1. _Kansakuntia: Lappalaisia_ sanotaan Suomen vanhimmiksi asukkaiksi,
jotka Suomalaisien maahan muuttaissa olivat ottaneet pakonsa
perimäiseen pohjoiseen. Jos tällä puheella on perää, niin se on
niin ymmärrettävä, että kala-lappalaisia on ennen asunut järvien
rannoilla ja jokien varsilla; mutta peura-lappalaisia el Suomesse ole
ollutkaan, sillä peura kuolisi täällä nälkään, kun ei ole kylliksi
peuran jäkälää, jolla tämä eläin paraittain elättää henkensä. Heitä
ei nyt enään ole kuin 1000 henkeä Suomen piirin sisällä. Suomalaiset
ovat ottaneet melkein koko maan haltuunsa. Mutta maassamme löytyy myös
_Ruotsalaisia asukkaita_. Näihin joukkoon on luettava melkein koko
vallassäätymme. Ruotsalaisia talonpojan säädystä asuu Suomen lahden
rannoilla, Kymivirrasta alkaen aina Turun tienoillen. Koko Ahvenanmaa
ja Turun saaristo on myos heidän hallussa. Niinikään puhutaan ruotsia
Pohjan lahden rannoilla, Satakunnasta Kokkolan kaupunkiin asti.
Samoin kun nämä Ruotsin vallan aikana tulivat maahamme, niin on, nyt
Venäjän hallituksen alla, heitäkin muuttanut Suomeen. _Venäläiset_
ovat enimmiten kauppioita kaupungeissaimme. Venäläisiä maanviljeliöitä
tavataan ainoastaan _Pyhäristin_ pitäjässä Wiipurin läänissä; mutta
heidän uskolaisia eli Greekan uskon tunnustajoita, on Suomalaisestaki
suvusta pitkin Venäjän rajaa. _Mustalaisia_ tavataan siellä ja täällä
sydänmaan kylissä. _Saksalaisia_ on vähän Wiipurissa ja Helsingissä. Ja
joku _Juutalainenki_ suurimmissa kaupungeissa.
Vuonna 1855 nousi Suomen asukkaiden mnäärä 1,688,705 hengen paikoille,
joita 818,867 oli miespuolta ja 859,838 naispuolta. Kansakunnittain
jaettuna on Suomalaisia 1,502,515 henkeä, Ruotsalaisia 125,000.
Venäläisiä 7000. Lappalaisia 1000. Mustalaisia arviolta 1000 ja
Saksalaisia 400. Viimeisinä aikoina on vuosittain syntynä noin 50 ja 60
tuhatta henkeä; kuolluna on ainoastaan 30 ja 40 tuhatta, jonkatähden
väkiä on lisääntynä 18 ja 20 tuhatta yhteen vuoteen.
2. _Säätyjä._ Suomen asukkaat ovat jaettuna neljään eri säätyyn, jotka
ovat: _aateli_-sääty, _papin_ sääty, _porvarin_ sääty ja _talonpojan_
sääty. Aatelin äsenet, jotka ovat ruhtinoita, kreivejä, vapaa-herroja
eli paroneja ja aatelis-miehiä, ovat vapautetut henki-rahan maksusta,
saavat hallita vapaita tiloja, joista ruunullen ei makseta veroa.
Papis-sääty on samoin vapautettu henki-rahoista ja saavat hallita
puustellia ilman verotta. _Porvari-säädyllä_ on yksinänsä lupa pitää
julkinaista kauppaa, tehdä käsitöitä kaupungeissa, muiden työmiesten ja
kauppioiden siitä estämättä. Talonpojat ovat ruunun tilalaisia, jotka
viljelevät ruunun maata, vero-tilalaisia, jotka viljelevät omaa ostamaa
maata, josta he maksavat veron ruunullen, ja vapaa-tilalaisia, jotka
viljelevät alkujansa aatelistolle kuuluneita maita.
