Rietu ja Tuomas (tulevat sisälle).
Rietu: Tässä on kirjasi kertomuksilleen. Kiitos lainasta! On
ihmeellistä, että isälläsi on varaa ostaa sinulle kirjoja. Sitä ei
minun isälläni koskaan ole. Ja kumminkin ovat he molemmat samassa
verstaassa.
Tuomas: Onko isäsi raittiusmies?
Rietu: Ei, sitä hän ei ole. Mutta hän ei myöskään ole juomari, kuten
useat toiset. Hän on hyvin säännöllinen ja minä en ole koskaan nähnyt
häntä humalassa. Kotona on meillä ainoastaan pullo olutta päivälliseksi
ja toinen illalliseksi, sillä isä sanoo tarvitsevansa vahvistaa itseään
jollakin. Ehkä hän juo enemmän ravintoloissa.
Tuomas: Tiedätkö, minä luulen, että juuri senvuoksi, että isäni on
raittiusmies, hänen päiväpalkastaan aina jää vähän yli tarpeiden. Se
oli mainio esitelmä, jonka tänään raittiuskoulussa kuulimme.
Rietu: Niin, mutta olisiko todellakin mahdollista, että säästämällä
ainoastaan 50 penniä päivässä ja viemällä säästöt joka vuoden lopussa
säästöpankkiin kasvamaan viiden prosentin korkoa voi koota itselleen
yli 6,000 markan suuruisen omaisuuden?
Tuomas: Niinhän sanoi se herra, joka meille puhui. Katsos, raha kasvaa
korkoa korolle!
Rietu: Isä varmaan tämän kuultuaan hämmästyisi. Hän on nyt kymmenen
vuoden aikana juonut joka päivä kaksi pulloa olutta. Ja nyt olisi
hänellä tänään ainakin yli 2,000 markkaa, jos olisi säästänyt siihen
panemansa rahat.
Tuomas: Mutta voisihan hän ruveta säästämään huomenna ja silloin olisi
teillä kymmenen vuoden perästä tuo summa. Hyvästi nyt. (Menee.)
Rietu: Hurraa, minä sanon sen huomenna hänelle. Mutta hän ei salli
minun koskaan sekaantua asioihinsa, kuten hän sanoo. Hyvä, minun
täytyy keksiä jokin keino. Hei vaan, nytpä sen tiedän. Kivitauluni on
minua auttava. (Rientää iloisena ulos, hyppien yhdellä jalalla.)