Viipurissa,
N. A. Zilliakuksen kirjapainossa,
1862.
Imprimatur: _Carl Reinh. Lindberg_.
Johdatus.
Kertoelma maasta, minkäläinen se on ja mitä siinä on, nimitetään
_Maatieteeksi_, eli muukalaisella nimellä _Geografiaksi_. Maatieteen
pää-aineena on siis maa; mutta maan täydelliseen tuntemiseen tarvitaan
myös muutamia tietoja auringosta, kuusta ja tähdistä. Sentähden
jutellaan tässä johdatuksessa vähän taivaankin rakennuksesta. Jos
selkeänä talvi-yönä silmäillään taivaan kirkasta kantta, niin pian
kyllä havaitaan sen muuttelevan muotoansa melkein joka silmäräpäys.
Muutamat tähdet näkyvät nousevan idästä ja pyrkivän keskitaivaalle,
josta taas toiset, yhtä kiireesti, katoavat länteen. Koko taivaan
avara laki näkyy, paljain silmin sitä katsellessa, kiepuvan idästä
länteen, vieden mukanansa auringon, kuun ja kaikki tähdet; vaikka ei
olekaan niin. Tämän asian selvitykseksi, muistutetaan jo alussa, ettei
ihmisen silmiin olekaan yksin luottamista, vaikka sanotaan, totuuden
vakuutukseksi: "oma silmä näki". Sillä kaikista luojan antamista
aistimista on _näkö_ useimmin pettävä. Se tarvitsee enemmin, kuin
muut aistimet, ymmärryksen apua ja johdatusta, ettei se saattaisi
meitä vääriin luuloihin. Jos esimerkiksi ajaessa istumme takaperin
rattailla, niin emme älyäkään kulkuamme eteenpäin, vaan silmissämme
näkyy ikäänkuin puut, huoneet ja muut paikallaan pysyväiset kappaleet
pakenisivat meistä takaperin. Kun silmät näin vähällä matkalla
meitä jo näin pettävät, miten paljon eivätkö sitten petä meitä
taivasta katsellessa. Sillä samoinkuin, ankarasti ajaessa ja rajusti
purjehtiessa, kaikki näkyy silmissämme meistä pakenevan, samoin näkyy
taivaan lakikin kiepuvan idästä länteen, vaikka se tulee siitä, että
maa kerran vuorokaudessa pyörähtää keskensä ympäri, lännestä itään.
Jo kauan Kristuksen syntymää ennen arvelivat muutamat Greekan maan
viisaat maan liikkuvan ja taivaan olevan liikkumatta, jota taas toiset
väittivät vääräksi. Niin oli Greekalainen _Pythagoras_ sanonut:
"miten se on mahdollista, että koko taivas kääntäiksen vuorokaudessa
maan ympäri? Eiköhän se ole paljoa luonnollisempi, että maa itse
käännäiksen, ja että aurinko, kuu ja tähdet siten näkyvät pyörivän
maan ympäri". Vasta tuhansien vuosien kuluttua, tuli tämä tarkoin
tunnetuksi. Preussin maalla majaileva Puolalainen Kopernikus oli
ensimäinen, joka täydelleen oli vakuutettu maan liikunnosta lännestä
itään; sanoen, auringon ja taivaan pyörimisen maan ympäri olevan, kuin
se todella onkin, ainoasti pelkän eksyttäväisen näkövirheen.
Taivaan pallot, eli tähdet taivaalla, ovat Kopernikuksen ja kaikkien
nyky-aikaisien oppineiden selityksen jälkeen _Aurinkoja, Maita,
Kuita_ ja _Tukkatähtiä_. Auringoilla on oma valonsa ja ne pysyvät
keskenänsä aina yksillä paikoilla, jonka tähden niitä myös nimitetään
_kiintonaisiksi_ ja _kiiltäviksi_ tähdiksi. Maat, jotka auringoilta
lainaavat valonsa ja lämpymänsä, ovat, kuin meidänkin maa, itsestään
tummeat ja auringoita kiertäväiset kappaleet, ja niitä nimitetään
sentähden kiertotähdiksi eli kiertolaisiksi. Kuut taas seuraavat
juoksussaan maita samoinkuin maat aurinkoja. Tukkatähtien perustusta ei
vielä oikein tunneta; se vaan tiedetään, että ne kiertävät aurinkoa,
samoinkuin maa, ja että heidän seurassansa on hajoitetun tukan näköinen
sädevasta eli pursto, josta niitä myös nimitetään purstotähdiksi.
Aurinko.
Kiiltäviä ja kiintonaisia lähtiä on taivaalla lukematoin joukko, ja
ne jaetaan erityisiin tähti-sikeröihin, niinkuin Otava seitsemin
tähtineen, Seulajaiset, Wäinämöisen viitake ja monet muut. Näistä
kiiltävistä tähdistä on aurinko meille likein.
Huono ja vähäpätöinen on kynttilän valo ja tulisoihto, joilla yön
pimeydessä nähdään, auringon valoa vastaan, ja melkein yhtä vähäinen
on kooltaan auauringon suhteen koko maapallokin, jonka avaruutta
ihmetellään. Siinä on jo jonkulainen kuva ja mitta auringon valolle,
arvolle ja suuruudelle. Mutta matka maasta aurinkoon on vieläkin
ankarampi: se on niin pitkä, että sitä tuskin numeroista voipi
käsittääkään. Kotkan siivillä lentäen, tuhannen askelta minuutissa,
viivyttäisiin kuitenkin viisi sataa vuotta, ennen kuin maasta aurinkoon
ennätettäisiin; sillä matka maasta aurinkoon on 10 miljonaa Suomen
penikulmaa. Mutta tämän pitkän matkankin uhalla rientää kuitenkin
auringon valo maahan, ja vieläpä paljoa avarammallekin.
Mutta tätä valon voimaa vastaa auringon avaruuskin. Puolen toista
miljonaa saisi maan kokoisia palloja yhteen sovittaa, ennen kuin
siitä syntyisi auringon kokoinen pallo. Sen suuruus on 12598 kertaa
enempi, kuin maan pinta manterineen ja merineen. Maan pienoinen toveri
aurinkoa kiertäissä, nimittäin kuu, on kyllä meistä 35 tuhannen
Suomen penikulman päässä. Mutta jos aurinko olisi onsi sisältä, ja
maa asetettaisiin aivan auringon keskelle, niin kuu sopisi siinäkin
aivan hyvin tavallisessa kulkukehänsä laajuudessa maata kiertämään;
sillä auringon keskuudesta on sen pintaan 64,312 suomen penikulmaa.
Jos kaikki kiertotähdet ja meidänkin maa liitettäisiin yhteen, niin
ne olisivat näin yhtenäkin, auringon rinnalla, ainoasti kuin luodin
painoinen pallo sata naulaisen rinnalla.
Maa.
Jos kysytään lapselta taikka aikaiseltakin, joka ei luonnon lakia ole
tutkinunna, kumpainenko on yläpuolella ja kumpainenko on allapäin,
maako vai aurinko, niin hän epäilemättä sanoo, maan olevan alempana ja
auringon ylempänä, koska tuo loistavainen aurinko, päivittäin kulkee
päämme yli taivahan laella. Kuitenkin on tämä asia aika erhetys. Näin
kaukaisia kappaleita katsellessa, ei olekaan luottamista omiin silmiin.
Niin tiedetään, kuin jo sanottiin, auringon nousun ja laskun tulevan
siitä, että maa vuorokaudessa pyörähtää kerran keskensä ympäri; ja
kuin maa pyöriminen käypi lännestä itään, niin aurinko meidän silmissä
näyttää pyörivän idästä länteen. Samoinpa myös auringon näkyminen
yläpuolella on sama kuin maasta ulkopuolella näkyminen, eikä suinkaan
niin, että maa olisi taivaan avaruudessa päivällä alempana ja yöllä
ylempänä. Maan liikunto taivaan avaruudessa on kahtalainen: _se kiertää
aurinkoa, ja pyörii_ samalla keskensä ympäri niin tarkasti aina saman
suunnan pitäen, kuin sillä olisi akseli. Senpä tähden sanotaankin sitä
maan läpi ajateltua viivaa jonka ympäri se pyörii, _akseliksi_. Jos
pallon viskaamme eli kiekon lyömme ylös ilmaan, niin silläkin on ihan
sama kahdenlainen liikunto, vaikk'ei silläkään ole akselia: se pyörii
eteenpäin ja ympäri. Siitä näemme, että vahvalla voimalla pyörimään
pantu kappale kiepuessaan ei kallista päitänsä sinne eikä tänne, vaan
pysyy sunnnassaan ihan käänteleimättä, niin kuin olisi sillä akseli
taikka napa. Ja tämä kerran saatu suunta ei muutu, jos ei voima,
ensimäistä voimaa suurempi, sitä muuta. Niin pyörii maapalloki ihan
kääntymättä, vaikka akselinsa on tyhjä, ainoastaan ajatuksen vetämä
linja, jonka päitä kutsutaan yhtä _Pohjois_- ja toista _Etelänavaksi_.
Maa kiepahtaa tämän akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa, eli
oikeittain 23 tunnissa ja 56 minuutissa, ja tämä pyöriminen on yksi
maan liikunnoita; kiertäminen aurinkoa on sen toinen liikunto.
Sadevesi, joka kesällä putoaa pilvistä, on, kuin muutkin sulat aineet,
pienissä pyöreissä pisaroissa. Tähän on syynä se, että kaikenlainen
aine, sulana tai muuten irrallaan ollessa, pyrkii kappaleen keskelle,
ja joka pienimmänkin osan siihin pyrkiessä, tulee koko kappale
ymmyrjäiseksi. Maa-pallossakin on tämmöinen keskus, johon kaikki maata
pienemmät kappaleet pyrkiivät päästä, eli, kuin sitä tavallisessa
puheessa sanotaan, "putoavat". Mutta samoinkuin maan keskus vetää
luoksensa eli valtaa keveämpiä kappaleita, eli saattaa ne putoamaan
maahan, samoin vetää myös aurinkokin luoksensa kaikkia sen ympärillä
olevia maapalloja eli, kuin niitä myöskin nimitetään, kiertotähtiä. Ja
niinkuin aurinko valtaa maata ja muita kiertotähtiä, niin valtaa maa
taas vuorostansa kuuta, joka on maata paljoa pienempi pallo.
Mutta voimme kysyä, miksikä ei silloin kuu putoa maahan kiini ja
maa aurinkoon, niinkuin kivi putoaa maahan? Jos pöydälle asetat
kerän ja töytäät sen yhdellä kädellä eteenpäin toiselle sivulle,
niin se ei mene eteenpäin eikä sivulle, vaan väli suuntaa; jos taas
valitseisit keskellä pöytää yhden paikan, jota kohti yhtätasaisella
voimalla alituisesti työnteleisit kerää yhdellä kädelläsi samalla
kun toisella kädelläsi sitä ajasit kohdastaan eteenpäin, niin se
ei menisi kohdastaan edespäin eikä myöskään sitä merkittyä paikkaa
kohden, vaan sen ympäri, Eli vielä selkeemmin, jos kerä ripustetaan
lankaan ja ruvetaan viipottamaan, niin kerä ulostuu kädestäs niin
kauas kuin lankaa piisaa, vaan kun lanka on kiinipitimenä, täytyy sen
lentää käden ympäri. Että eteenmeno-vauhti on se, joka viipottaessa
kerän ulostaa niin kovasti että lanka kiintenee, nähdään jos
lanka silloin katkeaa. Kerä ottaa poislentäessään saman suunnan
viipoitus-kehästä, kuin sivuavalla viivalla on ympyrän kehälle. Samoin
kuin nyt eteenmeno-vauhti ulostaa kerän viipottavasta keskuksesta,
samoin estää eteytyvän liikunnon voima kuun maahan ja maan aurinkoon
putoamasta, jota vastaan keskuksen vetovoima estää ne kehistään pois
sinkoamasta oudoille teille maailman avaruuteen. Alkuaikoina, ehkä
jo mailman luomisessa, viskasi eli työnsi joku voima, jota tässä
alkuvoimaksi kutsumme, maamme kulkemaan avaruudessa suoraan eteenpäin.
