Hannes: No, no, elä ole niin suurisanainen! Mitä tarkoitat, äiti? Minä
esim. tahtoisin rakentaa sinulle oikein, kauniin rakennuksen maalle,
mihin kaikki voisimme matkustaa kesäksi, mutta sitä en voi. Enhän
sentähden ole orja?
Äiti: Et, rakas Hannes, sitä en tarkoittanut. Se, ett’et voi rakentaa
minulle kaunista kesäasuntoa, on semmoinen ulkonainen asia, jolle et
voi mitään. Mutta luulen, että meidänkin joukossamme on orjia, ja
niistä tahdoin puhua. Vieläpä Villestäkin, joka niin rakastaa vapautta,
voisi — josta Jumala häntä kuitenkin varjelkoon — tulla semmoinen orja.
Anna: Mutta, äiti, kuinka voisi Ville tulla orjaksi, kun meidän
maassamme ei ole orjia?
Hilda: Luulen, että tiedän, mitä äiti tarkoittaa. Saanko sanoa, äiti?
Äiti: Sano vaan, tyttöni!
Hilda: Muistatteko Akseli Leppästä, joka kuoli viime keväänä?
Hannes: Tuota kilttiä Akselia, joka aina loi palloa kanssamme? Hyvin
hyvästi. Minähän sain koetella hänen oppilaslakkiaan, kun hän tuli
Helsingistä.
Anna: No, mutta eihän hän ollut mikään orja?
Hilda: Hänen sisarensa Anna on niin monta kertaa itkenyt luonani ja
kertonut, että Akseli varmaan lopulta juo itsensä kuoliaaksi. Hän aikoi
juoda jo lyseon neljännellä luokalla ollessaan, ja sitten hän ei enään
voinut lopettaa, sanoi hän. Ettekö muista, että hän oli koko vuoden
merillä?
Ville: Hänhän oli maailmaa näkemässä.
Hilda: Ei, rakas veli, hän matkusti päästäkseen pois toverien seurasta
ja kiusauksesta nauttia väkijuomia.
Äiti: Niin, ja seuraavana vuonna hän oli taas poissa kotoa ja oleskeli
silloin Turva-parantolassa, mihin kaikki semmoiset ihmiset matkustavat,
jotka eivät voi olla juomatta. Se ei nimittäin auttanut, että hän meni
merille. Kun hän tuli kotiin, alkoi hän taas juoda.
Ville: Hänhän oli raukka, hänellä oli, niinkuin opettajamme sanoi,
heikko, huono, luonne.
Hannes: Minä luulen, ett'ei hän tahtonut lopettaa juomistaan; hänestä
oli hauskaa vähän naukiskella. Jos hän olisi oikein tahtonut, olisi hän
voinut lakata.
Äiti: Eikö hän sitten tahtonut? Kuinka hän sitten olisi mennyt merille
tai matkustanut Turvaan päästäkseen vapaaksi juomahimostaan.
Hilda: Hänen sisarensa kertoi minulle Akseli raukan välistä yöt
läpeensä kävelleen edestakaisin huoneessaan. Kerran hänen sisarensa oli
mennyt hänen luokseen. Akseli oli väännellyt käsiään epätoivossaan,
itkenyt ja sanonut, että kyllä hänen vanha isänsä ja äitinsä vielä
kuolevat surusta hänen tähtensä. Mutta hän ei voinut, ei voinut
lopettaa; hänen täytyi juoda, vaikka olisi antanut puolet elämästään,
jos olisi päässyt himostaan.
Äiti: Rakkaat pojat, hän oli orja. Hänhän tiesi, että hän teki pahasti;
hän tahtoi heretä juomasta, mutta ei voinut. Sellainen on orjuutta, ja
sitä orjuutta on vapaimmissakin maissa. Juovutusjuomat luovat suurimman
osan orjia.
Anna: Minä luulen, äiti, että tupakoitsija on myöskin vaikeassa
orjuudessa! Eräs poika luokallamme, en tahdo sanoa hänen nimeään, menee
milloin mihinkin piiloon saadakseen tupakoida, sillä hän ei voi olla
edes puolta aamupäivääkään paperossiaan imemättä.
Ville: No jaa, pitääpä sitä neitienkin joka päivä saada
aamupäiväkahvinsa.
Anna: Myönnän, että kovasti ikävöin sitä yhtä kuppia, jonka silloin
saan. Äiti, olenko silloin kahvinjuonnin orja?