3. _Elatuskeinoja._ Ikivanhoista ajoista asti ovat Suomalaiset olleet
ahkeroita maanviljeliöitä ja maanviljelystä on Suomessa jo satoja
vuosia pidetty parhaana sekä elatus-keinona että rahanki saaliina.
Suomalaisien suurimmaksi ansioksi on se ehkä luettava, että ovat
levittäneet maanviljelyksen perimäiseen pohjoiseen. Sillä ei missäkään
muualla, paitsi Norjassa, eikä sielläkään muualla, kun Suomen kylissä,
viljellä maata yhtä ylhäällä pohjoisessa, kun meidän maassa, nimittäin:
Enontekissä, Muonio- joen varrella, 68 tasapiirin alla, ja Kyrön
kylissä, Ivalo-joen ranteilla, Inari-järven etelä-rannoille asti,
lähellä 69 tasapiiriä. Mutta kun maa oli laiha ja kivinen, josta töin
tuskin saatiin kunnon peltoa, niin ovat Suomalaiset jo ikivanhoista
ajoista viljelleet maata omalla tavallansa, nimittäin sillä lailla,
että metsä kaadetaan kaskeksi, kaski poltetaan ja siihen kylvetään
ohraa tahi ruista, ja sitten kauraa ja tattaria. Pari tahi kolme viljaa
kun maasta- on niin otettu jätetään se karjan laitumeksi. Kun tälläinen
kasken hakkuu ja poltto raiskaa metsää, jota tarvitaan muihinkin
tarpeisiin, niin on hallitus koetellut estää paloviljellystä, minkä on
taitanut. Huhtaa ei siis enään hakata paljon muualla, kuin Itä-suomessa
eli Savossa, Karjalassa ja Kainuun maalla. Toinen ja etusampi
keino viljellä maata on suon perkuu; sillä se antaa eloa, muuttaa
hallaperäset suot niituiksi ja tekee ilman raittiimmaksi. Sentähden
auttaa hallitus tämänlaista maaviljelystä monin tavoin. Pellon viljelys
on kuitenkin nykyjään paras ja tavallisin. Tavallisimmat viljat ovat
ruis, ohra ja kaura. Vehnää viljellään ainoasti Etelä-suomessa, ja
tattaria kaakkos- puolella. Ruista viljellään kaikkien enin, sen
jälkeen ohraa ja sitten kauraa. Keski-suomessa ei vehnä enään tahdo
loistaa, Pohjos-savossa loppuu kaura ja ruis Kainuun maalla, mutta
ohraa viljellään vielä Lapissakin. Vanhuudestaan ovat Suomalaiset
viljelleet nauriita, jotka kasvavat kaikin paikoin, mutta tällä
vuosisadalla ovat potaatit Etelä- ja Länsi-suomessa vähentäneet nauriin
viljelyksen. Herneitä ja papuja viljellään myös enimmiten etelässä,
eivätkä menesty enään pohjois-puolella Oulua. Pellava, joka on parasta
Hämeessä, muuttuu pohjois-puolella Waasaa karkeaksi, mutta hamppua
kasvaa ylempänäkin pohjoisessa.
Karjan korjuu on maanviljellyksen rinnalla myös paraita elatus-keinoja,
etenkin Karjalassa, jossa on vähän peltoa, mutta paljon vuoria eli
vasta viljeltyjä ahoja, jotka ovat hyviä karjan laitumia. Hevoset ovat
hyviä, vaikka pieniä. Savon ja Karjalan hevosia sanotaan paraiksi.
Niitä myödään paljon Venäjälle.