Mutta kulullansa sattui maa lähestymään aurinkoa, joka jo tunnetulla
vetovoimallaan tahtoi vetää tätä pientä palloa tyköönsä. Kaksi voimaa
riiteli siis tässä, kuka vaan maata valtaansa saisi: toinen tahtoi
sitä suoraan juoksemaan, toinen veti sitä tykönsä. Sille tuli siis
täytyminen kiertää aurinkoa kehässä, niinkuin kerä kättämme, saatuansa
viipotuksesta eteenmeno-vanhdin. Vaan kun siinä tyhjässä ja pimeässä
avaruudessa, jossa maa ja kuu sekä monet taivaan pallot kulkevat, ei
löydy ilmaa, sitä vähemmin muuta kovempaa, joka niiden kulkua estäisi,
niin ei maa eikä kuu enemmän kuin muutkaan tähdet juoksussansa taukoa,
mutta kiertävät alituisesti aurinkoa siinä kerran heille sattuneessa
kulkukehässään. Tämä muuttumatoin aurinkoa kiertäminen on, niinkuin
sanottu, maan toinen liikunto, ja täyttääkseen kiertokehänsä eli
ehtiäksensä kerran auringon ympäri, tarvitsee maa 365 vuorokautta ja
noin 6 tuntia, jota aikaa vuodeksi sanotaan. Me ihmiset vaellamme
siis maan turvissa auringon ympäri, melkeen kuin tietämättämme; sillä
sitäkään ei näkö-aistin meille järjen avutta ilmoita.
Aurinko-kunta.
Aurinkoa kiertää, paitsi meidän maa, koko joukko muita kiertotähtejä,
toinen toistansa ulompana. Tässä emme aluksi mainitse muita
kiertotähtiä, kuin niitä, joita paljainkin silmin voidaan nähdä. Niitä
on 6, nimittäin _Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter ja Saturnus_.
Maata seuraa ainoasti yksi kuu, se öitämme valaiseva tavallinen kuu;
mutta maata suuremmilla kiertotähdillä on useampiakin kuita. Niin
on Jupiterilla 4, Uranuksella 7 kuuta. Kaikki aurinkoamme kiertävät
kiertotähdet ja heitä seuraavata 18 kuuta nimitetään yhteensä meidän
_aurinkokunnaksi_. Mutta aurinkoja löytyy tähtien seassa useampiakin,
joita kaikkia seuraa omituiset maansa ja kuunsa. Jokaisella auringolla
eli kiiltävällä tähdellä on sillä tavoin oma aurinkokuntansa, ja kun
auringoita on lukemattomia, niin löytyy aurinkokuntiaki käsittämätöin
paljous. Moni monituinen näitä auringoita, tähtiä ja kuita on meidän
aurinkoa, maatamme ja kuutamme paljoa isompi, vaikka kaukaisuus sen
tekee, että näkyvät meistä kuin olisivat ainoasti pieniä kiiltäviä
pilkkuja taivahalla. Aivan sama tapahtuisi maammeki kanssa, jos sitä
voisimme kaukaa katsella. Jos ihminen taitaisi jollakin keinoin
matkustaa ja päästä siihen avaruuteen, jossa kiiltotähdet ovat,
ja sieltä silmäilisi meidän aurinkoa, maata ja kuutamme, niin ne
näyttäisivät silmissämme ikäänkuin tuli-kipunat taivaan laella.
Jotka eivät koti-tienojaan etempänä ole käyneet, eivätkä ole luonnon
opissa harjauntuneet, niistä kuuluu kyllä kummalta jo se, kun
puhutaan siitä polttavasta kuumuudesta, joka Joulu- ja Tammikuun
aikana vallitsee eteläisellä maan puoliskolla, niinkuin Hyväntoivon
niemellä, Australiassa ja Kiilissä (Chilissä). Kova pakkanen samoilla
tienoilla Heinä- ja Elokuussa on heistä yhtä kummallinen. Kun jo
tämä meitä oudostuttaa, niin miten emmekö hämmästyisi, jos voisimme
muuttaa asuinsiamme siihen palavaan ilmapiiriin, jossa Merkurius
kiepuu auringon ympäri, jossa auringon säteet ovat seitsemän
kertaa niin kuumat, kun meillä täällä maan päällä, ja jos siitä
sitten matkustaisimme aurinkokunnan vihdoin viimiselle rajalle ja
kaukaisimmalle perälle, jossa Neptunus tiettävästi on viimeinen
kiertotähti, ja jossa kaukaisuuspiirissä siis on yhdeksän sataa kertaa
kylmempi kun meillä.
Ne kiertotähdet eli planeetat, jotka maan tavalla hiukan soikeissa
eli melkein ympyrjäisissä radoissa kulkevat auringon ympäri, jaetaan
parhaiten kolmeen luokkaan. _Ensimäiseen luokkaan_ kuuluu neljä
kooltansa keskinkertaista ja muiden suhteen joksensakin likellä
aurinkoa olevaa tähteä, nimittäin: Merkurius, Venus, Maa (Cybele)
ja Mars. Kolmekymmentä kertaa sen matkan päässä, kuin auringosta on
maahan, on niin ikään neljä summattoman suurta kiertotähteä, nimittäin:
Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus, jotka siis tekevät toisen
tähtiluokan. Martin ja Jovin eli Jupiterin välillä on ääretöin avaruus,
joka kuitenkaan ei ole tyhjä; sillä siinä kiepuu suuri joukko pieniä
kiertotähtiä, ja ovat niin muodoin kolmas kiertotähtien luokka. Näiden
pienien tähtien lukua ei vielä tarkoin tunneta, sillä vuosittain
keksitään aina joku uusi tähti tässä luokassa. Tämän vuosi-sadan
alusta, jolloin ensimäinen keksittiin, vuoteen 1860 on niiden luku
noussunna niin, että tunnetaan näitä jo 58 kappaletta. Yleesen on siis
66 tunnettua kiertotähteä meidän aurinkokunnassa: neljä suurta, neljä
keskinkertaista ja viiskymmentä ja kahdeksan pientä tähteä.
Neljä keskinkertaista kiertotähteä, vaikka yhteen luokkaan luettuna,
eivät kuitenkaan ole keskenänsä yhtäsuuret. Ainoasti meidän maa
ja Venus, eli kun sitä suomeksi sanotaan _kointähti_, ovat sekä
suuruudeltansa että muussakin tarkoituksessa melkein yhtäläiset, paitsi
kuitenkin sitä, että maalla on yksi kuu, mutta Venuksella ei yhtään,
vaikka sillä on kauneuden jumalattaren nimi. Merkurius ja Mars ovat
paljoa pienemmät. Edellinen on kooltansa ainoasti kuusitoistakymmenes
osa maatamme, ja jälkimäinen, maahan verrattuna, on seitsemäs osa sitä.
Siihen siaan ovat ne suuret ja kaukaiset kiertotähdet Jupiter 1,400,
Saturnus 7 tai 8 sataa, Uranus 80 ja Neptunus 100 kertaa suuremmat kun
maa. Me kun opimme tietämään, kesämme tulevan siitä, että auringon
lämmittäväiset valosäteet kesällä sattuvat meihin suoremmin, niin
tekisi mielemme päättää, että koko kesän lämmin tulee valosäteiden
lyhennyksestä; vaan se ei kuitenkaan tässä paljo mitään tunnu. Mutta
semmoisella matkalla se jotakin tekee, kuin on Merkuriuksen ja
Neptunuksen välillä, sillä aurinko paistaa edelliselle 6000 kertaa
lyhemmillä ja siis lämpeemmilläki säteillä kuin jälkimäiselle. Mutta
kiertotähtien vuoden vaiheet eli ajat eivät synny ainoasti heidän
kaukaisuudesta, mutta paraaksi osaksi kuitenkin monesta muustaki
syystä, josta vasta jutellaan. Edeltäkäsin voimme kuitenki sanoa,
että planeetat, vuoden vaiheiden suhteen, jaetaan kolmeen lajiin,
vaikk'eivät kuitenkaan yhdy mainittuun jakoon, jos, niinkuin sanottu,
ainoasti niiden suuruutta ja kaukaisuutta katsoisimme. Ensimäisellä
lajilla on vuoden aiat yleesen yhtäläiset kuin maallaki, toisella taas
on ihmeen suuret eroitukset ilmassa ja vuoden ajoissa, kolmannella on
kyllä ilman vaiheita, mutta ei mitään eroitusta ajoissa yhden eli saman
piirin alla.
Vuoden vaiheet.
Kun maa päättaä vuotuisen juoksunsa auringon ympäri, niin on juuri
sentähden, että maan akseli aina pysyy muuttumatta yhtäälle päin
kallellansa, kumpainenkin maan napa ja sen ympärillä olevat seudut
kerran vuodessa käännetyt aurinkoa kohden. Niin saapi pohjimmainen maan
puoli kesää puolen vuotta ja toinen eli eteläinen puoli taas toisen
puolen vuotta. Tästä _maa-akselin muuttumattomasti kallellaan olosta_
syntyy vuosi-aikojen vaiheet. Toinen vaihe on taas yön ja päivän
välillä, joka tulee siitä, että _maa vuorokaudessa pyörähtää akselinsa
ympäri_. - Tässä käsittääkseen voipi tehdä seuraavan kokeen auringon
valolta suletussa huoneessa. Pöydälle vedetään isonlainen ympyrä ja
vedetään kaksi viivaa sen läpi ristiin, niin että kehä jakautuu neljään
osaan, ja palava kynttilä asetetaan muka auringoksi kehän keskelle.
Maanpalloksi otetaan lankakerä, jonka läpi pistetään sukkapuikko,
muka navaksi, että siinä kerää pyörittäessä voitasiin sama kallellaan
olon suunta yhtä tarkasti muuttumatonna pitää, kuin maakin pitää sen
pyöriessään ja kiertäessään auringon ympäri. Jos nyt ympyrämme kohdalla
valon tasalle nostamme kerän, pitäen sitä yhden ristiviivan kohdalla
ulospäin vähän kallellaan, niin sen valaistu puoli kuvaa nyt sitä maan
puolta, jolla on päivä, ja toinen eli kerän pimea puoli sitä, jolla on
yö. Jos panemme kerään merkin, tarkoittaen sillä tavoin sitä paikkaa,
jossa itse asumme, niin näemme, miten sille paikalle aurinko nousee ja
laskeutuu, synnyttäen päivän ja yön, jota vuorokaudeksi sanotaan. Mutta
jos merkin panemme kerään kovin ylös, liki pohjoisnapaa, niin kynttilän
valo ei tapaakaan sitä paikkaa, vaikka kerää kuinkakin pyöritetään
akselinsa ympäri. Sillä kohdalla maata ei siis olekaan nyt auringon
nousua, ei päivää eikä valoa. Niin se Suomen pohjoisimmassa tienossa
eli Lapissa talvella todella onkin. Kerän yläisimmät tienot kuvailevat
siis Lapin seutuja, joilla silloin on talvi ja viikkomääriä kestävää
pimeyttä, sillä aurinko ei nouse näitä seutuja valaisemaan. Kerän
pyöriessä näemme kynttilän valon ylimatkaan valaisevan kutakin paikkaa
kerän ylapuolella lyhemmän ajan, kuin seutuja kerän ala-puolella.
Me, jotka maan pobjoispuoliskolla asumme, tunnemme nyt pitkien ja
kylmien öiden vaikutukset ja nimitämme tätä vuoden aikaa talveksi.
Joulukuun 22 päivänä on tämä kallellaan olon vaikuttama yön ja päivän
eroitus suurin. Silloin on _talvinen päivän-seisahdus_; sillä silloin
seisahtuuvat meillä päivät lyhenemästä.
Jos nyt kuletamme kerää pitkin ympyrän kehää eteenpäin, pitäen sitä
samalle suunnalle kallellaan, niin kynttilän valo nousee nousemistaan
aina likemmä ja likemmä pohjoisnapaa. Kun kerä näin on kiertänyt,
neljännen osan, niin kynttilän valo jo tapaa itseä pohjoisnapaa. Se
tapahtuu luonnossaki maaliskuun 21 päivänä, jota _keväiseksi päivän
tasaukseksi_ nimitetään; sillä nyt valaisee aurinko ihan tasaisesti
maan koko pintaa pohjoisnavasta etelänapaan asti: päivää nyt on joka
paikassa, asukoon ihminen vaikka missä, tarkalleen 12 tuntia, ja yötä
yhden verran. Kun kerää viedään vielä eteenpäin, niin kynttilävalo
enenee pohjoisella puoliskolla samassa määrässä, kuin se häviää
eteläpuoliskosta. Päivät pohjoisessa ja yöt eteläisessä muuttuuvat
aina pitemmiksi: lämmin enenee pohjoisnavan tienoilla, jossa ei yötä
enää tavatakaan ja vähenee etelänavan luona, jossa kuusi kuukautta
pitkä yö jo on alkanunna. Neljännen osan kehää kuljettuansa, on taas
kerän pohjoisnapa jo käännetty niin paljon kuin pääsee aurinkoon
päin, mutta etelänapa on syvimmässa pimeydessä. Näin seisoo maa
kesäkuun 21 päivänä, joka on kesäinen päivän seisahdus, sillä päivät
seisahtuvat nyt pitenemästä, jota ne tähän saakka ovat tehnynnä. Nyt
on siis kesä puolessa. Jos taas kerää kuletetaan pitkin kolmattakin
kehän osuutta, niin päivien pituus vähenee pohjoispuoliskossa ja valo
enenee enenemistään etelään, kunnes tämäki neljännes on kuljettu.