Äiti: Koeta olla viikon ajan kahvitta, niin tulet kyllä huomaamaan,
oletko kahvin orja.
Hilda: Luuletko, rakas veljeni, että voisi pitää kätensä poissa housun
taskuista? Koetappa! En usko sitä.
Äiti: Semmoinen on vain paha tapa. Mutta myöskin paha tapa voi tulla
niin paljon voimakkaammaksi meitä, että tulemme sen orjiksi. Tuhannet
ihmiset, jotka eivät koskaan esim. tahdo myöntää että he valhettelevat,
liioittelevat kaikessa mitä puhuvat, niin ett’ei tiedä, mitä uskoa
heidän kertomuksistaan. Jokaisen meistä täytyy varoa itseään.
Raamatussa sanotaan: "Jokainen kuin tekee syntiä, hän on synnin orja".
Löytyy ainoastaan yksi todellinen vapaus, se, mikä myös selitetään
Raamatussa: "jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti
olette vapaat."
Hannes: Tuota en oikein ymmärrä.
Äiti: Niin, poikani, jos rakastat Vapahtajaa niin, ett’et koskaan tahdo
tehdä muuta kuin Hänen, tahtoansa, niin tulet pahasta varjelluksi.
Hän antaa sinulle myöskin voimaa Hänen tahtonsa täyttämiseen. Meidän
tarvitsee ainoastaan mennä Hänen luokseen ja rukoilla, että Hän ottaa
tahtomme haltuunsa sekä muuttaa sen sellaiseksi, että koetamme tehdä,
mitä Hän tahtoo.
Ville: Kuulkaa, minä otan takaisin sanani, että Akselilla oli heikko ja
huono luonne. Lienee kauheata tietää, mitenkä pitäisi tehdä, voimatta
tehdä niin. Minä en ala koskaan juomaan enkä tupakoimaan, sillä kuka
tietää, mitenkä voisi minunkin käydä. Enkä aijo koko viikon ajalla
käydä kädet housuntaskuissa nähdäkseni, olenko housuntaskujen orja.
Anna: Ja minä olen juomatta kahvia kuukauden ajan, saadakseni selville,
olenko minä kahvin orja.
Hilda: Entäpä, jos perustaisimme koulussamme orjuuden
vastustamisseuran. Kaikki, jotka kuuluisivat siihen, sitoutuisivat
pitämään vaaria pahoista tavoistaan, tunnustamaan ne toisille jäsenille
ja koettamaan voittaa ne.
Hannes: Huhhuh, se olisi ikävä seura, Ajatelkaas, että saa toisiltaan
kuulla ainoastaan vioista, heikkouksista ja tuhmuuksista' joka
kokouksessa!
Äiti: Ajattelen vähän sinnepäin asiasta kuin Hannes, ja ehdotan,
että jäsenet tunnustaisivat kaiken tämän parhaalle ja mahtavimmalle
ystävälleen, taivaalliselle Isälleen, joka voi ja tahtoo auttaa
heitä voittamaan viat ja heikkoudet. Mutta alkoholin ja tupakan
vastustamis-yhdistyksen voisitte perustaa, ett'ei kenenkään teistä
kävisi kuten Akseli raukan.
Ville: Hyvä, hyvä, äitiseni! Olet aina niin viisas ja kunnon äiti.
Tässä kaupungissa tulee yhteiskoulumme ensimäiseksi, jolla on
raittiusyhdistys. ‘Me yhdymme ylioppilaiden raittiusyhdistykseen ja
kaikki saavat kantaa niin kaunista merkkiä: hopealyyraa sinisellä
pohjalla. Tulevassa konventissa esitämme asian.
Hannes: Ja me, Laitisen perheen jäsenet, olemme neljä ensimäistä uuteen
yhdistykseen liittyjää.
Hilda: Ja äitimme tulee kunniajäseneksi, koska hän keksi tämän hyvän
tuuman.
Äiti: No, no, siitä asiasta voimme toiste sopia.
Sininauha.
Leikki Toivon Liitoille.
Henkilöt: Olli, Kalervo, Jussi, koulupoikaa, Elsa, Helvi, Maija, Anni,
koulutyttöjä. Kengänharjaaja Joonas. Tyttö, joka myy sinistä nauhaa.
