Mökö ja Luru ihmettelivät seuraavana päivänä, miksi koulun vahtimestari
seisoi aina portilla suoloilla ladattu pyssy kädessään, minkä tähden
kaikkien opettajien palvelijattaret olivat koulun eteisessä pitäen
varalla haavasiteitä, ja minkä tähden heidän luokkahuoneeseensa oli
laitettu erityinen hälytyskello.
He eivät mitenkään voineet ajatellakaan, että tämä tapahtuisi heidän
tähtensä.
Pari päivää edellisen tapauksen jälkeen satoi, jolloin Mökö ja Luru
saivat kauhean nuhan. Äiti oli neuvonut heitä pitämään itseään nuhan
varalta lämpöisinä, jonka vuoksi he nyt alkoivat koota ympärilleen
kaikenlaista lämmittävää.
Mökö, joka ennestäänkin oli paksu, pani vatsansa päälle ja selkäänsä
suuren höyhentyynyn ja köytti ne nuoralla yhteen. Luru, joka oli
laihempi, otti kokonaisen höyhenpatjan ja kietoutui siihen, niin että
ylhäältä näkyi vain pää ja kädet ja alhaalta juuri ja juuri jalat.
Kun he eivät tällaisessa puvussa olleet päästä liikkumaan, ottivat he
ajurin ja ajoivat koululle. Portilla koulun vahtimestari kummasteli
tätä paria ja hämmästyi niin, että laukaisi pyssyn, jolloin kaikki
suolat menivät opettajien kokoushuoneen ikkunaan ja särkivät sen.
Kaikki oppilaat katselivat suu auki Mököä ja Lurua, ja kuinka nämä
aivan vakavina alkoivat kiivetä portaita ylös. Mökö pääsi jokseenkin
helposti, mutta Lurun oli paljon vaikeampi liikkua. Koko koulu asteli
heidän jäljestään. Juuri kun he pääsivät portaiden päähän, kaatui Luru
ja kaatoi samassa kaksi poikaa, jotka vuorostaan kaatoivat toisia, ja
koko koulu meni mukkelismakkelis portaita alas, ja muiden yli hyppeli
Luru patjaansa kiedottuna.
Kun he pääsivät portaiden juurelle, nousi hän seisomaan ja huusi
katsellessaan toisia, jotka kieriskelivät yhtenä sekamelskana portaita
alas:
-- Mikä teitä nyt vaivaa, minkä tähden te noin kieriskelette?
Ennenkuin opettajien palvelijattaret olivat ennättäneet sitoa kaikkien
haavat, kesti jokseenkin kauan.
Nyt sai Luru aivan yksinään astua portaita ylös, kukaan ei tohtinut
häntä seurata. Kun hän tällä matkalla oli kierinyt viisi kertaa
portaita alas, pääsi hän viimein luokkahuoneeseensa, ja kaikki oppilaat
asettuivat paikoilleen.
Mutta Mökölle ja Lurulle tuli näin patjoihin ja tyynyihin kiedottuina
hirveän kuuma, ja he alkoivat päästellä köysiä auki. Mutta tyyny ja
patja olivat rappusissa kieriskellessään menneet rikki ja höyhenet
tulivat esiin. Toiset pojat riensivät auttamaan, mutta sitä enemmän
höyhenet vain lensivät. Niitä oli ilma aivan täynnä, ja pian oli
jokainen saanut höyheniä kurkkuunsa ja yski kamalasti. Kaikki huusivat
apua, mutta kukaan ei uskaltanut tulla sisään, kun pelättiin höyheniä
lentävän muuallekin. Rehtori ilmoitti sen vuoksi palokunnalle. Tämä
tuli ja ruiskutti huoneen ihan täyteen vettä, jolloin höyhenet
kastuivat ja putosivat maahan.
Nyt oli se vaara vältetty, mutta koko luokka oli aivan märkä, eikä
lapsia voitu sellaisina lähettää kotiin.
Voimistelusalin seinästä toiseen pantiin vahvat köydet ja näihin
ripustettiin opettaja ja kaikki pojat takinliepeistä riippumaan ja
kuivumaan ja voimistelusali lämmitettiin oikein kuumaksi.
Siinä he kaikki roikkuivat rinnatusten, mutta opettaja käytti aikaa
hyväkseen ja kyseli pojilta läksyjä.
Seuraavana päivänä lahjoitettiin Mökölle ja Lurulle koulun puolesta
paksut villaiset alusvaatteet, jotta he eivät toista kertaa vilustuisi.