Nyt valaisee kynttilä eli aurinko maapintaa jälleen aivan tasaisesti
pohjaisnavasta etelänapaan saakka. Päivät sekä yö ovat taas 12 tuntia
pitkät ympäri koko maan. Tämä tapahtuu Syyskuun 23 päivänä, jolloin
on syksyinen päivän tasaus. Siitä kulettua viimeistäkin kehän osuutta
aina eteenpäin lyhentyy päivä lyhentymistään sekä vähentyy lämmin ja
valo vähenemistään pohjoisessa puolikossa, kunnes kerä on ehtinyt
ensimäiseen viivaan, josta kulkeminen alkoi. Silloin ollaan taas
talvisessa päivän tasauksessa; ja vuosi on nyt lopussa ja toinen tuleva
yhdellä tavalla aljettavana.
Tästä nyt sanotusta voipi ymmärtää, että kun meillä on kesä, niin
maan eteläisemmassä osassa on talvi, kun meillä on syksy, niin siellä
on kevät j.n.e. Samate ymmärretään, että päivien pituus enentyy
pohjoisessa maan puoliskossa Joulukuun 22 päivästä alkaen Kesäkuun
21 päivään saakka ja vähentyy vuoden toisina aikoina. Maaliskuun
21 päivänä alkaa maan pohjaisnavassa päivä, jota kestää kokonaista
kuusi kuukautta, ja etelanavassa taas yö, jota kestää yhden verran,
aurinkoa silloin siellä ihan näkemättä. Mutta Syyskuun 23 päivänä
alkaa kuuden kuukauden päivä etelänavassa ja puolen vuotta kestävä
yö pohjoisnavassa. Napoja aivan likellä ei ihmisiä kuitenkaan löydy.
Kerän kiertäessä kynttilää, näimme myös pohjoisnavan olevan kesä-aikana
aurinkoa likempänä, kuin etelänavan; auringon säteet putoavat silloin
pohjoisempiin tienoihin paljoa suoremmassa suunnassa, kuin etelänavan
tienoihin, ja siitä se kuumuus ja lämmin tulee, joka kesän synnyttää.
Samasta syystä on maan eteläpuoliskolla kesä meidän joulu-aikoina.
Kevät on taas se vuoden aika, jona napapiirin alat pääsevät puolen
vuoden pimeydestä yhtä pitkään valoon. Niihin koskevaiset lämpimät
ilman alat, joissa toisessa me Suomalaiset asumme, vaihtavat silloin
heidän 15 ja 20 hetkeä kestävät yönsä yhtä pitkiksi päiviksi. Lumi,
joka on peittänyt koko kylmän alan ja osan lämmintäkin alaa, sulaa
silloin pois. Puut alkavat viheriöidä ja ne kasvut, jotka talvi
hävitti, kasvavat uudestaan siemenistään. _Syksy_ on se väli-aika,
jolloin kesä talveksi muuttuu, jolloin puut ja ruohot tekevät siemeniä,
jolloin koko luonto varustaiksen talven pakkaista kärsimään.
Vuoden ajan vaiheet, talven, kevään, kesän ja syksyn nähtiin syntyvän
maan akselin kallellaan olosta aurinkoa kohden, se vaikuttaa päiville
muuttuvaista pituutta lämpimässä sekä kuumassa alassa, eikä yksin
maan kiepuminen akselinsakaan ympäri voi estää sitä kestävää, kolmen
kuukauden pitkää pimeyttä, jossa ihmiset elävät pohjoisimmassa maamme
tienoissa. Mutta jos maa ei olisi kallellaan, niin myöskin yöt ja
päivät olisivat aina ja joka paikassa yhtä pitkät, eika erotusta
olisi kesän, syksyn, talven ja kevään valillä. Vaikkaki maan napojen
keski välillä, niissä niin kutsutuissa kesä maissa, ei lumesta eika
pakkaisesta mitään tiedetä, niin on sielläki muutamia kuukausia yhä
kestävä sade-aika, joka erotaiksen kesän pitkällisestä ja polttavasta
poudasta. Tämäkin eroitus on jo tarpeellinen, mutta vielä suuremmasta
arvosta ihmiselle sekä koko luonnolle on vuoden aikojen täydellinen
vaihe.
Se runsas viljan tulo, joka Euroopassa ja Amerikassa antaa elatuksen
neljännelle osalle ihmiskuntaa, tulee niin hyvin talven kylmyydestä,
kuin kevään ja kesän lämpymästä. Se kuuluu kyllä kammalta, mutta
on kuitenkin totinen tosi. Sillä jos kasvut eivät kuolisi talven
kylmyydestä, niin ne eivät myöskään tekisi terää eikä tähkäpäitä.
Tästä saadaan selvä, kun mennään kuumiin kesämaihin. Tuskin päästään
semmoiseen lämpymään, jossa kasvuilla ei ole mitään haittaa talven
kovuudesta, ennenkuin jo nähdään niiden viheriöitsevän kaiken vuotta,
mutta tekemättä tahkäpäitä. Kasvu ikäänkuin aavistaisi siemenen
teon tarpeellisuutta siinä, jossa ilman kovuus seisattaa kasvujen
elon. Silmin nähtävä on tämä luonnon vaikutus korkeilla vuorilla
kuumissa kesämaissa, joissa ilman erotukset ovat likempäna toisiansa
ja selvemmin nähtävinä, kuin jos kulkisimmc kesämaista talvimaihin.
Kylmilla vuorien rinteillä kesämaissa viljat tekevät tähkapäitä,
mutta lämpimissa laksoissa vuoren juurella kasvaa vaan uusia olkia
kasvun juuresta, ja laiho viheriöitsee viheriötsemistään siementä
tekemättä. Ei ainoasti ilman kylmyys, mutta myös muukin vaikutus voipi
pakottaa viljakasvuja terää tekemään. Niin on esimerkiksi havaittu,
että Jamaikan saarella, jossa pitkällinen pouta vuosittain näännyttää
kasvun, käypi viljaa viljeleminen, mutta ei niissä kesämaissa, joissa
vettä sataa kaiken vuotta. Keväällä ja kesällä herättävät kylmien ja
viileiden maiden pitkät päivät vilkkaamman elon ja vireyden eläimienki
seassa. Maalla ja meressä vilisee silloin aina napapiiriin asti
lukematoin eläimien paljous. Kaikki tämä jo mainittu eläimien paljous
sekä etenkin niiden suuruus saattaa epäilemään, tokiko nuo kiitetyt
kesämaat silloin voivat ottaa voiton kylmiltä mailta, liiatenkin
jäämereltä. Mutta kun sitte se aika tulee, jolloin päivä ei paistakaan,
lämmin vähenee, kun yöt pimenee ja päivät lyhenee ja se kaikkia
kuolettava talvi tulee, niin silloin on polo Pohjolassa elo leivätön
Lapissa.
Miten maata kuvataan ja viivataan.
Maata kuvataan ympyräiselle pallolle, josta syntyy pallo-kartta, taikka
viivataan kaksi ympyrän kehää paperille; toiseen ympyrään kuvataan
maan pallon toinen puoli ja toiseen taas toinen, ja niin saadaan
kehä-kartta. Manner painetaan tavallisesti jollakulla värillä; vaan
vesi jätetään enimmiten paperin karvaiseksi.
Sekä pallo- että kehäkartoissa on monta viivaa. Näistä on se
merkillisin, joka on viivattu maan ympäri idästä länteen, yhtä kaukana
maan kummastakin navasta. Sitä sanotaan _Equatoriksi_ eli _päivän
tasaajaksi_; sillä kun auringon säteet paistavat kohtisuoraan tätä
viivaa vasten, niin päivä ja yö ovat yli koko maan yhtä pitkät, eli
12 hetkeä kumpikin. Päiväntasaaja on noin 3600 peninkulmaa pitkä,
ja jaetaan, kun muntkin ympyrät, 360:een yhtä-suureen osaan, joita
sanotaan gradiksi eli asteiksi. Joka aste on siis 10 penikulmaa
pitkä. Päiväntasaaja jakaa myös maapinnan kahteen yhtä suureen osaan,
nimittäin: _Pohjois_- ja _Eteläpuoliskoon_. Pohjoispuolisko on se maan
puoli, jonka keskellä pohjoisnapa löytyy. Eteläpuoliskoksi sanotaan
taas etelänavan ympäristölle kuuluvaa maan puoliskoa.
Maan navasta maan napaan, kohtisuoraan päiväntasaajata vasten,
vedetaän 360 kaaren kalttaista viivaa, joita sanotaan _Meridianiksi_
eli _puolipäivän-piiriksi_ sentähden, että kaikissa paikoissa yhden
meridianin alla on yhtäaikaa puolen päivän aika. Puolipäivän piiriä
voipi viivata minkä paikan lävitse tahansa mutta tavallisesti viivataan
ensimäinen puolipäiväpiiri pienen Ferro-nimisen saaren sivutse, josta
sitä sanotaankin _Ferron puolipäiväpiiriksi_. Siten jakaantuu maa
uudelleen kahteen osaan _Itä- ja Länsipuoliskoon_. Itäpuoliskoksi
sanotaan ensimäisestä puolipäiväpiiristä itään päin olevata maan
puoliskoa, ja Länsipuoliskoksi sitä, joka samasta puolipäiväpiiristä
jääpi länteen. Suurin osa manteretta on kahdessa jaksossa, yksi
kummallakin maa-puoliskolla. Näistä sanotaan suurempata ja leveämpää
vanhaksi mantereeksi sen suhteen, että vanhimmat tunnetut kansat
ovat siinä pitäneet asuntoa; toista, keskeltään kapeaa ja ikään kuin
kahdessa osassa olevata mannerta nimitetään _uudeksi mantereeksi_.
Paitsi näitä on vielä itäisen maan-puoliskon kaakkois-reunalla
isonlainen manner, nimeltä _Uus Holland_.
Päiväntasaajan molemmin puolin on viivattu rinnatusten kulkevia
yhtäsuuntaisia ympyröitä, joita sentähden sanotaan _leveys- eli
tasa-piireiksi_. Näitä tasapiiriä on 90 pohjois-puolella ja
yhden verran etelä-puolella päiväntasaajaa. Päiväntasaajasta 23
1/2 astetta pohjoiseen ja etelään päin on kaksi ympyrää, joita
sanotaan _käännepiireiksi_. Pohjois-puolimaisen erityinen nimi on
_ravun_-käännepiiri ja etelä-puolimaisen _kauriin_-käännepiiri.
Yhtä-pitkältä molemmista maan-navoista, kun käännepiirit ovat
päiväntasaajasta, on taas toinen yhtä-suuntanen ympyrä-pari, nimittäin:
napa-piirit, joista toista sanotaan pohjoiseksi toista eteläiseksi
napapiiriksi.
Käänne- ja napapiireillä jaetaan maan pinta viiteen _ilman-alaan_.
Napapiireillä rajoitettuja aloja, joita on kaksi, sanotaan _kylmiksi_
aloiksi eli _talvi-maiksi_; napa- ja käännepiirien välillä olevata
kahta alaa nimitetään _lämpimiksi_ aloiksi ja käännepiirien väli saapi
nimen: _kuuma-ala_ eli _kesä-maa_.
Manner ja meri.
Mantereita on kolme: _Vanha_- eli _Itä-manner_, _Uusi_- eli
_Länsi-manner_, ja _Uusi-Holland_ eli _Kaakkois-manner_.