Metsästäminen oli ennen aikaan oivallinen elatuskeino; mutta on nyt,
metsien hävitettyä, vaivaa tuskin maksava askaroiminen. Kuitenkin
pyydetään vielä nytkin kettuja sangoilla, jäniksiä langoilla, karhuja
ja susia kaadetaan keihäillä, oravia, kärppiä, ahmoja, ilveksiä,
saukkoja ja majavia, joiden nahkoja myödään Venäjälle, mutta tuodaan
sieltä Suomeen takasi turkkina. Samoin ammutaan ja pyydetään paljon
lintuja, joita niinikään viedään Venäjälle. Rantamaissa ammutaan myös
hylkeitä.
Rautaa saadaan sekä Uuden maan ja Perisuomen vuorista, että Savon ja
Karjalan järvistä. Vaskea valmistetaan _Orijärven_ kaivannossa Kiiskon
pitäjässä Uudella maalla, josta saadaan noin 300 leiviskää vuosittain
ja _Pitkärannassa_ Impilahden pitäjässä Aaltojärven rannalla. Vuonna
1850 saatiin 1,171 puutaa. Kultaa ja hopeata on siellä ja täällä
löydetty; mutta ei missään niin, että olisi palkinnut tekovaivaa.
Jos on vähä kultaa ja hopeata, niin on sitä enemmän kiveä, jotka
ovat soveljaita komeisiin rakennuksiin. _Pyterlahden murroksesta_,
meren raunalla Wirolahden pitäjässä Wiipurin ja Haminan välillä,
särjetään ja viedään summattoman paljon kiviä Pietariin ja Retusaaren
linnaan. Pyterlahdesta on se Keisar-Aleksanderin muistopylväski, joka
seisoo Aleksanderin torilla Pietarissa talvilinnan edessä, niin myös
Iisakin kirkon patsaat eli pilarit ja vieläpä Keisari Napoleonin
muistopatsas Pariisissaki. Pienemmistä murroksista Wiipurin, Wirolahden
ja Wehkalahden pitajistä ovat Neva-joen ja kaivantojen rannekivet.
Vanhan Wiipurin puistosta ovat patsaat Kasanin kirkkoon otettuna.
Säkkijärvellä ja Wirolahdessa särkevät myös yksityisetki miehet kiviä
ja myövät Pietariin ja Retusaareen. Ruskeat perustuskivet, jotka
kannattavat Iisakin kirkkoa, ovat tuotu Impilahdelta. Sortavalasta on
saatu sinertävää marmorikiveä marmorihovin rakennuksiin. _Marmorikiveä_
löytyy paljon Sortavalassa ja Ruskialassa, josta sitä viedään Iisakin
kirkon rakennukseen. _Kalkkia_ melkein joka paikassa. Astioiksi
kelpaavaa _savea_ monin paikoin.
Metsän hoito on Suomessa vielä huonolla jalalla, sillä, metsiä on
tähän asti raiskattu, huolimatta siitä, että metsät hoidettuna
tuottavat asukkaille hyvän rahan tulon. Suomen metsissä valtaava
puu on petäjä, kuusi ja koivu. Kuusia kasvaa Inarijärven rannoilla
68 tasapiirin alla. Siitä pohjoiseen kasvaa vielä mäntyjä, jotka
Utsjoella ovat huonoja, miehen korkuisia. 70 tasapiirin kohdalla
on ainoasti vaivais-koivuja. Notkoissa ja joen ranteilla kasvaa
vielä paju-pensaita, leppiä, tuomia ja haapoja. Kataja kasvaa sekä
alangoilla että vuorilla. Leppä, haapa, pihlaja, tuomi, raita ja paju
kasvaa samoin jokapaikassa, mutta ei missään niin, että tekisivät
metsiä. Puista, joita ei kasva jokapaikassa, ovat: härkäpuu,
orastuomi, pajatin, orjantappura, kuusain, höysipuu, siestain eli
musta viinamarja, taikinainen, pähkinäpuu, omenapuu, tammi, vaahteri,
niinipuu eli lehmus, saarni, jalava. _Tammi_ kasvaa Peri-suomessa aina
Porin tienoille, ja siellä täällä pitkin Suomen lahden rantoja _Lehmus_
eli _Niinipuu_ kasvaa vielä Kuopion tienoilla Savossa ja Ilmajoella
Kainuun maalla. _Vaahteria_ sanotaan kasvavan eteläisessä Satakunnassa,
Hämeessä, Savon linnassa ja Walamon saaressa Aaltojärvellä. _Jalava_
Sääksmäellä, Wanajassa, Hollolassa, kuin myös Walkjärvellä,
Pyhäjärvellä, Sortavalassa ja Walamon saaressa. _Saarni_ ei muualla
kuin Ahven-maalla. _Pähkinäpuu_ pitkin Suomen lahden rantaa. _Omenapuu_
kasvaa monin paikoin Etelä-suomen metsissä, vieläpä Hämeessä ja Savossa
Vuonna 1788 istutettiin Ruunun kustannuksella Saksan kuusia Uuden
kirkon pitäjään, ja ovat nyt jonkunlainen metsä.
