-- Joutukaa pojat, kello on kolme, sanoi Franz eräänä
keskiviikkoiltapäivänä, kun kello oli soinut ja joukko kirjallisuuden
harrastajilta näyttäviä herroja asteli kirjat ja paperit kainalossa
arvokkaasti museota kohti.
Tommy istui vielä luokassa pulpettinsa yli kumartuneena, musteen
tahrimana ja innostuksen puna poskillaan, ja hänellä oli tapansa
mukaan kauhea kiire; sillä huoleton Bangs ei joutunut koskaan
valmiiksi ennen kuin viime hetkessä. Kun Franz kulki oven ohi etsien
kuhnustelijoita, Tommy piirsi viimeiset vinkurat ja hyppäsi ikkunasta
pihalle heilutellen kirjoitustaan kuivaksi. Nan seurasi hänen
kannoillaan perin tärkeänä ja iso rullalle kääritty paperi kädessään,
Demi saattoi Daisya ja molemmat olivat suorastaan haljeta jostakin
mieluisasta salaisuudesta.
Museo oli mainiossa järjestyksessä ja aurinko loi köynnöstävästä
humalasta hauskoja varjoja lattialle ison ikkunan takaa. Huoneen
sivupenkillä istuivat herra ja rouva Bhaer, ja toisella sivulla oli
pieni pöytä, jolle kirjoitukset pantiin, kun ne oli luettu. Lapset
istuivat suuressa puoliympyrässä puutarhatuoleilla, jotka joskus
repsahtivat auki, niin että istuja jysähti lattialle häiritsemättä
kuitenkaan pahemmin tilaisuuden kulkua. Koska kaikkien aineiden
lukeminen olisi vienyt liiaksi aikaa, esiinnyttiin vuoroin. Tänä
keskiviikkoiltana oli nuorimpien vuoro. Isommat kuuntelivat heitä
armollisesti ja arvostelivat esityksiä arkailematta.
-- Naiset ensiksi. Nan saa aloittaa, sanoi herra Bhaer, kun tuolien
asettelu ja paperien ratina oli hiljentynyt.
Nan astui pienen pöydän ääreen, ja ryittyään alkajaisiksi hän luki
seuraavan mielenkiintoisen aineen:
"_Pesusieni_."
"Pesusieni, hyvät ystävät, on erittäin hyödyllinen ja merkillinen
kasvi. Sitä kasvaa kallioilla veden alla ja se on kai jonkinlainen
merilevä. Ihmiset kokoavat, kuivaavat ja puhdistavat sitä, koska
pienet kalat ja hyönteiset asustavat sen huokosissa. Minäkin
löysin kuoria uudesta sienestäni, ja hiekkaa. Muutamat lajit ovat
hyvin pehmeitä; niillä pestään pikkulapsia. Pesusieniä käytetään
moneen tarkoitukseen. Minä esitän muutamia niistä ja toivon, että
eräät ystäväni painavat nyt mieleensä, mitä minä sanon. Pesusientä
käytetään kasvojen pesussa. Minä en kyllä siitä pidä, mutta täytyyhän
sitä käyttää, kun tahtoo olla siisti. Muutamat ihmiset eivät käytä
sientä ja ovat likaisia."
Tässä lukija pysähtyi ja katsoi niin tiukasti Dickiin ja Dolliin,
että sai heidät lyyhistymään.
-- "Sitä käytetään myös herättämään ihmisiä unesta, minä tarkoitan
poikia, jotka liiaksi rakastavat Nukku-Mattia."
Seurasi uusi paussi ja sen aikana kuului pidätettyä naurua ympäri
huonetta. -- "Jotkut pojat eivät näet heti herää kun herätetään, ja
Mary-Ann puristaa vettä märästä sienestä heidän kasvoilleen, ja se
tekee niin ilkeätä, että jopas heräävät."
Kaikki purskahtivat nauramaan, ja Emil sanoi:
-- Minusta tuntuu, että sinä poikkeat asiasta.
-- Enkä poikkea, sillä mehän kirjoitamme kasveista tai eläimistä ja
minä kirjoitan molemmista, sillä pojathan ovat eläimiä, selitti Nan,
ja välittämättä närkästyneestä ei-huudosta, joka hänelle karjaistiin,
hän jatkoi tyynesti:
-- "Vieläkin mielenkiintoisempaa tehdään sienellä: lääkärit kaatavat
sieneen eetteriä ja pitävät sitä ihmisten nenän edessä, kun tahtovat
kiskoa heiltä hampaat suusta. Minä teen niin suureksi tultuani ja
annan sairaille ihmisille eetteriä, että he nukkuvat eivätkä tunne,
kun minä katkaisen niiltä jalat ja kädet."