Vanha- eli Itä-manner on maanpallon itä-puoliskolla, paitsi koillista
niemekettä, jota on vähän länsi-puoliskollakin. Leveydellään
täyttää se melkein koko itä-puoliskon, ja on suurimmaksi osaksi sen
pohjois-puoliskolla. Ainoasti yksi vanhan mantereen niemi ylettyy
eteläiselle maa-puolelle. Länsi reunallaan lähenee vanha manner
ensimäistä puolipäiväpiiriä. Sen laajuus idästä länteen on melkein
puolta suurempi, kun pohjoisesta etelään. Valtameren selkä tunkeiksen
lännestä melkein vanhan mantereen keskelle. Sitä sanotaan sentähden
_Väli-mereksi_. Toinen kaitanen lahti, nimeltä _Arabian-lahti_ eli
_Punanen meri_, tulee etelästä niin likeelle Välimertä, että niihen
välille jääpi ainoasti pari penikulmaa leveä _Suetsin_ taipale. Nämä
vedet jakavat itä-mantereen kahteen osaan. _Urali_-vuoret, jotka
menevät melkein suoraan etelästä pohjoseen, jakavat suuremman näistä
osista vielä kahteen osaan. Siten jakaantuu vanha manner kolmeen
maa-osaan, jotka nimitetään Aasia, Euroopa ja Afrika.
Uusi- eli Länsi-manner on kokonaan maanpallon länsi-puoliskolla. Tämä
manner on pohjosesta etelään aivan pitkä, mutta idästä länteen hyvin
kapea. Sen koillis-puolella on maailman suurin saari Grönland eli
Vihantamaa, jonka länsi-ranta, sikäli kuin se on tunnettu, kulkee
aivan liki Ferron puolipäivä-piiriä. Uusi-manner on jaettu kahteen
osaan, jotka Panama-taipale päiväntasaajan pohjois-puolella yhdistää.
Pohjois-osa on kokonaan maanpallon pohjois-puoliskolla. Suurin leveys
on pohjoisessa, josta se sitten kapenee vähitellen etelään päin.
Etelä-osa on suurimmaksi osaksi maanpallon etelä-puoliskolla, ja
sen itä-reunalla, ainoasti ylimmäinen reuna pistäiksen pohjoiselle
maa-puoliskolle. Tämäkin osa uuden maailman manteretta on levein
pohjoisessa ja kapenee etelässä kapenemistaan niin, että se näöltään
on melkein kolmi-kolkkanen. Koko uusi-manner pidetään tavallisesti
yhtenä maa-osana, nimeltä Amerika, jonka pohjois-puolta sanotaan
Pohjois-amerikaksi ja etelä-puolta Etelä-amerikaksi.
Uusi-holland on vanhasta mantereesta kaakkoseen päin, itäisen
maa-puoliskon etelä-alalla. Laajuus poikki maan, idästä länteen, on
suurin keski-paikalla. Halki maan, pohjoisesta etelään, on tämä manner
lyhkäisempi, kuin poikelleen. Pohjoisin niemi on nimeltään Cap York,
(lue Kaap Jork), ja etelin Cap Vilson, (lue Kaap Uïls'n). Uus-holland
ja sen ympärillä oleva avara saaristo pidetään viidentenä maa-osana,
nimellä Australia.
Maa-osia on siis viisi, nimittäin: _Aasia, Afrika, Euroopa, Amerika ja
Australia_.
Aasia on vanhan mantereen koillis-puoli. Lännessä se yhtyy Euroopan
kanssa, ja lounais-suunnalla Afrikan kanssa Suetsin taipaleen
kautta. Bering'in salmi erottaa itä-pohjimmaisen kulman Amerikasta.
Pohjoisimmat niemet ovat Cap Taimura ja Severovostotshnoi. Itäpuolella
on kolme suurta niemi-maata: Tshuktshi'en maa, josta rannimmainen
niemeke on Itä-niemi; Kamtshatka, jonka eteläisin niemi on Lopatka
ja Korea. Etelä-rannalla on myös kolme vielä suurempata niemi-maata:
Itäinen Indian niemi, josta toista ja pitempätä puolta sanotaan
Malakka-niemeksi: Läntinen Indian niemi ja Arabian niemi. Länteen päin
on ainoasti yksi niemi-maa Länsi-aasia, Pieni-aasia eli Natolia. Aasian
maa-osaan Luuluvat seuraavat suuret saaret: Kypros, löytyvä Väli-meren
koillis-päässä; Sokotora, Arabian etelä-puolella; Ceylon eli Seilan
läntisen India-niemen etelä-rannalla; Suuret Indian eli Sunda-saaret,
Sumatra, Borneo, Java ja Celebes, kaikki Itäisestä Indian-niemestä
kaakkoseen; Pienet Sunda-saaret aivan perätysten Javan ja uuden
Hollannin välillä Balista Timorihin asti; Molukki- eli Ryyti-saaret,
Celeben saaresta itään; Philippi-saaret, Lutson- eli Manila ja Palavan
(Paragoa), Borneosta koilliseen; Hainan ja Taivan, lähellä itärantaa;
Japanin saaret (Kiusu, Sikokf, Nipon ja Jesso) ja Tarakai eli Sachalin,
myös itä-rannalla; Uusi-sipirja, pohjois-rannalla.
Afrika on vanhan mantereen lounais-osa. Suetsin taipale yhdistää
sen Aasian kanssa. Pohjoisessa on Välimeri, idässä Punanen meri ja
muuten Valtameri. Länsipuolella tekee Valtameri sen suuren Guinean
lahden. Tämä lahti jakaa Afrikan kahteen suureen niemeen. _Läntinen_
näitä niemiä, Väli- ja Valtameren välillä, on joksikin leveä ja
rannoiltaan melkeen kaaren muotoinen. _Eteläinen_ taas, Valtameren
välillä, on alussa aivan leveä, mutta kapenee etelässä ja loppuu
ikäänkuin katkennut veitsen terä. Afrikan itäisin niemi on _Kap
Guardafui_. Eteläisimmät niemet ovat _Hyväntoivon-niemi_ ja sitä vähän
kaakkosempana _Cap Agulhas_ eli _Neula-niemi_. Länteisin on _Cap Verde_
eli _Vihanta-niemi_. Luoteisin niemi, _Gibraltar_-salmen kohdalla,
_Cap Spartel_ ja pohjoisimmat _Cap Bon_ ja _Cap Blanko_. Poikki-maisin
Blanko-niemekkeestä Neula-niemekkeelle on vähäistä pitempi matka, kuin
poikki-maisin Vihanta-niemestä Guardafui niemelle. Afrikaan kuuluu
suuri _Madagaskar_-saari kaakkois-rannalla: _Masgarenhan_ saaret,
joista _Mauritius_ ja _Burbon_ ovat suurimmat, Madagaskarista itään
päin; ja luode-puolella _Asori_- eli _Terceira_-saaristo; Pohjoiset
_Kanaria_- eli _Madeira_-saaret; _Eteläiset Kanaria-saaret_, Teneriffa,
Ferro ja Kanaria, ja _Vihanta-niemen_ saaret.
Euroopa on luode-osa vanhan maailman manteretta. Idässä se yhtyy
Aasiaan. Rajana molempien maa-osien välillä on _Urali_-vuoret,
_Urali_-virta, _Kaspin-meri_, _Kaukason-vuori_ ja _Musta-meri_.
Väli-meri erottaa Euroopan Afrikasta. Lännessä ja pohjoisessa on
Valta-meri. Suurin pituus on itä-pohjoisesta, Aasian rajalta, lounaseen
niemeen _Cap Vincent_. Pohjoisin niemi mantereesta on _Nordkyn_, mutta
_Magerö-saarelle_ on vielä pohjoisimpi niemeke _Nordkap_. Itämeri
tunkeiksen lännestä Euroopan pohjoispuoleen. Itämeren ja Valtameren
välillä on _Skandinavian_ ja _Juutin_ niemet, joista edellinen on
jaettu kahteen valtakuntaan Ruotsi ja Norja; lännessä on _Pyrenean_
niemi, eli Spanja ja Portugali; ja etelässä: _Italian, Greekan_ ja
_Krimin_ niemet.
Eteläisimmät niemen nenät eli niemekkeet ovat _Cap Matapan_ Greekan
niemellä, ja _Cap Tariffa_ Gibraltarin salmen kohdalla, kaikkein
etelin. - Suurin Euroopaan kuuluva saari on _Britannia_ eli England ja
Skottland. Muita saaria on _Novaja Semljä_, koillis-rannalla: _Island_
eli _Jäämaa_, meren selällä. _Huippu-saaret_ eli _Spetsbergen_, lähellä
pohjois-napaa; Vihantamaan ja Norjan välillä; _Irland_, Britannian
itä-puolella; _Tanskan_ saaret _Seeland, Fyen, Langeland, Laaland_
ja _Falster_; Skandinavian ja Juutin niemen välillä; _Kandia_ eli
_Kreeta_, Kaakkoseen Greekan niemeltä; _Negroponte_ eli _Egribos_,
Greekan itärannalla; _Sicilia_, Italian ja Afrikan välillä; _Sardinia_
ja _Korsika_, Italian länsi-puolella; _Baleari_-saaristo _Mallorka_
(lue Maljorka) ja _Menorka_ ja _Pithiusi_-saaristo, _Ivitsa_ ja
_Formentera_, Spanjan itä-rannalla.
Amerika eli uuden maailman manner, on kokonaan maa-pallon
läns-puoliskolla. Molemmat niemi-maat, _Pohjois_- ja _Etelä-amerika_,
yhdistää _Panama_-taipale. Pohjois-amerikan suurin pituus on luoteesta
kaakkoseen _Vales_- (Uels'n) niemesta Panama-taipaleelle. Etelä-amerika
on pisin halki maan, pohjois-niemekkeestä _Cap Gallinas_ aina _Cap
Horn_ niemekkeesen. Pohjois-amerikan länsirannalla on kaksi kaitaista
niemi-suikaletta: _Alashka_ luodetta, ja _Kalifornia_ lounasta
kohden. Itä-rannalla on 4 nientä: _Labrador_, leveä, koillista kohden
käypä niemimaa, _Uusi-Skottland_, pienenläntä niemi Labradorin
etelä-puolella, ainoasti kapealla taipaleella yhdistetty mantereesen.
_Florida_ ja _Jukatan_ melkein vastatusten kaakkois-rannalla.
Etelä-amerikassa ei olekaan suurempia niemi-maita. - Amerikaan kuuluu
seuraavat suuret saaret: _Grönland_ eli Vihanta-maa, maailman suurin
saari; _New-Foundland_, Labradorista etelään; _Suuret Antilli-saaret_,
_Kuba, Jamaikka, Haiti_ eli _Hispaniola_ ja _Portoriko_ etelään
ja kaakkoseen Florida-niemeltä; _Bahaman_ eli _Lukaijan_ saaristo
edellisistä pohjoiseen; _Pienet Antillit_, Portorikosta Etelä-amerikaa
kohden; _Falklannin_ saaristo eli _Maluinit_ Etelä-amerikan
etelä-rannalla; _Tuli-maa_ ja _Gallapagon_ eli _Kilpikonnan_ saaret
länsirannalla päivätasaajan alla; _Nutka_ eli _Qvadra-wancouerin_ saari
Pohjois-amerikan länsi-rannalla; _Kuningatar Charlotan_ (Saarlotan)
saari molemmat vähän pohjoiseen edellisestä; _Sitka, Kodjak_ ja
_Aleutta_-saaristo, kaikki luodepuolella.
_Australia_- eli _Oceania_-nimiseen maa-osaan kuuluu Uus-holland ja
summaton joukko saaria, Aasiasta kaakkoseen päin, osaksi itäisellä
ja toiseksi osaksi läntisellä maa-puoliskolla. Suurimmat saaret
ovat: _Uusi Guinea_, Hollannin pohjois-puolella; _U. Britannia_
ja _U. Irland_, molemmat Uuden Guinean itä-puolella; _Uusi
Kaledonia_, Uudesta Hollannista itään päin; _Van Diemenin maa_,
Uuden Hollannin kaakkois-rannalla; _Uusi Seeland_, Van Diemen maasta
ulompana itään. - Merkillisimpiä tähän maaosaan kuuluvia saaristoja
päivätasaajan pohjois-puolella ovat: _Marianit_ eli _Ladronit_
(Varas-saaristo), _Filipin_-saarista ulompana itään; _Karoliinan_
saaristo, edellisestä etelään; _Lord Mulgraven_ saaristo, osaksi
päivätasaajan alapuolella; _Sandvikin_ saaristo, viimeisistä
paljon koillista kohden; päivätasaajan etelä-puolella: _Salamonin_
saaristo, Uudesta Britanniasta itään päin; _Uudet Hebridit_, itään
päin Uudesta Kaledoniasta; _Ystävyys_-saaristo, etäälle itään
Kaledoniasta; _Seuruus_-saaristo, Ystävyys-saarista vähän koilliseen;
_Mendanna_-saaristo, koilliseen Seuruus-saarista: _Alainen_ saaristo,
viimemainitusta kaakkoseen.
