvenkin vesi on 2 ja 3 sataa jalkaa korkeampi, kuin meren pinta.
Suomen selänteestä erkanee etelään, paitsi monta pienempätä,
seuraavaiset kolme suurempaa sivu-haaraa, nimittäin: _Karjalan
selänne_, joka eroittaen Savon ja Karjalan vedet toisistansa, kulkee
Nurmeksen, Juuvan ja Kaavin pitäjien kautta etelään Orivirralle,
ja sen etelä-puolla Kerimäelle. Toinen eli _Savon selänne_, joka
Iisalmen pitäjästä kulkee Pielaveden, Kuopion, Pieksämäen, Mikkelin,
Savitaipaleen ja Lemin pitäjien läpi Lappeenrannan tienoille, jossa se
yhtyy Salpaus-selänteesen. Se eroittaa Savon vedet Hämeen vesistä, ja
nimitetään sentähden _Veden jakajaksi_. Kolmas sivuhaara on _Hämeen
selänne_, joka alkaen Soinin kappelista kulkee ensin pitkin Satakunnan
ja Hämeen välillä olevaa rajaa, ja sitten Hämeen lävitse Uudenmaan
rajalle, jossa se niinikään yhtyy Salpaus-selänteesen.
Yksinäisistä vuoren kukkuloista ovat vielä mainittavat _Aavasaksa_,
Tornion virran varrella, jolle kukkulalle muukalaiset matkustavat
kesällä sydänyön aurinkoa ihailemaan. _Pelt-oivi_ Suomen korkein
kukkula, Teno-joen ja Enari-järven vaiheilla, on arviolta 2,200 jalkaa
korkea. _Ounas-tunturi_ 1,124 jalkaa ja _Jeris-tuntari_ 1,200 jalkaa
korkea.
Summatoin joukko kivi-karia, luotoja ja saaria löytyy Suomen
etelä-rannoilla. Näitä sanotaan saaristoiksi, joista on kuuluisin
_Ahven-maa_ eli _Oolannin-saaristo_, Pohjan lahden suussa. Muuten on
Pohjan lahdessa saaristoa ainoasti harvassa siellä ja täällä, paitsi
kuitenkin sen kapeimmalla paikalla, jota sanotaan _Merenkurkuksi_ ja
ruotsiksi _Qvarken_.
5. _Vesistöt_. Vettä on Suomen maassa erinomattain paljon, sillä
melkeen kahdeksas osa Suomen aluuta on veden vallassa. Suomen emävuoren
ja sen haarojen suhteen jakauntuu Suomen vedet viiteen eri vesikuntaan,
joista yksi laskeiksen Jäämereen, kaksi Pohjan lahteen, yksi Suomen
lahteen ja yksi Aaltojärveen.
_Pohjois-Lapin vesikunta_, Lapintunturien pohjois-puolella. Suurin
järvi tässä vesikunnassa on _Inari-järvi_, johon tulee _Ivalo-joki_
etelästä ja _Vasko-joki_ lounaasta, joka vesi sitten Inari-järvestä
laskeiksen _Paats-joen_ kautta Suomen rajan yli _Varanko-lahteen_
Jäämereen. Suurin joki on _Teno-joki_, joka, saatuansa oikealta
puolelta _Tseskem-joen_, juoksee Norjan rannalla olevaan _Teno-lahteen_.
_Pohjan-maan vesikunta_, jonka vedet tulevat sekä Lapin-tunturista
että Maanselältä. Merkillisimmät virrat ja järvet ovat: _Tornio-joki_
ja sen itäinen lisä-joki _Muonio_, joka oikeistaan onkin emävirta.
_Kemi-joki_, joka alkaa liki Venäjän rajaa siitä jossa Maanselkä
keännäikse etelään; saapi oikealta puolelta yhdistetyn _Luiro_- ja
_Kittisen-joen_, kulkee sitten _Kemi- järven_ halki ja saapi vielä
oikealta puolelta Ounas-tunturilta juoksevan _Ounas-joen_ lisäjoeksi.
— _Ii-joki_ yhtänimisestä järvestä Kuusamon kankailta. — Virtava
_Oulun-joki_ lähtee _Niska-kosken_ kautta _Oulu-järvestä_, johon
suuria lisävesiä tulee koillisesta _Kiehimä-jokea_ myöten, ja idästä
_Ämmä-kosken_ kautta. — _Siika-joki_ tulee _Iso-Lamu_-järvestä. —
_Pyhä-joki_ yhtä nimisestä järvestä. — _Kaksihaaranen Kala-joki_.
— _Ähtävä_ (ruotsiksi _Esse_), _Lappa-järvestä_. — _Lapuan-joki
Kuortaneen-järvestä_, ja viimein _Kyrön-joki_, joka alkaa
_Laukas-vuorelta_ Pohjankankaalta, nimitetään alkujuoksullaan
_Kauha-joeksi_, keski matkallaan _Ilma-joeksi_, ja suu puolellaan vasta
_Kyrön-joeksi_.
_Satakunnan vesikunta_. Pieni _Pyhä-järvi_, Tampereen kaupungin
etelä-puolella on tämän vesikunnan sydänjärvi, johon lisävesiä
tulee sekä pohjoisesta että etelästä. Pohjoisesta tulee _Etsäri,
Toivesi, Keurus-vesi_ ja _Näsi-järvi_, joka Tammer-kosken kautta
heittäiksen Pyhäjärveen. Etelästä tulee siihen taas: _Längelmä_- ja
_Pelkäne-vesi, Roine, Mallas-vesi_ ja _Vanaja-vesi_. Nämä kaikki vedet
juoksevat Pyhäjärvestä Nokia-kosken kautta _Kulo-veteen_, johonka myös
_Kyrös-järvi_ tulee pohjoisesta, ja viimein _Kokemäen-jokea_ myöten
Pohjan lahteen.
