Frida: Purrut sinua, isä!
Ville: Mihinkä kohtaan sitten?
Fritz: Vieläkö siihen tekee kipeätä? Mutta eihän sitä näy missään?
(Rosa ja Emma, jotka ovat istuneet tuolille, kätkevät kasvot käsiinsä.)
Isä: Rosa ja Emma kyllä tietävät kuinka käärme on minua purrut. (Tytöt
nyökkäävät hitaasti ja surullisesti.) Nähkääs, lapset, (hän vetää kolme
nuorinta luoksensa) se oli tuo paha alkoholi-juoma, jossa käärme eli
kiusaus minua vaani. Ja pitkään aikaan minä en aavistanut, että minä,
juodessani olutta, viiniä taikka viinaa, yhä enemmän jouduin kiusaajan
valtaan. Minusta tuli köyhä, sairas ja jumalaton.
Ville: Sentähdenkö meillä ei ennen ole ollut tällaista joulukuusta?
Isä: Sen tähden, oi, sen tähden. Mutta, jumalan kiitos, Vapahtajamme
pelasti minut väkijuomien vallasta, silloin kun minä antauduin hänelle.
Nyt ovat minun haavani parantuneet, mutta arvet ovat vielä jälellä.
Rosa (menee ja kiertää kätensä isän kaulaan): Eikö ole onnellista, että
me saamme kuulua Toivonliittoon ja että me olemme oppineet tuntemaan
nämä juomat, niin ettemme koskaan, emme koskaan koske niitä!
Äiti: Niin, lapset, kun isä parani, lähetti hän teidät kaikki, paitsi
Fridaa, joka oli liian pieni, Toivonliittoon. Mutta muistakaa, että
"käärme" voi kätkeytyä _muuannekin_ kuin väkijuomiin. Kaikessa
tottelemattomuudessa, riidassa, kateudessa, kiroilemisessa,
epärehellisyydessä, ylpeydessä, itserakkaudessa se asustaa. Oikean
Toivonliiton pojan ja tytön tulee väittää kaikkea sellaista yhtä
tarkasti kuin väkijuomiakin.
Emma: Koulussa me saimme viime kerralla ulkoa opittavaksi Syrakin
kirjasta lauseen: "Vältä syntiä, niinkuin käärmettä, sillä jos sinä
sitä lähestyt, niin se pistää sinua. Sen hampaat ovat leijonan hampaat
ja tappavat ihmisten sielut."
Isä: Ja vihdoin vielä vähän joulukuusesta. Minkätähden ripustetaan
kaikki nämä kauniit koristeet juuri _kuuseen_? Eikö voisi asettaa
lahjoja vaan pöydälle ja pistää kynttilöitä esim. nisuleipään tai
johonkin semmoiseen?
Frida: Mutta, rakas isä, mitä sinä ajattelet; silloinhan ei yhtään
olisi oikeata joulua.
Äiti: Näettekö, lapset, kuusi on _aina vihanta_, sekä talvella
että kesällä. Sentähden se muistuttaa meille Vapahtajamme ikuista,
muuttumatonta rakkautta ja uskollisuutta, ja kuusen kaunis viheriä
on samalla _toivon_ vertauskuva. Meille, joiden turva on Herrassa
Jumalassa, sanoo joulukuusi: "Hän, joka Herraan turvaa, ei koskaan
joudu häpeään. Hänen armonsa kestää ijankaikkisesta ijankaikkiseen
niille, jotka Häntä pelkäävät ja pitävät hänen käskynsä."
Fritz: Oi, äiti, jospa aina olisi joulu ja me saisimme aina pitää tämän
kuusen huoneessamme!
Isä: Sitä meidän ei tarvitse toivoa, rakas lapsi. Ei joulu kynttilät,
vaan _Vapahtaja_ on oikea valkeus. Nämä valot sammuvat, kuusi kuihtuu,
mutta _Kristus pysyy_. Emma, mitenkä hän sanoo opetuslapsillensa ennen
taivaaseen astumistansa?
Emma: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä mailman loppuun
asti."
Äiti: Niin on, Jumalan kiitosi Katsokaa, lapset, jos te oikein
sydämestänne rakastatte Jeesusta, tottelette Häntä ja ahkerasti
rukoilette Häntä, niin te itse olette joulukuusen kynttiläin kaltaiset.
Herra Kristus asuu silloin teidän sydämessänne ja loistaa siellä,
niinkuin liekki loistaa kynttilässä.
Rosa: Sentähden sanoikin opettajamme Toivonliitossa meille, että meidän
tulee olla pieniä kynttilöitä ja loistaa Vapahtajan kunniaksi.
Ville: Ja sitten hän sanoi vielä, että _kukaan ei ole liian pieni
siksi_.
Fritz: Katso miten kauniisti minun sininauhani loistaa kilpaa
kynttilöiden kanssa!
Emma: Kuulkaa, rakkaat siskot, emmekö me koko ensi vuoden aikana tee
oikein ahkerasti ja innokkaasti työtä Toivonliittomme hyväksi ja koeta
saada oikein monta tyttöä ja poikaa yhtymään siihen, ja kun me sitten
saamme kiinnittää sininauhan heidän rintaansa, niin on kuin me taas
olisimme sytyttäneet pienen kirkkaan kynttilän.
(Kaikki lapset taputtavat käsiänsä ja huutavat:)
Ville: Siinäpä sinä keksit erinomaisen ajatuksen!
Rosa: Niin, niin me teemme!
Fritz: Eläköön, eläköön! Minä tahdon päästä mukaan!
Frida: Ah, äiti, silloin heidän Toivonliittonsa on niinkuin suuri
joulukuusi. Minä tahdon myöskin olla pieni kynttilä, äiti, ole kiltti
ja anna minunkin saada sininauha!
Äiti: Sen sinä kyllä saat, kun siskot ovat ensin opettaneet sinulle
mitä se oikein merkitsee ja mitä he ovat oppineet Toivonliitossa. Ja
nyt me menemme syömään joulupuuroa. Mutta ensin, rakas Fritz ja Ville,
sanokaa meille mitä kauniita nimiä Kristuslapsella on raamatussa, ja
mitkä niin selvästi kertovat, mitä me hänessä omistamme.
Fritz: Enkeli sanoi Josefille: "Sinun pitää antaman hänelle nimen
Jeesus, sillä hän on _vapahtava kansansa heidän synneistänsä_."
Ville: "Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu,
jonka hartioilla herraus on; ja Hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen,
Neuvonantaja, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, Rauhan päämies."
Äiti: Ennenkuin menemme illalliselle, laulamme kaikki yhdessä.
(Kaikki laulavat — myös kuulijat — jonkun jouluvirren taikka
joululaulun, jonka kaikki tuntevat.)
Saksasta mukaillut Alli Trygg-Helenius.
Jouluilo.
Keskustelu 3:n tytön ja 3:n pojan välillä.