Valta-meri jaetaan tavallisesti viiteen osaan, nimittäin
_Pohjois-jäämeri, Etelä-jäämeri, Atlantin meri, Intian meri,_ ja
_Tyyni_- eli _Aava meri_.
Pohjois-jäämeri on pohjois-navan ympärillä, Euroopan, Aasian ja
Amerikan pohjois-rantojen välillä. Molemmin puolin Jäämaan saarta eli
Islannia, ja Barrovin kanavan kautta yhtyy tämä meri Atlantin meren
kanssa. _Beringin_ salmi yhdistää sen Tyynen eli Aavan meren kanssa.
Euroopan rannalla tekee Jäämeri suuren lahden, nimeltä _Valkea-meri_,
ja Aasian rannalla _Obin_ lahden. Novaja Semljä-saarien ja mantereen
välillä olevaa kaitaa vettä sanotaan _Kara-mereksi_. Jäämeren nimen on
tämä Valtameren osa saanut sentähden, että se suurimmaksi osaksi on
peitetty ikuisella jäällä. Merkillistä on kuitenkin, että perimmäisessä
pohjoisessa, eli pohjois-navan ympärillä sanotaan oleva sula meri,
vaikka ei välimatkalla sinne.
Etelä-jäämeri piirittää etelä-navan, eikä koske mihinkään mantereesen,
mutta yhtyy pohjoisessa Atlantin, Indian ja Tyynen meren kanssa. Tämä
meri on myös koko vuoden peitettynä paksulla sulamattomalla jäällä.
Atlantin meri on vanhan mantereen länsi-puolella ja uuden mantereen
itä-puolella. Tämän meren itärannalla on siis Euroopan ja Afrikan
maa-osat ja länsirannalla Amerika. Pohjois-jäämereen päästään tästä
taikka Euroopan ja Vihanta-maan välitse, taikka _Baffin_ lahden ja
Barrovin salmen kautta. Etelässä se yhtyy Etelä-jäämeren kanssa: Indian
meren kanssa kaakkos-ilmalla, Afrikan alatse, Hyvän-toivon niemen
kohdalla: ja Tyynen meren kanssa lounat-suunnalla, Amerikan alatse,
Horn-niemekkeen paikoilla, ja _Magelhaenin_, (lue _Mageljaenin_) salmen
kautta. Atlantin meren pohjois-puolta, joka on Jäämaan ja Britannian
saarien ja Skandinavian ja Juutin niemien välillä, sanotaan _Pohjan
mereksi_, ja sen eteläistä puolta, joka on Afrikan länsirannalla,
_Etiopian_ mereksi. - Länteen päin tekee Atlantin meri Amerikan
rannalla seuraavaiset lahdet: Baffirn lahti, joka Dawis-salmen kautta
tunkeiksen svvälle Vihanta-maan ja niiden pohjassa olevien saarimaiden
väliin; Hudsonin lahti ja Hudsonin salmi Baffin maan ja Labradorin
välillä; Lorentso-lahti, New-Foundlannin ja Uuden Skottlannin välillä;
Meksikon lahti Floridan ja Yukatanin välillä; Karaibian mereksi
sanotaan sitä meren osaa, joka on Antilli-saarien etelä-puolella. —
Itä-puolella on: Afrikan rannalla, päivätasaajan alla, Guinean lahti
ja Euroopan rannalla Biskaijan eli Franskan lahti, Pyrenean-niemen
pohjois-puolella.
Pohjan merestä mänee _Skager-rack_ niminen lahti syvälle mantereesen
Norjan ja Juutin niemen välillä; mutta Juutin niemen pohjois-päässä
se käännäiksen kaakkoseen ja nimitetään Ruotsin ja Juutin välillä
_Kattegatiksi_. Eteläpuolella on _Zuider-Zee_ (lue _Söider-see_).
Britannian eteläpuolella yhtyy Pohjan meri Atlantin mereen _La Manche_
salmen kautta. Salmen kapein paikka on _Pas de Calais_ (lue _Paa dö
Kalee_), jota myös Franskan kanavaksi kutsutaan. _Irlannin_ meri
erottaa Britannian Irlannista.
Yhteydessä Atlannin meren kanssa ovat _Itämeri_ ja _Välimeri_.
Itämereen tullaan Kattegatista kolmen salmen kautta: _Öresund_
(Äyrisalmi), Ruotsin ja Seelannin saaren välillä; _Suuri Belt_,
Seelannin ja Fyenin välillä; ja _Pieni Belt_, Fyenin ja Juutlannin
välillä. Sittemmin jakaantuu Itämeri kolmeen lahteen: _Pohjan lahti_,
pohjoiseen päin; _Suomen lahti_, itään päin ja _Riigan lahti_
kaakkoseen päin. - Välimereen on ainoasti yksi kulku, Afrikan ja
Pyrenea-niemen välillä, nimeltä _Gibraltarin salmi_. Pohjois-rannalla
on kaksi suurta lahtea: _Arkipelagi_ eli _Egean meri_, pienen
Aasian ja Greekan niemen välillä, ja _Adrian meri_. Italian niemen
koillis-puolella on myös kaksi lahtea, nimittäin _Lionin_ ja _Genuan_
lahdet, Franskan ja Italian rannalla. Etelä-puolella Afrikan rannalla
on _Sidra-lahti_. _Tyrrenin mereksi_ sanotaan sitä Välimeren selkää,
joka on Italian, Sicilian, Sardinian ja Korsikan välillä. Tältä meren
selältä päästään Italian ja Sicilian välitse, _Messina-salmen_ kautta,
Jonian mereen eli sille Välimeren selälle, joka on Greekan, Italian
ja Sicilian välillä. _Jonian_ merellä on kaksi lahtea, nimittäin:
_Tarento-lahti_ Italian etelä-rannalla, ja _Lepanto-lahti_, joka menee
niin syvälle Greekan mantereesen, että se jakaa sen kahteen niemeen
_Hellas_ ja _Peloponneso_. Näitä yhdistävää taipaletta sanotaan
_Korintin_ taipaleeksi. Välimerestä päästään vielä _Dardanelli_-salmen
kautta _Marmora_-mereen ja _Konstantinopolin_ salmen kautta _Mustaan_
mereen, joka lännessä ja pohjoisessa koskee Euroopaan, mutta etelässä
ja idässä Aasiaan.
Indian meri on melkein itäisen maanpuoliskon keskellä. Sen rajana on
lännessä Afrikan itä-ranta, pohjoisessa Aasian etelä-ranta ja idässä
Uuden Hollannin länsiranta. Etelässä sitä kestää aina Etelä-jäämereen
asti. Mutta se yhtyy myös, Afrikan etelä-puolella, Atlantin meren
kanssa, ja Tyynen meren kanssa Uuden Hollannin sekä pohjois-puolella,
Indian saarien välitse, että etelä-puolella Van Diemen'in maan
seuduilla. Pohjoisessa on kolme suurta lahtea: _Arabianmeri_,
Arabian etelä-puolella, Afrikan ja Indian välillä; _Bengalin_ lahti,
molempien India-niemien välissä, ja _Kiinanmeri_, Kiinan ja Indian
mantereiden ja Sunda-saarien välillä oleva meren selkä. Arabian
merestä menee luoteesen päin kaksi pienempää lahtea: _Arabian_ lahti
eli _Punanen meri_, aivan kapea, Arabian Afrikasta erottava lahti,
jonka kulkua valtamereen sanotaan _Bab-el-Mandeb_-salmeksi, ja
_Persian_ lahti, Arabian niemen itä-puolella, yhdistetty valtamereen
_Ormus_-salmen kautta. Leveä salmi, nimeltä _Mosambik_-salmi, erottaa
Madagaskar-saaren Afrikan mantereesta. Indian merestä Kiinan mereen
on kaksi kulkua: _Malakka_-salmi, Malakka-niemen ja Sumatra-saaren
välillä, ja _Sunda_-salmi, Sumatra- ja Jaava-saaren välillä. Kiinan
merellä on kaksi lahtea: _Siamin_ ja _Tonkinin_ lahdet.
Tyyni- eli Aava-meri peittää paremmin kuin puolen länteistä ja hyvän
osan itäistäkin maa-puoliskoa. Tämä on suurin kaikista valtameristä,
ja nimitetään senvuoksi myös _Aavaksi mereksi_. Idässä koskee
tähän Amerikan länsi-ranta, lännessä Aasian ja Uuden Hollannin
itärannat, pohjoisessa se yhtyy Pohjois- jäämereen Beringin salmen
kautta, kaakkos-puolella Atlantin meren kanssa Magelhaenin salmen
kautta ja Hoorn-niemen ympäritse; ja lännessä monen salmen kautta
Aasian ja Australian välillä Indian meren kanssa. Etelässä ei ole
mitään erinäistä rajaa, mutta tavallisesti sanotaan sen ylettyvän
eteläiseen napapiiriin saakka. Itään päin mutkistaiksen tämä meri
Amerikan rannalla ja tekee päivätasaajan yläpuolella kaksi lahtea:
_Panama_-lahti, yhtänimisen taipaleen kohdalla, ja _Kalifornian_ lahti,
yhtänimisen niemen ja mantereen välillä. Sitä meren selkää, joka on
Alashka-niemen, _Repo ja Aleutti_-saarien pohjois-puolella, sanotaan
Beringin mereksi. Länteen päin pistäiksen Tyyni-meri Aasian mantereesen
kahdella lahdella: _Tunguusin eli Ochotskan_ meri, Kamtshatka-niemen
länsi-puolella, ja _Hoang-hai_ eli _Keltameri_, Korea-niemen
länsi-puolella. _Japanin_ mereksi sanotaan, yhtänimisien saarien
ja mantereen välillä olevaa meren selkää. Etelässä Uuden Hollannin
pohjois-rannalla on _Karpentaria_-lahti.
Tuulet ja meren virrat.
Kun, niinkuin luonnon opista tietty on, lämmin keventää ilmaa, niin
nousee myös auringon vaikutuksesta ilma ylöspäin kuumassa ilma-alassa,
tästä syntyy siis kaksi valtatuulta, yksi maan pintaa myöden, joka
tuopi kylmää ilmaa maan napapiiristä päiväntasaajaa kohden, ja toinen
joka sinne päiväntasaajasta siaan viepi lämmintä ilmaa, joka ollen
keveämpi, kulkee päällitse, ja siis vastahakaan sitä napamaista aina
päiväntasajaa kohden kulkevaa ilmakertaa. Päiväntasaajan tienoilla
nousee lämmin ilma aina ylöspäin, että ei muuta tuulta tunnukaan. Tätä
kestää noin 4 astetta molemmin puolin päiväntasaajata ja sanotaan
_Tyyneen ilman alaksi_.
Kun ilma maapallon kanssa pyörii sukkelammin päiväntasaajan, kuin
napojen tienoilla, niin ei raskaampi pohjoinen ilma, joka pyrkii
etelään, jaksakaan pyöriä niin sukkelaan, kuin maan koillis-kohdalla.
Senpätähden pohjois-tuulet muuttuvat sitä itäisimmiksi, kuta enemmän ne
lähestyvät käännepiirejä. Ja samaa syyn tähden muuttuvat etelä-tuulet
länsi-tuuliksi, kuta likemmä ne tulevat tätä piiriä. Siten syntyy,
molemmin puolin Tyyneen ilman alaa, semmoinen ala, jossa kaiken vuotta
tuulee pohjois-puolella koillis-tuuli ja etelä-puolella lounas-tuuli.
Kymmenennen ja kahden kymmenennen tasapiirin välillä on siis _pysyvien
tuulien_ ala.
Kuta enemmin tullaan pohjoiseen, sitä enemmin jähtyvät eteläiset
lämpimät tuulet, ja laskeutuvat alemma. Kun he kohtaavat pohja-tuulia,
niin siitä syntyy ikäänkun riita lämpimien ja kylmien tuulien välillä;
milloin ovat eteläiset ja milloin pohjoiset tuulet voiton puolella
ja niin syntyy _muuttuvaisien tuulien_ ala kolmannen kymmenennen
tasapiirin yläpuolella.