_Kasviston_ ja _puiston_ viljelykselle tahtoo ilmoista olla este.
Merkillisimmät kasvistot ovat tohtori Sahlbergin istuttama kasvisto
Yläneen kappelissa Pöytyän pitäjässä, _Monrepos_ Wiipurissa ja
_Yliopiston_ kasvisto Helsingissä.
Maanviljelystä ja muita talouteen kuuluvia askareita varten
perustettiin vuonna 1797 Turkuun _Huoneen hallitus seura_. Vuonna 1836
perustettiin _Mustialaan_ Tammelan pitäjääsen _maaviljelys koulu_.
4. _Käsitöitä_ ja _keinotöitä_. Talontarpeita, työkaluja ja vaatteita
askaroidaan kaikin paikoin Suomessa, paitsi Wiipurin läänissä, jossa
tavallisimpiaki sekä kaluja että vaatteita ostetaan Venäjältä.
Muistettava on kuitenkin Walkialan pitäjä, jossa lattian peitteitä
valmistetaan kaupaksi, jotka välisten maksavat 45 Suomen markkaa
kappale. Muutamissa Mikkelin läänin pitäjissä, niinkuin Mikkelissä,
Kangasniemessä ja Korpilahden kappelissa kudotaan pellava- liina-
ja villa-vaatetta, joita myödään Mikkelin talvi-markkinoilla.
Uudella maalla, Peri-suomessa ja Kainuun maalla kudotaan puumuli-
ja puolivilla-vaatetta, joita myödään sekä Suomessa että viedään
Pietariin, Räveliin ja Riikaan. Rauman ja Uuden kaupungin tienoilla
tehdään puu-astioita, joita viedään Tanskan pääkaupunkiin. Raumaan
ympäristöllä kudotaan myös pitsiä, joita myödään Suomessa ja viedään
Venäjälle 1,500 hopea ruplan edestä vuosittain. Pohjalaiset ovat
yleensä sukkelia kirvesmiehiä ja nikkaria. Turun, Helsingin ja Wiipurin
ja muiden kaupunkien laivaveistämillä tapaa enimmäksen pohjalaisia.
Mutta Haminassa pidetään kymiläisiä yhtä taitavina laivantekiöinä kuin
pohjalaisetkin.
Yleiseen ovat käsi- ja keinotyöt huonolla kannalla, sillä ulkomailta
tuodut teokset ovat sekä somempi tekoisia että huokeampia, kun oman
maan käsityöt. Käsitöillisiä ammattia on noin 50 eri-lajia. Vuonna 1851
oli maalla 10,961 ja kaupungissa 7,324 käsityön tekiätä. Vaprikoita eli
tehtaita oli kyllä vuonna 1851 148; mutta enin osa vasta alkavia, jotka
eivät voi mihinkään määrään täyttää kotimaan tarvista. Paraimmat ovat
_Tampereen puumuli-tehdas. Suotniemen Vajansi_- ja _posliini-tehdas_
Kaukolan kappelissa Räisälän pitäjässä, liki Käkisalmea. _Leistilän_
ja _Jäppilän lasi-tehtaat_ Uudella kirkolla Wiipurin läänissä.