(Olli, Kalervo, Elsa, Helvi ja Maija istuvat pöydän ympärillä ja
lukevat laiskanlaksyjänsä. Toisilla on kädet korvien edessä ja lukevat
kovalla äänellä.)
Kalervo: Oih jospa jo osaisi edes nämät kauheat läksyt, jotta pääsisi
vähän ulos!
Helvi: Niin juuri, tämä on liian hirveätä! Ja kun ne päälle päätteeksi
on saatu takaisin!
Olli: Ja jos emme huomenna koulussa osaa läksyjämme, saamme jäädä sinne
lukemaan.
Elsa: Olipa toki hyvä, että keksimme olla kaikki yhdessä tänä iltana ja
lukea, näin on kumminkin hauskempi.
Olli: Niin, kumpa vaan lukisimme, emmekä lörpöttelisi. No niin,
luetaanpa nyt! (Lukevat.)
Maija: Tämä historianläksy on kauhean vaikea! Nyt ovat toiset
koululaiset raittiuskokouksessa.
Helvi: No, sellaisesta en minä paljoakaan välitä.
Kalervo: Enkä minäkään!
Elsa: Olimme me sentään aika tyhmeliinejä eilen, kun viivyimme niin
kauan luistinjäällä, ettemme ehtineet lukea läksyjämme. Nyt saamme
istua täällä!
Kalervo: Mitäs siitä! Lue nyt vaan!
Olli: Varmaankin olisi hauskempi olla kokouksessa. Minusta raittiustyö
on hyvää työtä.
Elsa: Niin minustakin.
Helvi: Mutta kuules, minun äitini sanoi eilen isälleni, että lasten
raittiustyö on pelkkää roskaa.
Elsa: Mutta kuuleppa sinä, mitä minun isäni sanoi yhtenä päivänä. Näin
hän vakavana sanoi äidille: Onpa oikein hyvä, että lapset aikanansa
saavat oppia, kuinka vahingollisia väkijuomat ovat, niin etteivät he
niitä tahdo maistaakaan, vaan heistä tulee raittiita ihmisiä.
Kalervo: Tuo on vaan joutavaa lörpötystä. Ei siitä suinkaan pahene, jos
vähäsen maistelee viiniä tai olutta.
Maija: Ei siitä paranekaan. Ole nyt vaiti! Kalervo: Ole itse!
Elsa: Aina teidän pitää riidellä! Eihän tällä tavalla voi lukea
läksyjänsä!
Maija: Mutta tiedättekö, minä luulen, että sittenkin on parempi,
ettei yhtään maista väkijuomia. Tunnettehan te kaikki Kauppa-Lassen,
hänen, joka käy taloissa ja myy nappeja ja neuloja? — Eräänä päivänä
hän tuli meille. Hän oli niin ryysyinen ja viluinen, ja äiti antoi
hänelle ruokaa keittiössä. Minusta oli hänen tilansa kovin säälittävä
ja minä kysyin, miksikä hän aina kuljeskelee kaupungilla sen sijaan,
että pysyisi kotona. Hän katso niin kummallisesti minuun ja sanoi: "Ei
minulla ole kotia". Minä vallan pelästyin ja kysyin: "Mutta miks’ei
Lassella ole kotia?" Silloin hän katsoi vielä ihmeellisemmin ja sanoi:
— "Minä kerron pikku neidille, kuinka sen asian laita oikein on. Viina
ja muut väkijuomat ovat saattaneet kotini perikatoon. Lapsena minä jo
aloin maistella niitä. Vanhemmaksi tultuani kannoin kaikki, mitä vaan
ansaitsin, kapakkaan, ja vihdoin velkaannuin niin, että kapakoitsija
ryösti kotini. — Minä sain alkaa kulkurielämää, jota nytkin vietän,
ja kun kerran kuolen, ei kukaan vuodata kyyneltäkään minun tähteni.
Tällaiseksi kurjaksi raukaksi olen tullut väkijuomain tähden." — Näin
kertoi Lasse-rukka, ja sentähden minäkin luulen olevan parasta, ettemme
koskaan, emme edes leikilläkään, maista väkijuomia.
Olli: Olet kyllä oikeassa, Maija! — Mutta minä olen kuulevinani laulua.
Varmaankin ne tulevat kokouksesta.
(Jussi ja Anni, sekä kuinka monta lasta tahansa, tulevat laulaen
sisään. Mitä useampi, sitä parempi. He kulkevat kaksittain laulun
tahdissa. Kaikilla on sininen nauha rinnassa.)