Kuun vetovoiman tähden, vetäikse meren vesi sille kohdalle, jossa
on kuuta likempänä. Meren vesi nousee siis niillä paikoilla, joihin
kuu lähenee, mutta alenee niillä paikoilla, joista kuu pakenee. Tätä
sanotaan _vesi-paoksi_ ja _vesi-nousuksi_, ja sitä kestää 6 hetkeä
kerrassaan, siis kaksi kertaa vuorokaudessa.
Mutta samoin kuin lämpimen vaikutuksesta syntyi tuulet, niinpä
myös syntyy meren virratkin. Vesi kuivaa ja nousee höyrynä ilmaan
käännepiirien välillä kuumassa ilma-alassa ja kylmää vettä virtaa
napapiirien tienoilta siaan ja siis keveämpi virta juoksee päällempänä,
jonkatähden taas kylmempi vesi juoksee vastapäin. Mutta samasta syystä
kuin yllämainitut kaksi pää- eli valtatuulta saivat, maan liikunnon
tähden itäisen suunnan, niin virtaavat myös kylmät napavirrat ei
suoraan pohjoisesta, mutta koillisesta, ja lämpimet virrat ei suoraan
etelästä, mutta lounaasta. Vaikka nyt tuulien ja meren virtojen
perisyy ja suunta on tämä, niin on kuitenkin monta sivu vaikutusta,
joista suuntakin muuttuu. Niinpä käypi meren vedellekin Meksikon
lahdessa. Varistunut vesi virtaa siitä pitkin Amerikan itä-rantaa,
mutta käännäiksen enemmin itään päin, ja jakaiksen kahteen pienempään
virtaan. Yksi virtaama-haara menee Atsori-saarien sivutse Pyrenean
niemen rannoille; mutta toinen enemmin pohjoiseen Norjan rannoille.
Yhtälaisia meren virtoja on myös muissakin valtamerissä, vaikka niitä
ei muualla ole niin tarkoin tutkittu kuin Atlantin meressä.
Vuoria ja tasamaita.
Euroopassa: _Ural-vuori_, menee pohjoisesta etelään Aasian rajalla.
Tästä etelään ja länteen päin, Itämerestä ja Suomen lahdesta aina
Mustaan ja Kaspin mereen asti, on maa yhtä ainoata tasamaata. —
_Kölen eli Turjan_ selänne kulkee Skandinavian niemen halki, alkaen
Nordkyn niemekkeestä etelään aina Rörås (lue Röroos) nimisen kaupungin
tienoille. Siitä se käännäikse _Dovrefieldin_ nimellä, länteen, mutta
mutkistnu kohta _Langefieldin_ nimellisenä lounaaseen ja loppuu mereen
_Lindesnäs_-niemekkeellä. - Britannian saaren pohjois-puoli on kokonaan
täytetty _Grampian_-vuorilla. Saman saaren etelä-puolella kulkee halki
maan eli pohjoisesta etelään _Peak_ (lue _Piik_) vuoret.
Edellä mainittu Itä-euroopan tasamaa ylettyy Itä- ja Pohja-merien
etelä-rannoitse aina Atlantin mereen saakka. Sitä vastoin on taas
melkein koko etelä-puoli Europaa hyvinkin vuorista. Suurimmat
Etelä-euroopan vuorien selänteistä: _Alppi-tunturit_, poikki maan
idästä länteen, täyttävät koko Sveitsin ja etelä-osan Saksan maata.
Niiden korkein kukkula Italian rajalla, nimeltä _Montblank_ on yli
14 tuhatta jalkaa korkea; _Karpatit_ ovat kaaren muotoiset jyrkät
vuoret edellisistä koilliseen päin; _Pyrenean_ vuoristo, yhtänimisen
niemen pohjois-laidalla Biskaija lahden ja Välimeren välillä, on
Alppien jälkeen Euroopan korkein vuoriharju. Italian niemen halki
kulkee ikääskuin jatkona Alppituntureista _Apenninit_, joiden korkein
kukkula on _Gran-sasso_; mutta erillään pääselänteestä ovat tulivuoret
_Vesuvius_, Italian länsi-rannalla, ja _Etna_, Sisilian saaren
itä-rannalla. Vielä juoksee yksi selänne Adrian meren pohjois-päitse
ja kääntyy Greekan niemelle päin, jossa jakautuu. Yksi selänne juoksee
Mustaan mereen päin _Balkanin_ nimellä ja toinen selänne eroaa siitä
nimellä _Pindus_ ja menee Greekan niemimaan halki etelään päin.
Aasiassa: Itä-aasian keskimäinen osa on maapallon korkeimpia
paikkakuntia. Leveät ja pitkät vuoriharjut rajottaavat tämän ylängön
sekä etelässä, että pohjoisessa.
Pohjoinen vuoriharju alkaa Irtish virran itä-puolelta ja kulkee
_Altain_-nimellä itään aina Baikal-järvelle asti. Tämän järven
itä-puolella, Amur- ja Lena-virtojen välillä on _Da-ur_-niminen
jylhä vuorimaa. Tästä vuorimaasta eroaa _Jablonoi-krebet_-niminen
vuoriharju menemään koilliseen, mutta nimitetään Ohotskan meren
tienoilla _Stanovoi-krebet_, jolla nimellä se menee aina Beringin
salmelle saakka. - Eteläinen vuoriharju on, läntisen India-niemen
pohjois-puolella Sind ja Bramaputra virtojen välillä, nimeltään
_Himalaija_. Sen harjun, ja koko maanpiirin, korkein kukkula on
_Everest_ yli 27 tuhatta jalkaa (Kintshindjunga ja Davala-giri ovat
vähä matalampia).
Nämä ovat Itä-aasian keskimäisen ylängön rajavuoriselänteet. Mutta tämä
ylänkö ei ole mikään tasanen kangas, vaan siinä on monta korkeaakin
vuoriharjua. Himalaijan länsi-puolimaisesta kulmasta kulkee vahva
vuori-selkämä itään _Kuen-lyenin_ ja _Kulkunin_ nimellä ja menee itään
Jan-tse-kiang ja Hoang-ho-virtojen pohjois-puolitse. Vastapäätä,
Kuen-lyenin länsi-kulmasta, eroaa vuoriharju, nimeltä _Belur-tag_
(eli _Sumu-harju_) etelästä pohjoiseen. Päästyänsä 41 tasapiirin
kohdalle, loppuu se tykkänään, mutta siihen siaan erkanee tästä itään
suuri vuoriharju, joka, nimeltä _Thian-shan_ (eli _Taivaan harju_) ja
_Mussart (eli Jää-harju)_ loppuu _Kobi- eli Shamo_-nimisessä erämaassa
_Siolkki_-vuorien länsi-reunalla. - Belurtagista länteen päin on
Turanien alanko Aralinjärveä ja Kaspin merta vasten, jossa veden pinta
on alempana, kun vesi Valtameressä. Läntinen puoli Keski-aasiasta
ei siis ole mikään ylänkö, kuin sen itäpuoli, mutta ihan vastoin,
kentiesi, maanpiirin matalin alanko. Himalaijan ja Kuen-lyenin välinen
maa on vanhan mantereen korkein ylänkö.
Siitä, jossa Belur-tag, Kuen-lyen ja Himalaija yhtyvät, eroaa vielä
neljäskin vuoriharju, nimeltä _Hindukhu_ (eli _Indian harju_) länteen
päin; mutta se alenee alenemistaan, _Kuur_-nimellä, ja muuttuu viimein
ylängöksi. Mutta Kaspin meren kaakkois-puolella kohottaiksen vuori
jälleen ja piirittää, _Albors_-nimisenä, tämän meren etelärannan.
Korkein kukkula on _Demavend_. - Kaspin merestä lounaaseen ja
Mustasta merestä kaakkoseen on _Armenian_ jylhä vuorimaa, jonka
korkeimmalle kukkulalle, nimeltä _Ararat_, Noakin arkin luullaan
seisahtuneen. Tästä pohjoiseen päin alenee maa syväksi laksoksi,
jossa _Kuur- ja Aras_-virrat juoksevat, mutta kohoaa sitten jälleen
korkeaksi vuoriharjuksi, nimeltä _Kaukaso_, jonka korkein kukkula on
_Elborus_. Ararat-kukkulasta etelään päin on _Sagrosh_-vuoret aina
Persian lahdelle asti. Tämän vuoren itä-puolella, Persian lahden ja
Kaspin meren välillä, on _Iranin_ lakeus eli tasanen ylänkö. Saman
vuoriharjun länsi-puolella on syvä alanko eli notko, jossa _Tigris-
ja Eufrat_-virrat juoksevat. Viimeksi mainitun virran länsi-puolella
alkaa yläinen erämaa, joka etelässä jatkaantuu aina Arabia-niemen
etelä-reunalle. Välimeren itä-ranteella ovat _Libanon_-vuoret, josta
kuningas Salomo tuotti sedripuita tempeli-rakennukseen Jerusalmiin. —
Niemekkeellä Arabia-lahden päässä kohottaiksen Siinain-vuori, jossa
Jumala Moseksen kautta ilmoitti käskynsä Israelin kansalle.
Hindukhu-harjusta etelään ovat _Suleimanin eli Salomonin_-vuoret.
_Vindhyan_-vuoret, jotka menevät poikki maan, jakavat Etu-indian
niemen kahteen osaan, joista pohjois-puolimainen osa, näiden ja
Himalaija-harjun välillä, on matalaa viljavaa laksoa, jossa Ganges
virta monine haaroineen juoksee, mutta eteläinen osa on jotenki korkea
ylänkö, nimeltä _Dekan_. - Altai- ja Daur-vuorista pohjoiseen päin on
melkeen koko maa, nimeltä _Sipirja_, yhtä ainoata Jäämereen vierättävää
alankoa, joka Jäämeren rannoilla muuttuu pelkäksi puuttomaksi lumi- ja
jää-lakeudeksi. Yhtä alankoa kestää vielä Irtish-virran toisellakin
puolella, aina Aral-järvellen asti.
Afrikassa: Luode-reunalla, lounaasta kaakkoseen, kulkee
_Atlas_-niminen, monikertanen vuoriharju aina Bon-niemekkeelle
asti. Matalampi rantavuori, nimeltä _Harudsh_, kiertää Sidra-lahden
etelä-rannatse ja levenee saman lahden itä-puolella tasaseksi
ylängöksi, nimeltä _Barka_. Atlas- ja Harudsh-vuorien etelä-puolella
on Sahara-niminen erämaa, eli koko maanpiirin suurin ja auhtoin
hiekka-lakeus. Sitä kestää melkein poikki koko Afrikan, ja se
on joksikin tasasta, eikä sanota kohoavan paljon meren pintaa
korkeammalle. - Saharan ja Guinea-lahden välillä ovat _Kong_-vuoret.
Arabia-lahden eteläpohjukan länsi-puolella on _Abysinian_ jylhä
vuorimaa, josta matalampia vuorihaaroja eroaa pohjoiseen päin molemmin
puolin Niili-virtaa. Itäinen haara on nimeltään _Mokattam_ ja läntinen
_Libyan_ harju. Niili-virran lakso, _Egypti_, on hyvin alaista ja
Afrikan paras vilja-maa. Etelä-afrika on ainoasti rannoilta tunnettu.
Sen sisusta luullaan korkeaksi ylängöksi. Vuorista tunnetaan siellä
ainoasti _Mandarra_-vuoret Tsad-järven etelä-puolella ja Kuu-vuoret
päivätasaajan alla, sekä _Lupata_-vuoret itä-reunalla.
Amerikassa: Amerikan eteläisimmästä niemestä aina Jäämereen asti,
kulkee aivan länsi-rannatse katkeamaton vuoriharju, joka onkin
maanpirin pisin vuoriselkämä. Sitä sanotaan Etelä-amerikassa nimellä
_Cordilleras de los Andes_ eli _Vaski-harju_, mutta Pohjois-amerikassa
on _Andes_-nimi aivan tuntematon. Etelä-osa tätä selännettä menee
suoraan pohjoiseen. Keskellä selännettä on _Aconcagua_-niminen
tuli-tunturi, uuden mantereen korkein kukkula, joka on yli 22 tuhatta
jalkaa. Pohjoinen osa, joka mutkistuu vähän länteen päin, ei olekaan
yhtä ainoata harjua, mutta paikoin kahta ja toisin paikoin kolmea
rinnatusten kulkevata harjua, joiden välissä on syviä vuorilaksoja,
niinkun _Titicaca_- (lue Titikaaka) järven lakso. Sen ympäristössä on
_Pic-Sahaman_ 20 tuhatta jalkaa korkea tunturi ja vähän matalammat
_Illimani_ ja _Nevada de Sorata_. Päiväntasaajan alla on Qvito-
(lue Kiito) niminen 9 tuhatta jalkaa korkea ylänkö, jossa kasvaa
Keski-euroopan hedelmiä. Qviton länsi-reunalla on _Cotopaxin_ hirmunen
tuli-tunturi, ja _Chimborazon_ (lue Tjimboratso) 20 tuhatta jalkaa
korkea kukkula. Tästä vähän pohjoiseen jakaantuu Cordilleras-vuori
kolmeen harjuun. Itä-puolimainen, nimeltä _Suma Paz_, lähtee koilliseen
Marakaybo-lahden itä-rannatse Orinoko-virran suulle; Keskimäinen,
_Quin-diu_, menee Kauka- ja Magdalena-virtojen välillä, ja läntinen
_Choco_-niminen haara kulkee pitkin länsirantaa Panama-taipaleesen.
