Jaakko (hänen veljensä, asettaa katajanoksia maljakkoihin, nostaa
tuoleja, j.n.e.)
Liisa: Kunhan nyt Vuorelan tytöt vain tulisivat, meillä on niin paljon
läksyjä maanantaiksi.
Jaakko: Te tytöt puhutte sitte aina läksyistänne! Ne ajetaan päähän
välitunneilla koulussa.
Liisa: Kuinka voit puhua noin? Jos ajaa läksyt päähän sillä lailla,
niin eivät ne ainakaan kauvaa siellä pysy.
Jaakko: Oh, _sen_ tunnin ne kyllä siellä pysyvät, nimittäin niin kauvan
kuin opettaja kuulustelee. Ja kauvempaa ei tarvitsekkaan.
Liisa: Mutta rakkahin veliseni, meidänhän täytyy oppia _elämää_ varten,
sanoi opettaja.
Jaakko: No paras ystävä, luuletko todellakin, että muistat
Ganges-virran lisäjokia ja märehtijäin poskihampaita enää kun koulusta
pääset!
Liisa: Sitä en voi taata. Mutta sen tiedän, että kaikki työ, jonka
teen, tulee minun tehdä tunnollisesti ja perinpohjin.
Jaakko: Niin, te tytöt olette nyt aina niin juhlallisia ja
pikkuviisaita. Onhan kyllä totta, että sinun todistuksesi ovat paremmat
kuin minun, mutta — — (ovelle koputetaan). Nytpä he varmaan tulevat!