(Sävel: sama kuin Vaasan marssissa.)
Eespäin nyt veikot marssitaan
Vihollistamme voittamaan!
Pahuutta, syntiä vastahan
Ja kodin rauhaa puoltamaan!
Nyt sotahan!
Mut rauhaa vaan
Me tahdotaan,
Ja Jumala
Vie voittoon Toivon Liittoa!
Vie voittoon Toivon Liittoa!
Niin, rauhaa vaan!
Ja Jumala
Vie voittoon Toivon Liittoa!
(Viime värssyn lopulla asettuvat lapset puoliympyrään.)
Jussi: Hyvää iltaa! Tiedättekö, meillä on ollut oikein hauskaa
raittiuskokouksessal Eräs opettaja Helsingistä oli siellä, ja nyt en
minä koskaan enää maista viiniä enkä olutta, enkä mitään muitakaan
väkijuomia. Hyi toki!
Kalervo: Höh höh, kuinka kerskailet!
Jussi: Niin, minä olen omin silmin nähnyt kuinka paljon myrkkyä eli
alkoholia on pienessä olut- taikka viinitilkassa.
Helvi: Kaikkea tässä kuuleekin! Kuinka sinä sen näit?
Kalervo: Antakaas kun kerron! Tiedättekö, opettaja kaasi ensin vähän
olutta lasipulloon, jossa oli pitkä, ohut putki, Sitte hän kuumensi
sitä väkiviinalampun liekissä. Hetken perästä alkoi olut kiehua ja
höyry poistui putkea myöten. Silloin opettaja sytytti tulitikulla
höyryn, joka paloi suurena, sinisenä liekkinä. Se oli oluessa oleva
alkoholi, joka paloi. Samoin hän menetteli viininkin kanssa, joka
paloi vieläkin kauemmin kuin olut, vaikkei sitä ollut kuin puoli
pikarillista. Ja semmoisen uskovat ihmiset sitte olevan terveellistä!
Anni: Hyi toki! Minusta tuntuu kuin kaikki sisälmykset palaisivat, kun
juo sellaista!
Kalervo: Eihän se ole vaarallista, kun vaan juo vähän.
Anni: Vähän! Kuulkaa nyt häntäkin! Etkö sinä ymmärrä, mitä Jussi
vastikään kertoi? Kuunteleppa nyt tarkkaan, herra Tyhmeliini, niin
minä sanon sen kerta vielä. (Harvaan ja lujaan.) Pienessä olut- ja
viinimäärässä on niin paljon alkoholia, että se vahingoittaa ja
myrkyttää sen, ken sitä nauttii.
Kalervo: Oi, sinä viisahin kaikista tädeistä! — Pieni tilkka hampaan
koloon on joskus hyvinkin tarpeen, sanon minä.
Olli: Kyllä on sittenkin viisaampaa olla ilman. — Mutta miksikä teillä
on siniset nauhat?
Jussi: Ne ovat meidän raittiusmerkkimme. Sininen on uskollisuuden
väri. Me tahdomme olla uskolliset isänmaallemme, niin ettemme tuhlaa
voimiamme emmekä työkykyämme nauttimalla väkijuomia.
Anni: Me tahdomme olla uskolliset myöskin kodillemme. Me varjelemme
sitä kaikin voimin, jotta eivät väkijuomat, jotka jo ovat syösseet niin
monta kotia onnettomuuteen, koskaan pääse sinne. Jussi: Ja sitten me
tahdomme olla uskolliset myöskin Toivon Liitolle. Älköön kukaan, ei
yksikään meistä, sitä pettäkö!
Olli: Siihen minäkin tahtoisin kuulua! Mutta emmekö me rupea nyt
lukemaan?
Harjaaja-Joonas (tulee sisään kantaen harjoja ja kenkävoidetta, nenä
ja sormet vähän mustina): Hyvää iltaa, hyvää iltaa! Täällähän on koko
joukko tyttöjä ja poikia. Hauska nähdä teitä! (Kovalla äänellä.)
Tahdotteko saada saappaanne, kenkänne ja pieksunne kiiltäviksi? Yhdessä
minuutissa saan minä ne kiiltäviksi, jotta ne paistavat kuin aurinko.
Se maksaa vaan 10 penniä, mutta tingitään 5:een penniin.
Elsa: Kuka sinä olet?