-- Minä tiedän naisen, joka on tappanut kissoja eetterillä, aloitti
Demi, mutta Dan keskeytti jutun kaataen hänen tuolinsa ja peittäen
hatullaan hänen kasvonsa.
-- Minua ei saa katkaista, sanoi Nan rypistäen kulmiaan kelvottomille
metelöitsijöille. Huomautusta toteltiin silmänräpäyksessä ja nuori
neiti lopetti aineensa seuraavasti:
-- "Esityksessä on kolme opetusta, hyvät ystävät." Joku voihkaisi,
mutta mitään loukkaavaa ei sentään esitetty. -- "Ensimmäinen on:
pitäkää kasvonne puhtaina, toinen: nouskaa aikaisin ylös, kolmas: kun
eetterisieni pannaan nenänne eteen, vetäkää silloin syvään henkeä
älkääkä potkiko, niin hampaat lähtevät kuin itsestään. Muuta en
tahdokaan sanoa", ja Nan-neiti istahti suosionosoitusten kaikuessa.
-- Sepä oli huomiota ansaitseva kirjoitelma. Sen moraali oli ylevä
ja siinä oli runsaasti huumoria. Oikein hyvin kirjoitettu, Nan. Ja
nyt on Daisyn vuoro, hymyili herra Bhaer viitaten samalla toiselle
nuorelle neidille.
Daisy karahti helakanpunaiseksi asettuessaan paikoilleen ja sanoi
hiljaa ja vaatimattomasti:
-- Minun aineeni ei ole yhtä hieno ja hauska kuin Nanin. Mutta en
minä osannut kirjoittaa parempaa.
-- Mehän pidämme aina sinun aineistasi, kultaseni, sanoi
Fritz-setä, ja poikien hyväksyvä mutina vahvisti hänen sanojaan.
Tästä rohkaistuneena Daisy luki lyhyen juttunsa, jota kuunneltiin
kunnioittavan tarkkaavasti:
"_Kissa_."
"Kissa on suloinen eläin. Minä rakastan niitä kovasti. Ne ovat
puhtaita ja sieviä ja pyydystävät rottia ja hiiriä ja antavat
silittää itseään ja pitävät ihmisistä, jos niille on kiltti.
Ne ovat viisaita ja osaavat liikkua missä vain. Pikku kissoja
sanotaan kissanpojiksi ja ne ovat suloisia eläviä. Minulla on kaksi
kissanpoikaa, Mikki ja Missi, ja niiden äiti on keltasilmäinen Mirri.
Setä kertoi minulle hauskan jutun miehestä, jonka nimi oli Muhammed.
Hänellä oli kaunis kissa, joka makasi hänen nuttunsa hihalla, ja kun
hän tarvitsi nuttuaan, hän leikkasi hihan pois, ettei herättäisi
sitä. Hän oli varmasti hyvä mies. Muutamat kissat pyydystävät
kalojakin."
-- Niin minäkin! huudahti Teddy ja ponkaisi pystyyn kertomaan
taimenestaan.
-- Hiljaa, sanoi hänen äitinsä ja istutti pojan oitis paikalleen,
sillä järjestystä rakastava Daisy ei pitänyt siitä, että häntä
'katkaistiin'.
-- "Eräässä kirjassa kerrottiin kissasta, joka oli ovela kalastamaan.
Koetin kerran opettaa Mirriä, mutta se vain raapi minua, kun se ei
pidä vedestä. Mutta teestä se pitää. Kun minä puuhaan keittiössäni,
se silittää tassullaan teekannua, kunnes minä annan sille. Se on
hieno kissa ja syö omenavanukasta ja siirappia. Kaikki kissat eivät
niistä välitä."
-- Se oli hieno esitelmä, huudahti Nat, ja Daisy meni paikalleen
mielissään ystävänsä kiitoksesta.
-- Demi näyttää niin kärsimättömältä, että hän saa tulla seuraavaksi,
sillä muuten hän ei pysy nahoissaan, sanoi Fritz-setä, ja Demi astui
reippaasti puhujan paikalle.
-- Minulla on runo! hän ilmoitti voitonriemuisesti ja luki
ensimmäisen tekeleensä kovalla ja juhlallisella äänellä.