Verka-tehtaista on kaksi merkillistä nimittäin _Jokioisten_ vaprikka
Tammelassa ja _Littoisten_ vaprikka Liedossa. _Havin kynttilä_-vaprikka
Wiipurin pitäjässä. Sepän pajoista on _Fiskarin_ paja paras.
Paperi-tehtaista on kaksi oivallista, toinen _Tampereella_ toinen
_Tervakoskella_ Janakkalan pitäjässä. Monista lasi-tehtaista on
Nuottajärven tehdas Turun maalla merkillisin. Ainoa sokeri-tehdas on
_Tölön_ vaprikka lähellä Helsinkiä. Tupakka-tehtaista on _Rettigin_
tehdas Turussa paras. _Oldenburgin_ tikkutehtaasta Porissa laitetaan
tulitikkuja kaiken maailman markkinoille.
Käsi- ja keino-työn tekiöitä varten on joka kaupungissa sunnuntaikoulu,
ja paitsi niitä on Turussa, Helsingissä ja Waasassa teollisuuskoulu.
5. _Kauppa._ Suomesta viedään muille maille enimmäkseen metsän ja
karjan antimia. Lautoja, malkoja, lankkuja, viedään muille maille
etenkin Wiipurista ja Porista; pikiä, tervaa ja potaskaa Kainuun
maalta etenkin Oulusta; ruoteita ja puu-astioita Raumaasta ja Uudesta
kaupungista. Polttopuita viedään Suomen lahden ja Aaltojärven
rannoilta Pietariin. Viime vuosina on myös ruvettu viemään ulkomaille
kattopäreitä. Myös rakennetaan laivoja kaupaksi. Raavaita, lampaita,
sikoja, raavaan-, lampaan- ja sian-lihaa, voita, juustoa ja talia,
vuotia ja nahkoja viedään Itä-suomesta Venäjälle ja Länsi-suomesta
Ruotsiin ja vähän muihinkin maihin. Kaloja ylettyy ulkomaille:
silakoita eli hailia, lahnoja ja siikoja, muikkuja- ja muikun mätiä,
muita mainitsematta. Muuten viedään ulkomaille myös hylkeen rasvaa,
turkiksia, lintuja, palttinaa, puumuli-vaatetta, sukkia, vanttuita,
peuran nahkasia kinttaita, ikkuna-lasia ja rautaa.
Muualta tuodaan: suoloja, rautaa, rauta- ja teräskaluja, vaskea ja
muita metallia, kaloja erittäinki silliä, paineita eli väri-aineita,
viinoja, puun hedelmiä, ryytiä, tupakkata, kahvea, teelehtiä, sokuria,
silkkiä, puumulia, puumuli-, pellava- ja villa-vaatetta, lasia ja
posliinia, apteeki tavaroita, paperia m. m. ja katovuosina eloakin,
suurimoita (ryyniä) ja jauhoja.
Suomen alukset, joita ennen sotaa oli päälle 5 sataa, purjehtivat
kaikilla valtamerillä, ympäri koko maanpalloa. Enimmäkseen käydään
kuitenkin Spaniassa suoloja noutamassa. Pienemmillä aluksilla kuljetaan
ahkerasti, usein kahdesti kesässä, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa,
Belgiassa, Englannissa ja Franskassa; suuremmilla taas Italiassa ja
Spaniassa. Muissa maanosissa käydään Brasiliassa, Etelä-amerikassa,
kahvea ja tupakan lehtiä noutamassa; Itä-intiassa silkin nounnissa
ja Pohjois-amerikassa valaskaloja pyytämässä. Erinomattain etuisaksi
sanotaan rahdin tekoa, ja niin on Suomen laivat ulkomailla useasti
monta vuotta kuljettamassa vieraita tavaroita toisesta valtakunnasta
toiseen, ja ansaitsevat sillä lailla runsaan rahan saaliin. Paitsi
jo mainituita kauppioiden laivoja on Suomessa noin 1000 pienempätä
talonpojan alusta, jotka käyvät kauppaa Itämeren satamissa.
