Luodon vaimo (hänellä on vanhoja sukkia, lankaa ja parsineula; istuu
pöydän ääreen).
Luodon vaimo: Oih, kuinka on väsyttävää alituiseen istua ja parsia
näitä vanhoja sukkia. Minun mielestäni pitäisi mieheni, joka tekee niin
ahkeraan työtä ja jolla on niin suuri palkka, useammin voida ostaa
meille uusia vaatteita. Mutta rahat kulkevat hänen sormiensa välitse
kuin vesi seulan läpi. Ja kuitenkin on hän kunnollisimpia työmiehiä. Ei
hän milloinkaan ole humalassa eikä melua ja temmellä täällä kotona.