"Minä kirjoitan pienestä perhosta
Danin haavi on sille paula
se lentää ilmoja lintusena
mutta ei koskaan laula
Se toukkana pienenä ilmestyy
ja keltaisen kotelon päälleen laittaa
ja sitten se lentää perhona
ja kaikki lehdet suuhunsa taittaa
Ne syövät mettä ja hunajaa
eivätkä laita pesää
ne eivät pistä kuin ampiaiset mehiläiset tai herhiläiset
vaan tanssivat kaiken kesää
Minä perhona liidellä tahtoisin
aina luottaisin kauniiseen säähän
mutta en koskaan tahtoisi
Danin pistävän kanverttia päähän."
Tämä tavaton taidonnäyte hämmästytti kaikkia, ja Demin täytyi lukea
runo uudestaan. Se oli kyllä vaikea tehtävä, sillä hieman ontuvissa
säkeissä ei ollut välimerkkejä ja pikku runoilijalta oli henki loppua
pitkiä säkeitä lukiessaan.
-- Hänestä tulee vielä toinen Shakespeare, sanoi Jo-rouva nauraen
kuollakseen, sillä tämä runohelmi muistutti hänelle sitä runoa, jonka
hän itse oli kirjoittanut kymmenen ikäisenä ja joka alkoi hieman
epävarmasti:
"Jos hauta pieni olisi
mulla mäen laitamalla,
niin perhot, linnut ja hyttyset
mulle laulais taivahalla."
-- Astupas esiin, Tommy. Jos itse aineeseen on käytetty yhtä paljon
mustetta kuin noihin tahroihin, niin se onkin aika pitkä, sanoi herra
Bhaer, kun Demi oli saatu suostutelluksi takaisin paikalleen.
-- Ei se ole aine, se on kirje. Katsokaas, minä ihan unohdin, että
tänään on minun vuoroni, ja muistin sen vasta koulun loputtua. En
tiennyt mistä olisin kirjoittanut eikä ollut enää aikaa lukea, siksi
kirjoitin kirjeen isoäidille. Siinä puhutaan vähän linnuista, ehkä se
kelpaa.
Tämän pitkän anteeksipyynnön jälkeen Tommy sukelsi mustemereen ja
tankkasi kirjettään pysähtyen silloin tällöin saadakseen selvää
omista harakanvarpaistaan.
"Rakas isoäiti. -- Toivon, että voit hyvin. James-setä lähetti
minulle taskupyssyn. Se on kaunis pieni murha-ase, tämän näköinen
-- ja Tommy piirsi ilmaan kummallisen kuvion, joka muistutti
lähinnä jonkinmoista pumppua tai höyrykonetta -- piippu on
kaksikymmentä kaksi, perä on kahdeksan ja sen voi taivuttaa
A-kirjaimen muotoon, liipaisin on kolme ja hana kaksi senttiä. Se
ladataan takaa ja paukahtaa kauheasti ja kantaa kauas. Minä aion
pian mennä ampumaan oravia. Olen ampunut museoon monta hienoa
lintua. Niillä on täpliä rinnassa ja Dan pitää niistä kovin. Hän
täytti ne hienosti ja ne istuvat luonnollisessa asennossa puussa,
vain yksi on kuin humalassa. Täällä oli työssä eräs ranskalainen,
ja Pöppö lausui hänen nimensä niin hassusti, että minun täytyy
kertoa siitä. Hänen nimensä oli Germain. Ensin Pöppö sanoi
'Jerry', ja kun me nauroimme sille, hän muutti sen Jeremiaaksi.
Sitä pilkattiin ja siitä tuli herra Germani ja lopulta Garryman,
joksi se jäi. Minä en kirjoita sinulle usein, koska minulla on
niin paljon tekemistä, mutta minä ajattelen sinua usein ja pidän
sinusta ja toivon, että voit niin hyvin kuin ilman minua voit
voida.
-- Pojanpoikasi
Thomas Buckminster Bangs.
P.S. Jos satut saamaan postimerkkejä, muista minua.
Muistutus. Terveisiä kaikille ja varsinkin Almira-tädille.
Vieläkö hän laittaa sokeroituja luumuja?
P.S. Rouva Bhaer lähettää terveisensä.
P.S. Herra Bhaer lähettäisi varmaan myös, jos tietäisi että
kirjoitan sinulle.
Muistutus. Isä kai aikoo antaa minulle kellon syntymäpäiväksi.
Olen siitä iloinen, sillä nykyään minulla ei ole aavistustakaan
ajan kulusta ja myöhästyn usein koulusta.
P.S. Minun tekisi mieli nähdä sinut pian. Etkö lähettäisi joskus
hevosta minua noutamaan?