(Lapset: Frida 6-vuotias, Fritz ja Ville 8- ja 10-vuotiaat sekä Rosa ja
Emma 12-ja 14-vuotiaat, tulevat sisään. He asettuvat joulukuusen ääreen
iloisesti huutaen:)
Emma: Oi, kuinka kaunista!
Rosa: Ai, kuinka kaunis tämä kuusi onkaan!
Ville: Tämäpä on kaunein mitä meillä koskaan on ollut!
Fritz: Katsoppa vaan noita kauniita omenia, jotka riippuvat oksilla!
Frida: Oi, äiti, katso miten monta kirkasta kynttilää! Onko
Kristuslapsi taivaassa lähettänyt ne meille?
Äiti: Nämä kynttilät on isä sytyttänyt teille. Mutta joulukynttiläin
valo muistuttaa meitä Kristuslapsesta; sen vuoksi ne meistä ovat niin
kirkkaat.
Isä: Ja nyt, rakkaat lapset, me laulamme yhdessä tuon kauniin
joululaulun, jonka te olette oppineet pyhäkoulussa.
(Kaikki ristivät kätensä ja laulavat yhdessä laulun:)
Terve, oi joulu, sä juhlamme parhain,
Terve, te kynttilät loistelevat!
Enkelten laulu jo kuuluvi varhain,
Taivas ja maakin nyt riemuitsevat:
Jumalalle kunnia nyt korkeudessa!
Maassa rauha, ihmisille hyvä tahto myös!
Terve, oi joulu, sä juhlamme parhain,
Terve, te kynttilät loistelevat!
Kun jouluaamu koittaa,
Käyn seimeen katsomaan
Hänt' joka synnit voittaa
Ja vallat maailman.
Hänt’ en voi kiittää kyllin,
Kun velkan’ pyyhki pois.
Ken orjuudessa synnin
Viihtyä vielä vois?
Sua, Jeesus, tarvitsemme,
Sä lasten puoltaja,
Suo synnillä ettemme
Sun mieltäs pahoita!
Äiti: ja nyt me hyörien pyörien katsomme joululahjoja. Frida, tässä on
sinun käärösi. (Ojentaa hänelle käärön).
Isä: Ja tässä on Rosan.
Äiti: ja tässä on käärö Villelle.
Isä: Tämä on Emmalle.
Äiti: Fritz, tässä on sinun käärösi. (Kaikki lapset aukaisevat
käärönsä, joiden pitää olla niin sidottuja, että ne helposti saa auki.)
Frida: Oi, äiti, miten suloinen nukke! Kiitos, kiitos! (Syleilee äitiä
ja isää; samoin tekevät kaikki lapset.) .
Rosa: Ai, kuinka lämmin talvitakki!
Emma: Ja koulupuku, jota minä niin väittämättömästi tarvitsen!
Ville: Tämmöiset kunnon saappaat ja sukat; no nyt voi kahlata
lumikinoksien halki!
Fritz: Eläköön, kaunis kuvakirja, jota minä olen niin kauvan toivonut,
ja kolme uutta paitaa!
Kaikki: Kiitoksia, kiitoksia, rakas isä ja äiti!
(Sitten he juoksevat ovelle ja palaavat kantaen kahta kääröä.)
Rosa: Nämä ovat isälle ja äidille meiltä.
Äiti: Mitä te sanotte! Oletteko te tehneet meille joululahjoja!
Tällaiset oivalliset sukat!
Isä: Ja mistä te olette saaneet rahaa langan ostamiseen?
Emma: Frida sai Kaarlo-sedältä markan ja hän antoi sen. Fritz ja Ville
ovat juosseet kauppiaan asioilla ja saaneet juoksurahoja. Ja Rosa ja
minä olemme kutoneet ne. (Taputtaa käsiänsä.) Oli niin hauska kutoa
niitä!
(Äiti ja isä ottavat lapset syliinsä.)
Äiti ja isä: Kiitos, kaikki, kaikki rakkaat pienokaiset!
Isä: Ja nyt me katselemme joulukuusta ja kuuntelemme, mitä se meille
kertoo.
(Isä ja äiti istuvat.)
Äiti (vetää pikku Fridan luokseen): Tule, aarteeni, ja nojaa minuun;
jos väsyt, voit istua syliin.
Isä: Frida piti erittäin kirkkaista kynttilöistä. Rosa, tiedätkö sinä
mihin ne meitä kehoittavat?
Rosa: Tiedän kyllä, isä kulta. Äiti jo sanoi meille, että ne
muistuttavat meitä oikeasta _jouluvalosta_, joka tuli taivaasta tänne
pimeään maahan, se on meidän herramme Jeesus Kristus.
Äiti: Mistä sinä sen tiedät? Voitko mainita jonkun raamatunlauseen,
joka sen todistaisi?
Rosa (hitaasti ja selvästi): Jesajan 60 luvussa 1 ja 2:ssa värsyssä
sanotaan: "Nouse, ole kirkas; sillä sinun valkeutes tulee, ja Herran
kunnia koittaa sinun ylitses. Sillä katso, pimeys peittää maan, ja
synkeys kansan; mutta Herra koittaa ylitses, ja hänen kunniansa pitää
sinun päälläs nähtämän."
Äiti: Ja mitä Sakarias sanoo kiitosvirtensä lopussa, Emma?
Emma: "Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on
etsinyt koitto ylhäältä: Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon
varjossa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle."
Isä: Mikä pimeys se on, Ville?
Ville: Synti on pimeyttä, rakas isä, sen sanoi meille
pyhäkouluopettajamme. Synti pimittää meidän sydämemme kokonaan. Minä
luulen, että jokainen synti, minkä me teemme, jättää mustan tahran
meidän sydämeemme.
Frida (innokkaasti): Niin, ja silloin emme me lainkaan pääse
taivaaseen, sillä kaikki rakkaat enkelit ovat niin valkoisia ja
puhtaita.
Fritz: Mutta Vapahtaja pesee pois kaikki tahrat ja puhdistaa meidän
sydämemme lumivalkoiseksi, niin, _valkoisemmaksi_ kuin lumi.
Äiti: Mistä sinä sen tiedät, rakas poikani?
Fritz: Mutta, äiti, minähän rukoilen joka ilta: "Luo, Jumala, minuun
puhdas sydän."
Isä: Voiko joku teistä minulle sanoa, mistä omena meitä muistuttaa?
Ville: Minä luulen, että se muistuttaa meitä ensimäisestä
syntiinlankeemuksesta.
Frida: Ja käärmeestä, joka vietteli heidät.
Äiti: Jouluilossakaan me emme saa unhottaa, että _kiusaus_ voi lähestyä
myöskin meitä.
Isä: Niin, rakkaat lapset, paha käärme on purrut myöskin _minua_ niin
syvästi ja kovasti, etten minä luule enää koskaan voivani parantua.