_Hämeen vesikunta_. Tämän vesikunnan emäjärvi on 18 peninkulmaa
pitkä _Päijänne_, johon pohjoisesta tulee _Kivi-järvi, Kolima ja
Keitele_; koillisesta _Piela-vesi, Nilakka-vesi, Iis-vesi_ ja
_Konne-vesi_. Kaikki nämä vedet yhtyvät _Leppä-veteen_ ja menevät
siitä _Haapa-kosken_ kautta Päijänteesen. Tästä tulee niinikään
Päijänteesen _Taino-kosken_ kautta _Kyy-vesi_ ja _Puola-vesi_ ja
etelästä _Vesi-järvi_. Päijänteestä juoksee vesi _Kalkin-kosken_ kautta
_Ruotsin-veteen_, joka _Jyrängön-virran_ kautta menee _Konne-veteen_.
Tästä alkaa sitten _Kymin-virta_, joka välisten levenee järviksi,
mutta hoikkenee kohta taas virraksi ja juoksee viimein viisihaaraisena
Suomen lahteen, tehden kulullansa monta puotetta niinkuin: _Jyränkö,
Keltin-koski, Anjala_ ja _Korkea-koski_.
_Savon ja Karjalan vesikunta_. Emävesi tässä vesikunnassa on suuri
Saimaa. Tähän emäveteen tulee suuria lisävesiä sekä Savosta että
Karjalasta. Savosta tulee _Kallavesi_, johon pohjoisesta lankee
_Onkivesi_, koillisesta _Syväri_ ja _Vuotjärvi_ ja idästä _Suojärvi_ ja
_Suvasvesi_. Karjalasta taas tulee _Pielinen, Höytiäinen, Viini-järvi_
ja _Ori-vesi_. Kaikki edellä mainitut sekä Savon että Karjalan vedet
yhtyvät _Hauki-veteen_. Haukivesi menee sitten _Pihlaja-veteen_,
joka _Puumala-salmen_ kautta yhtyy Saimaasen. Saimaasta lähtee
_Vuoksen_-virta, joka Aalto-järveen mennessänsä tekee monta puotetta,
joista _Imatran_-koski on kovin.
6. _Ilman-laatu_. Näin pohjoisessa kuin Suomi on, ei ilma taida
olla muuta kuin kylmää. Kuitenkaan ei ole missään muualla, paitsi
Ruotsin ja Norjan maalla, saman tasapiirin alla, yhtä mieto ilma,
kuin Suomessa. Talvi on pitkä ja kova, kesä lyhyt ja kuuma. Syksyä ja
kevättä ainoasti muutamia viikkoja. Ja kuta korkeammallen pohjoiseen
noustaan, sitä lyhyemmät ovat syksyt ja keväät. Kuitenkin ollaan viime
vuosina havaittuna joitakuita muutoksia tässä asiassa. Talvet ovat
tulleet myöhemmin ja olleet miedommat, kuin ennen vanhaan. Keväät
ja syksyt pitemmät ja kesät vähemmin kuumat. Ilma on siis yleesen
tasaunut, joka arvattavasti tulee siitä, että maata on enemmin
viljelty, soita perattu, ja metsiä raivattu. Yöhallat turmelevat vielä
nytkin monin paikoin viljoja; mutta harvenevat sitä myöten kuin soita
ja korpia raivataan ja maata viljellään. — Muuten on suuri eroitus
ilman välillä etelässä ja pohjoisessa. Sillä perimäisessä pohjoisessa
ei ilmakaan voi olla yhtäläinen, kuin etelässä, jossa yön ja päivän
vaihe on joka vuorokausi. — Eroitus on myöskin tehtävä ylämaiden ja
rantamaiden välillä. Meren vesi, joka on huonompi lämpimen johdattaja,
kuin mannermaa, pysyy syksyllä kauemmin lämpimänä kuin manner, ja
hidastuttaa talven tulon rantamailla; mutta kerran taas kylmettyänsä
pysyy se kauemmin kylmänä. Sentähden pääsee ruohot taas keväällä
aikasemmin maahan ylämaissa, kuin rantamaissa. — Kuta korkeammalle
pohjoiseen tulemme, sitä pikemmin joutavat kasvut ja viljat. Torniossa,
jossa päivää on neljä tuntia pitemmältä, kun etelä-suomessa, tekee
ohra tähkäpäitä viidennellä viikolla ja valmistuu yhdeksännellä ja
kymmenellä, sitä vastoin kuin se etelässä vaatii 14 ja 16 viikkoa
kypsyäksensä. — Talvea kestää pohjoisessa 7 ja 8 kuukautta, etelässä
5 ja 6 kuukautta. — Ilma on yleeseen puhdas ja raitis. Välistä
ilmaantuneet surmaavaiset kulkutaudit ovat enimmiten tulleet
katovuosina nautituista sopimattomista elon-aineista. Kolera-ruttokaan
ei ole tehnyt Suomessa niin suurta rasitusta, kuin muilla mailla, eikä
päässyt leviämäänkään rantamaista ylemmälle. Tavallisimmat taudit
ovat pistokset, kuumetaudit, kolotus ja luuvalo, jotka tulevat ilman
kylmyydestä, tahikka paremmin sanoakseni huonoista vaatteista ja
asuinsioista ja liiasta suolan syömisestä.