Pohjois-amerikassa, Meksiko-lahden ja Tyyneen meren välillä
levittäiksen Cordilleri-vuoret _Meksikon_ ylängöksi, ja erottaiksen
21 tasapiirin kohdalla kolmeen harjuun. Itä-puolimainen näistä,
nimeltä _Cordilleras de Texas_, menee koilliseen Mississippi- ja
Missuri-virtojen yhdyntä paikoille; läntinen, _Cordilleras de Sonora_,
menee enemmin luoteesen ja loppuu Kalifornian lahden pohjois-päässä;
mutta keskimäinen eli emäharju, nimeltä _Sierra Madre_, rientää
suoraan pohjoiseen, tekee summattoman suuren 11 tuhatta jalkaa korkean
pesävuoren, _Sierra Verde_, josta Pohjois-amerikan suurimmat virrat
saavat alkunsa, ja menee siitä nimellä _Chippevai_, (lue _Tjippevee_),
eli _Louhi_-harju Jäämeren rannoille. Kalifornian niemen eteläisimmästä
päästä alkaa toinen vuoriharju, joka pohjoisessa särkeentyy
lukemattomiin niemekkeihin ja saariin, ja loppuu Alashka-niemellä.
Sille on annettu nimeksi Pohjois-amerikan _Ranta-alpit_, ja sen
korkein kukkula, joka myös on Pohjois-amerikan korkein vuori on
_Sant Elias_. Muuten on Pohjois-amerikan pohjois-puoli melkeen yhtä
ainoata tasamaata Tyyneen meren ranta-kivistä alkaen aina Labradorin
kivikkoiselle niemelle asti. Tällä lakeudella on paljo suuria järviä
ja virtoja, josta syystä sitä on useasti verrattuna Suomen maahan.
Pohjois-amerikan itä-puolella kulkee lounaasta kaakkoseen, vähän
matkaa Altantin merestä, kahdet vuoriharjut, joista rannimmaista
sanotaan _Sini-vuoriksi_ ja sisimmäistä ja korkeampata _Alleghany_-
eli _Apalachi_-vuoriksi. Näiden ja läntisien rantavuorien välillä on
maanpiirin suurin ja laajin tasamaa eli lakeus. Savanneiksi sanotaan
täällä olevia puuttomia, mutta heinäkkäitä niittymaita, niinkin
avaroita, ettei silmä kannata toiselta laidalta toisellen.
Etelä-amerikaa silmäillessä, löydetään Karaibia-meren etelä- ja
Marakaibo-lahden länsi-puolella, hyvinkin korkea lumitunturi, nimeltä
_Sierra Nevada de Santa Marta_. Orinoko-virran itä- ja etelä-puolella
on leveä _Guyanan vuorimaa_, jota kestää aina Amatson virran suuhun
asti. Tämän vuorimaan länsi- ja etelä-puolella on avara alanko,
jossa Orinoko ja Amatson virrat juoksevat. Amatson virran ympärillä
on maailman avarimmat ja synkimmät metsät, eli kun täällä sanotaan
_Selvas_. Orinoko-virran alangossa on taas äärettömiä, miehen korkuista
heinää kasvavia niittuja, _Llanos_ (lue _Ljanos_), joita myös
sanotaan _Ruoho-meriksi_ (mar de yerbas). Etelä-amerikan itä-puoli,
Amatson-virran etelä-puolella, on taas _Brasilian ylänkö_, jossa on
monta vuoriharjuakin, jotka kaikki kulkevat pohjoisesta etelään.
Etelään päin alenee tämä ylänkö ja muuttuu vähitellen tasamaiksi,
jota kestää aina Magelhaenin salmelle saakka. Plata-virran rannoilla
sanotaan näitä tasamaita nimellä _Pampas_, jotka ovat yhtäläisiä,
kun Pohjois-amerikan Savannit, nimittäin puuttomia ja pensaattomia
niittymaita; jossa kesyttömiä hevos- ja lehmä-laumoja kulkee omassa
vallassaan. Mutta etelämpänä Patagoniassa muuttuu tämä auhtoksi kivi-
ja sora-peräiseksi maaksi, joka ei kasva paljon muuta ruohoa, kun
ohdakkeita ja orjantappuroita.
Järviä ja sisämeriä.
Maan syvennöksiin seisattunutta ja seisovaa vettä kutsutaan järviksi,
ja suurimpia sisämeriksi. Järven ja sisämerien vesi on tavallisesti
mautonta, mutta meren vesi suolaista; mutta on niitäkin järviä, joissa
vesi on suolasta. Suurimmat järvet Euroopassa ovat: Aalto-järvi
eli Laatokka, Suomen lahden koillis-puolella; Ääninen eli Onega,
edellisestä koilliseen; Saimaa eli Saimen ja Päijänne, molemmat Suomen
lahdesta pohjoiseen; Ilmen (eli Ilmajärvi), Aaltojärven etelä-puolella;
Peippoisjärvi, Suomen lahdesta etelään; Venern (lue Veenern), Vettern
ja Mälarn, Ruotsissa; Balaton, ja Fertö-tava (eli saksaksi Platten ja
Neusiedler järvet) molemmat Ungarissa Karpati vuorien etelä-puolella;
Genevan, Neuchâtel ja Bodenjärvi, Lago Maggiore (lue Madjore), Lago di
Como, Lago di Iseo ja Lago di Garda, kaikki Alppi-vuorien rinteillä.
Aasiassa: Kaspin meri, kaikkein suurin järvi eli oikea sisämeri
maanpiirillä; Aral, edellisestä itään; vielä etempänä ovat Balkash
ja Baikal, Altai vuorien etelä-rinteillä; Lop-noor ja Kuku-noor,
Keski-aasian ylängöllä; Van ja Urmia, Armenian vuorimaassa; ja Kuollut
meri, lähellä Välimeren itä-rantaa. Afrikassa: Tsad, Keski-afrikassa;
Tsana, Abysinian vuorimaassa; Njassi ja Ngami Etelä-afrikassa.
Pohjois-amerikassa: Karhu-järvi, Orja-järvi, Atapescow ja Vinipeg ovat
kaikki perätysten Jäämerestä etelään; Ylä-järvi, Kaspin meren jälkeen
suurin maanpiirillä, Michigan (lue Mitjigan), Huron (lue Juuron), Erie
(lue Iiri) ja Ontario, jotka kaikki viis ovat toisiinsa yhdistettynä
kapeemmilla tahi leveemmillä salmilla; Nikaragua, kaidalla maapalstolla
Panama-taipaleen pohjois-puolella. Etelä-amerikassa: Marakaibo,
pohjois-reunalla; Titicaca, länsi-reunalla, ja Guanacache, etelässä.
Virtoja.
Euroopassa: Jäämereen laskee vetensä _Petshora_, tuleva Urali-vuorista.
Valkeaan mereen menee _Viena_ (eli _Dvina_) ja _Onega_.
Itämereen ja sen lahtiin juoksevat: Turjanharjulta tulevat _Tornion,
Kainuun, Luulajan, Piitimen, Skelleften, Uumon, Ongermanin, Indalin,
Niurundan_ ja _Daalin_ joet; Vetterin järvestä _Motala_; Suomen
puolella _Kemin, Oulun, Kyrön_ ja _Kokemäen_ joet, jotka kaikki
menevät Kainuun eli Pohjan lahteen. Suomen lahteen virtaavat: _Kymi_
Päijänteestä, _Neva_ Aaltojärvestä ja _Narova_ Peippoisjärvestä.
Aaltojärveen laskevat: _Vuoksi_ Saimaasta, _Syväri_ (venäjäksi _Svir_)
Aänijärvestä, ja _Velhojoki_ (venäjäksi _Volkov_) Ilmenestä. Riigan
lahteen juoksee _Väinö-joki_, (saksaksi _Dyyna_) Volkonski metsästä.
Itämeren etelä-rannalta juoksevat: _Niemen_ (lue _Niimen_, venäjäksi
_Nieman_), jota rannempana sanotaan _Memeliksi, Pregel, Vislaa_ (eli
saksaksi _Weichsel_), joka alkaa Karpati- ja Sudeeti-vuorien vaiheelta,
ja _Oder_, joka saapi alkunsa Sudeeti-vuorista.
Pohjan mereen juoksevat: _Elbe_, joka alkaa Riesengebirgestä
(Jättiläis-vuorista), ja saapi oikealta puolelta lisä-joet _Havel_
ja _Spree_ ja vasemmalta puolelta _Moldau_ ja _Saale_; _Weser_
Tyyringen metsäharjusta _Ems_ ja _Rein_ (eli _Reen_) joka alkaa _S:t
Gotthard_-kukkulalta, juoksee Boden-järven läpi, saapi sieltä tultuansa
_Aar_-nimisen lisä-virran, käännäiksen Baselin kaupungin kohdalla
pohjoiseen, saapi oikealta puolelta _Neckar_- ja _Main_-nimiset
lisä-virrat ja vasemmalta puolelta _Mosel_ ja _Maas_. Vähän matkaa
tämän suusta laskeiksen myös _Schelde_, tuleva Ardennai-vuorista. —
Kattegatin lahteen juoksee _Götha_, Venerin järvestä, ja _Glommen_
Dowre-vuorista. Englannissa juoksee Pohjan mereen _Themes_ (lue
_Teems_). Ja Kanavaan heittäiksen _Seine_ (lue _Seen_) virta _Côte
d'or_-vuorista.
Atlantin mereen menevät: _Loire_, (lue _Loar_), Sevenni-vuorista,
_Garonne_ (lue _Garon_), Pyrenean vuorista, joka saapi oikealta
puolelta suuren lisä-virran _Dordogne_ (lue _Dordonj_), ja nimitetään
siitä lähtien _Gironde_ (lue _Shirongd_); Pyrenean niemellä
juoksee niinikään Atlantin mereen: _Minho_ (lue _Minjo_), _Duero_
(lue _Duuro_), _Taijo_ eli _Teijo, Guadiana_ (eli _Vadi-ana_) ja
_Guadalqvivir_ (eli _Vad-al-Kiibir_).
Välimereen menevät: _Ebro_, Pyrenean niemellä; _Rhône_ (lue _Roon_),
Alppi-vuorista; _Arno_ ja _Tiiber_, Italian niemellä Apennini-vuorista.
Adrian mereen menevät: _Adige_ (saksaksi _Etsh_) ja _Po_ (lue _Puu_),
_Monte Viso_-kukkulalta Alppi-vuorista.
Mustaan mereen menee: _Donau_ (eli _Donava_), joka alkaa
_Schwarzwald'ista_ (eli Mustasta metsästä), saapi oikealta puolelta
lisä-virrat _Lech, Isar, Inn, Drau_ eli _Drave, Sau_ ja vasemmalta
puolelta _Theiss, Aluta, Sereth_ ja _Pruth_. Mustaan mereen myös
_Dniester, Bog_ ja _Dnieper_, ja Asovan mereen _Don_.
Kaspin mereen menee Euroopan suurin virta _Volga_ (latinaksi _Rha_),
joka alkaa Volkonski metsästä, saapi oikealta puolelta suuren
lisä-virran _Okâ_ ja vasemmalta puolelta vielä sauremman _Kâma_.
Kaspin mereen juoksevat vielä: _Ural_ yhtänimisistä vuorista, _Kumâ_
ja _Terek_ Kaukasus vuorista. Aasian ja Euroopan rajaa kuletetaan
tavallisesti Kumâ-jokea myöten ja sittemmin pitkin _Kubanj_-jokea,
joka, alkaen Kaukasus-vuorista menee Mustaan mereen.