Taitavien laivan päällikköjen valmistusta varten on meillä kolme
merimies koulua: Helsingissä, Turussa ja Waasassa.
Kotimainen kaupan liike on, muihin maihin verrattuna, vielä huonolla
jalalla, kun ei ole niinkuin muualla rautateitä, eikä kylliksi
kaivantoja, joilla kovat kosket kierettäisiin. Kuitenki on kosken
perkuilla ja kaivantojen kaivamisella, koeteltu auttaa kotimaista
kaupan kulkua. Monet hallaperäiset suot ovat sillä muuttuneet
viljamaiksi. Mainiommat elikkä paraat kaivannot ovat: Kainuun maalla,
lähellä Kajanin linnaa _Ämmäkosken kaivanto_ ja _sulku-laitos_,
Oulu-järven ja Nuas-järven välillä. _Satakunnan kaivanto_, joka,
katkaisemalla Kangasalan maanharjun, yhdistää Längelmä-veden ja Roineen
toisihinsa. Savossa _Konnuksen_ ja _Taipaleen_ eli Warkauden kaivannot
sulkuinensa, joilla pohjois- ja etelä-Savon vedet yhdistetään.
Lappeenrannan ja Wiipurin välillä on suuri 5 peninkulmaa pitkä _Saimaan
kaivanto_.
6. _Uskonto._ Kaikki uskonnot ovat Suomessa tavalliset, vaan
_evankeliumillinen Luteruksen puhdistama uskonto_ on toki maamme
pää-uskonto. Siihen kastettu ja siinä kasvatettu ihminen ei saa luopua
siitä, eikä antaida toiseen uskoon, maanpakolaisuuden haastolla.
Yhteen laskettuna oli Suomen väkiluku vuonna 1855 1,688,705 henkeä.
Näistä tunnustaa 1,589,771 Luteruksen puhdistamaa uskontoa, ja muut,
eli 37,352 henkeä, _Greekan uskontoa_. Vanhassa voittomaassa on myös
vähän katoliikiläisiä, joilla on oma kirkko Wiipurissa. Lisäksi vielä
on Helsingissäkin Suomen valtavaroilla rakennettu katoliikin kirkko;
Juutalaisilla on Sveaporissa ja Wiipurissa oma pappinsa ja rukoushuone
eli synagoga.
Uskonnon ja kirkon hoito on arkkipiispan ja Porkoon ja Kuopion
piispojen hallussa, joilla kullaki on tuomiokapituli apuna. Maa
jaetaan sen suhteen kolmeen hiippakuntaan. Turun hiippakuntaa on
Peri-suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Waasan lääniin kuuluva osa Kainuun
maata ja länteinen osa Hämettä ja Uutta maata. Porvoon hiippakuntaa
on itä-puolella Hämeen harjua oleva osa Hämettä, Uutta maata
Helsingistä asti itään, Mikkelin ja Wiipurin lääniin kuuluvat osat
Savoa ja Karjalata. Kuopion hiippakuntaa on Oulun ja Kuopion läänit
eli pohjimmaiset osat Savoa, Karjalaa ja Kainuun maata sekä Lapin
maa. Joka hiippakunta on taas jaettuna _provastikuntiin_, joissa
kihlakunnan provasti on esimiehenä. Joka provastikunnassa on erimäärä
kirkkoherrojen hallittavia emäpitäjiä. Yhteen emäpitäjääsen kuuluu
useasti joku kappeli-seurakunta. Provastikuntia on yhteesen 41 eli
Turun hiippakunnassa 18, Porkoon 14 ja Kuopion 9.
