(Isä ja äiti puuhailevat joulukuusen ääressä; isä sytyttää kynttilöitä
ja äiti järjestelee joululahjoja.)
Isä: No niin, nyt on viimeinen kynttilä sytytetty. Nyt, äiti, voivat
lapset tulla; kilistä nyt kelloa, kuten sovittiin. Kyllä heidän
silmänsä vaan suurenevat, sen saat uskoa.
Äiti: Näin suurta joulukuusta meillä ei ole vielä koskaan ollut. Ja nuo
monet lahjat sitten! Jokainen lapsi saa vaatekappaleen ja sen lisäksi
omenia ja pähkinöitä. Kun minä muistelen millaista meillä oli ennen
jouluina… oi, oi!
Isä: Niin, rakas isämme taivaassa on pelastanut meidät monista suruista
ja alennuksesta, johonka minä olen sinut saattanut, rakas vaimoni.
(Tarttuu äidin käteen.) Minä kiitän sinua kärsivällisyydestä, jolla
olet minua kohdellut, Osottakaamme kiitollisuuttamme Jumalaa kohtaan
ylistämällä Häntä elämällämme ja kasvattamalla lapsiamme Hänen
pelvossaan.
Äiti: Herra auttakoon meitä siinä. Nyt minä soitan!