Aasiassa: Jäämereen juoksevat: Kaksois-virrat _Ob_ eli _Konda_
ja _Irtish_, molemmat Altai-vuorista; Jenisei eli Kemi, jolla
Altai-vuorista tulevalla virralla on kaksi suurta sisä-virtaa,
nimittäin _Ankara_ eli _Ylä-tunguska_, joka juoksee Baikal-järven
lävitse, ja _Ala-tunguska: Lêna_, joka alkaa Baikal-järven
pohjois-puolella, ja ottaa oikealta puolelta Stanovoi-vuorista tulevan
_Aldan_-nimisen sisä-virran.
Ohotskan mereen menee _Amur_, jonka alku-purot, _Onon_ ja _Argun_,
lähtevät Altai-vuorien itäisemmästä kulmasta.
Keltamereen juoksevat _Hoang-ho_ (eli _Kelta-virta_) ja _Jan-tse-kiang_
(eli _Sini-virta_), jotka ovat pisimmät virrat Aasiassa, ja alkavat
Kuenlyen vuorien itäisimmästä osasta.
Itäisestä Indian niemestä menee: _May-ka-ung_ Kiinan mereen,
_Menam_ Siamin lahteen, _Saluen_ ja _Iravaddi_ Bengalin lahteen.
Himalaija-vuorista juoksee niinikään Bengalin lahteen Brâmaputra ja
Ganges, jotka rannempana ovat ihan suutasuksin. Araabian mereen juoksee
Himalaija- ja Kuenlyen-vuorien vaiheelta Sind eli Indus, joka saapi
idässä viisi haarasen lisä-virran Pendsnud eli Viis-virta.
Persian lahteen lankeevat: _Degr_ eli _Tigris_ ja _Frat_ eli _Eufrat_,
jotka saavat alkunsa Armenian vuori-maasta. Molempien yhteen
jouduttua, saapi virta nimen _Schat-el-arabi_. Pienen Aasian emävirta
on _Kisil-irmak_ (muinoin _Halys_), juokseva Taurus-vuorista Mustaan
mereen. Belur-vuoren länsi-rinteiltä lähtevät _Siir_ ja _Aamu_ menemään
Aral-järveen. Kaspin mereen tulevat Kaukasus-vuorista alkava _Kuur_ ja
Ararat-kukkulalta lähtevä _Aras_.
Afrikassa: Koillis-kulmassa on tämän maa-osan suurin virta _Niili_,
joka syntyy kahdesta alku-purosta. Länsipuolimainen niistä, nimellä
_Bar-el-abiad_ (eli _Valko-niili_), alkaa luultavasti Kuu-vuorista;
itä-puolimainen, nimellä _Bar-el-azrek_ (eli _Sini-niili_), tulee
Abysinin vuorimaasta. Atlantin mereen menevät _Senegal_ ja _Gambia_,
molemmat Kong-vuorista. Guinean lahteen juoksee myös Kong-vuorista
_Djoliba_ eli _Niiger_. Etelämpänä samalla rannalla ovat: _Kongo_ eli
_Zaire_ ja _Coanza_ ja vielä etelämpänä _Oranje_- eli _Gariep_-virta.
Indian mereen juoksee Ylä-afrikasta monta virtaa, mutta niitä ei vielä
tarkoin tunneta. Jokseen tunnetuita ovat _Limpopo_ ja _Sambeze_, jotka
molemmat juoksevat Motsambik-kanavaan.
Pohjois-amerikassa: Chippevay-vuorista lähtee _Atapescow_-virta
yhtänimiseen järveen, josta vesi _Orja_-virtaa myöten juoksee
Orja-järveen ja siitä _Mackenzie_-virtaa myöten Jäämereen.
Chippevay-vuorista tulee _Saskatshawa_-virta Vinipeg-järveen, josta
_Nelson_-virta menee Hudsonin lahteen. Nelson-virrasta vähän pohjoiseen
juoksee samaan lahteen _Missinippi_ eli _Churchil_ (lue _Tjörtjil_).
Viidestä suuresta järvestä juoksee _Lorentso_-virta Lorentso- lahteen.
Erie ja Ontario järvien välillä on maailman kuuluisin puote _Niagara_.
Pohjois-amerikan suurin virta Missisippi, joka alkaa _Maaharjan_
etelä-puolelta, saapi oikealta kädeltä Sierraverde-vuorista tulevan
_Missuri_-haaran, ja sittemmin vasemmalta puolelta _Ohio_ (lue
_Oheijo_), ja taas oikealta kädeltä _Arkansas_- ja _Puna_-virran,
ja loppuu viimen Meksikon lahteen. Yhteen lahteen juoksee myöskin
_Rio-del-norte_ Sierraverde-vuorista. Pohjois-amerikan länsi-rannalla
ovat _Kolumbia_ eli _Oregan_ ja _Kolorado_ merkillisimmät.
Etelä-amerikassa: Luode-kulmalla menevät _Magdalena_- ja _Cauca_-virrat
suutasuksin Karaibia-mereen. Atlantin mereen juoksee _Orinoko_
ruoho-niittyjen keskitse. Maapiirin suurin virta _Amatson_ eli
_Marannon_ (lue _Maranjon_), alkaa liki länteistä rantaa _Lauricocha_
(lue _Laurikotsha_) järvestä, saapi oikealta kädeltä _Ukajale, Madeira_
ja _Topajos_ paitsi muita pienempiä ja vasemmalta puolelta _Rio-Negro_.
Marannonin suuhun tulee myös etelästä _Tokantin_. Vähän etelämpänä
juoksee _San Francesco_. Vielä etelämpänä on _La Plata_. Emä-virta
on _Parana_, joka oikealta puolella saapi lisä-virran _Paraguay_, ja
vasemmalta _Uraguay_, jonka jälkeen virta saapi nimen La Plata.
Uuden Hollannin virrat ovat pienempiä, kun muiden maa-osien, ja
pääliseksi vielä vähän tunnettuja.
Ihminen.
Ihmiskunnan alku oli kyllä yhdestä ainoasta parikunnasta; mutta
erinäiset ilmalaadut, moninaiset elatuskeinot ja muut semmoiset syyt
ovat ajanpitkään jakaneet sen moniin eri-lajeihin, jotka erottaiksen
toisistaan ruumiin rakennuksessa, ihon karvassa, mielen laadussa,
kielessä ja tavoissa.
Näitä ihmislajia luetaan tavallisesti viideksi: 1. _Kaukaasialaiset_,
jotka ovat valkea-ihosia ja kookkaita. Tätä lajia ovat enin osa
Lounas-aasian asukkaita, asujamet Afrikan pohjois-rannalla ja suurin
osa Euroopalaisia. 2. _Mongolilaiset_, jotka ovat vehnän karvasia ja
ruumiikkaita. Tätä lajia ovat Koillis-aasian asukkaat ja kaikki kylmän
ilma-alan ihmiset. 3. _Malayilaiset_, joita tavataan Malakka-niemellä
ja Australian saaristoissa, ovat iholtaan tumman ruskeita. 4.
_Neekeriläiset_, jotka ovat aivan musta-ihosia ihmisiä Afrikan
maa-osassa. 5. Amerikalaisia, jotka iholtaan ovat vasken-karvasia ja
varreltaan kehnoja. Tätä kantaa ovat Amerikan alku-asukkaat.
_Kansaksi_ sanotaan ihmisiä, joiden yhtäheimoisuus näkyy kielen
ja tapain yhtäläisyydessä. Kansoja ovat esimerkiksi Suomalaiset,
Venäläiset ja Ruotsalaiset, asukoot vaikka missä valtakunnassa.
Elatuskeinojen suhteen erottaiksen ihmiset kolmeen osaan: 1.
_Kesyttömät_ eli _Villikansat_, jotka elelevät, jokainen erikseen,
metsästämisellä, kalastamisella taikka metsän hedelmillä, ja vhdistyvät
ainoasti vihollisia vasten. 2. _Karjankaitsiat_ eli _Paimenkansat_,
joilla ei ole pysyväistä asunsijaa, vaan muuttavat majoineen ja
karjalaumoineen paikasta paikkaan, etsistellen parempia laitumia. 3.
_Sivistyneet_ kansat, jotka viljelevät maata, käyvät kauppaa, tekevät
askareita, harjottavat tiedollisuutta valtakunnissa.
_Valtakunnaksi_ sanotaan pienempää taikka suurempaa ihmisten yhteyttä,
joilla on yhtäläiset lait ja omantakeinen hallitus. Mutta hallitusmuoto
on monenlainen. Yksivallaksi sanotaan semmoista valtakuntaa, jossa
yksi on hallituksen pää-miehenä. Tämmöisiä päämiehiä nimitetään millon
Keisariksi, millon Kuninkaaksi, Ruhtinaksi, Herttuaksi ja Paaviksi
j.n.e. Mutta yksivallat saattavat hallituksen suhteen olla joko
_rajattomia_ taikka _rajotettuja_. Edellisissä on päällikön tahto
valtakunnan lakina, jollon häntä myös sanotaan _Itsevaltaiseksi_;
jälkimäisissä taas on päällikön tahto rajotettu perustuslaeilla, jotka
määräävät kansan ja hallitsian välin. Kansan edusmiehet kokoontuvat
tämmöisessä valtakunnassa päällikön kanssa lakia laatimaan, ja heillä
on myös valta tutkia hallituksen tilin tekoa. _Tasavallaksi_ sanotaan
taas semmoista valtakuntaa, jossa kansalla on ylimmäinen valta, vaan
jossa hallitus on annettu yhdelle eli useammalle määrä-ajaksi valitulle
_Esimiehelle_, joka on velvoitettu vuotuiseen tilin tekoon. Niin ovat
esimerkiksi Euroopassa: Venäjän ja Turkin valtakunnat rajattomia
yksivaltoja; England, Suomi ja Ruotsi rajotettuja yksivaltoja; Shveitsi
ja muutamia muita pienempiä valtakuntia ovat tasavaltoja.
Uskonnon suhteen sanotaan ihmisiä _pakanoiksi_, jos heillä on
epäjumaloita, se on jos palvelevat kuvia, eläimiä taikka luonnon
voimia. Mutta yhtä ja totista Jumalaa palvelevaiset ihmiset ovat joko
_Israelilaisia, Kristityitä_ taikka _Mahomettiläisiä_.
Näistä on Israelilaisien uskonto vanhin. Sen uskon opin ilmoitti
Jumala, _Mooseksen_ kautta, Israelin kansalle, jonka tähden sitä
myös sanotaan _Mooseksen_ uskonnoksi. Se perustaikse pyhän raamatun
ensimäiseen osaan eli _Vanhaan Testamenttiin_, joka myöskin on
alkuperäisesti kirjoitettu Hebrean kielellä.
Tästä sai Ristin taikka Kristin uskonto alkunsa Wapahtajamme, Jesuksen
Kristuksen, säätämällä. Se perustaikse sekä Vanhaan että paraiten
_Uuteen Testamenttiin_, ja on yksi ja yleinen uskonto; vaikka se,
aikojen kuluessa, on jakaunut moneen eri kirkko- (eli tunnustus-)
kuntaan. Maailman suurimmat piispat, Roomin _paavi_ ja Konstantinopolin
_patriarkka_, riitaantuivat keskenään, jota riitaa hierottiin pari
sataa vuotta siksi, kun molemmat, vuonna 1054, tykkänään erosivat
toisistaan. Niin syntyi _Greekan katoliikiläinen_ ja _Roomin
katoliikiläinen_ uskokunta. Greekan katoliikin uskontoa tunnustavat
Greekalaiset ja Venäläiset. Roomin katoliikin, eli kuin tavallisesti
sanotaan paavin uskontoa, koska se pitää paavia Kristuksen siallisena
maalla, tunnusti muinoin koko Länsi-euroopa. Mutta, viidennentoista
sataluvun alussa, erosi siitä _evankeliumillinen Luteruksen puhdistama
uskonto_ ja samoten _evankeliumillinen Kalviinin puhdistama uskonto._
Mahometin uskonnon perusti Arabialainen kauppias nimeltä _Mahometi_,
noin 622 vuotta jälkeen Kristuksen syntymää. Tämä Kristuksen, Mooseksen
ja pakanoidenkin opetuksesta yhteen sovitettu uskonto perustaikse
_Koran_-nimiseen, Arabian kielellä kirjoitettuun, kirjaan, joka on
heidän raamattunansa.
Suomen maa.