Suomessa olevien Greekalaisien seurakuntien kirkollinen päämies on
_protojerei_ eli tuomioprovasti Wiipurissa ja metropoliita Pietarissa.
Greekan uskolaisia seurakuntia on kolmessa paikassa: Pyhäristin pitäjän
kylässä asuvaiset Venäläiset, joilla on oma kirkko; Taipaleen kylä
Liperin pitäjässä, moniaita kyliä Ilomantsin pitäjässä; koko Suistamon,
Suojärven ja Salmen pitäjät sekä Kitelän kappeli Impilahden pitäjätä.
Paitsi näitä maa-seurakuntia on heillä kirkkoja Helsingissä, Haminassa,
Wiipurissa, Käkisalmessa, Savolinnassa, Sortavalassa ja Kuopiossa.
Heillä on myös kaksi luostaria Walamon ja Konevitsan saarissa, molemmat
Aaltojärvessä.
7. _Sivistys._ Jo ikivanhoista ajoista on Suomalaisilla ollunna
jonkunlainen omituinen kansallinen sivistys. Sen aikunen viisaus, eli
esivanhempamme mieliala ilmotaiksen vanhoissa runoissa, tavoissa,
arvoituksissa ja sananlaskuissa. Mutta Ruotsista tuotiin maahamme
kristin uskonto ja sen kanssa toisenlainen sivistys. Tämän uuden
opin tulkit ovat _Pyhä Raamattu, Wirsikirja ja Katkismus_. Näitä ja
muita jumalisia kirjoja luetaan jotenkin ahkeraan, ja harvassa on
niitä, jotka ei näitä kirjoja voi lukea; mutta muihin tieteellisesti
sivistäviin kirjoihin ei kansa vielä tahdo mieltyä. Kristillisyyden
levitessä on vanhan aikuinen kansallinen viisaus hävinnyt; mutta
on kuitenkin siellä ja täällä niin säilynyt, että viime-aikoina on
kansan suusta koottu ja präntätty viisi arvoisata kirjaa: Kalevala,
_Kanteletar, Sananlaskuja, Arvoituksia ja Satuja_.
Tieteellistä sivistystä varten on Suomessa yksi yliopisto Helsingissä.
Sitä lähin ovat lukiot eli gymnasiumit ja sitten koulut. Lukioita
on 6, nimittäin: Turussa, Porvoossa, Wiipurissa, Hämeenlinnassa,
Waasassa ja Kuopiossa. Ylä-alkeiskouluja on 15: Kokkolassa, Waasassa,
Porissa, Turussa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Helsingissä, Porvoossa,
Haminassa, Wiipurissa, Savonlinnassa, Heinolassa, Jyväskylässä,
Kuopiossa ja Oulussa. Ala-alkeiskouluja on joka kaupungissa.
Naiskouluja 7: Turussa, Waasassa, Helsingissä, Haminassa, Wiipurissa,
Kuopiossa ja Oulussa. Merimiehen kouluja 3: Helsingissä, Turussa ja
Waasassa. Kauppakouluja Turussa ja Waasassa. Keino- ja käsityöläisiä
varten on sunnuntaikouluja joka kaupungissa, ja heidän täydellisempätä
oppia varten on 3 _teollisuus_-koulua: Helsingissä, Turussa ja
Waasassa. Haminan kaupungissa on sotakoulu, jossa Venäjän sotaherroiksi
aikoville annetaan tarpeellista opetusta. Tammelan pitäjässä Hämeessä
on _Mustialan maaviljelys_-koulu. Paitsi näitä on myös kansan
opetukseksi joka läänissä kaksi pienempätä maaviljelys-koulua, sekä
muutamia lapsukais-kouluja ja pitäjä- ja kylä-kouluja. Sivistystä
levittävistä seuroista ovat mainittavat _Suomalaisen kirjallisuuden
seurat_ Helsingissä ja Wiipurissa, sekä _Talous-seura_ Turussa.