Hän oli tänään kirjastossa. Hän kävi lainaamassa erään teoksen, jota
arvatenkaan ei ollut helppoa hankkia, sillä toimistohuoneesta oli
hänet osoitettu lukusaliin, ja siellä hän keskusteli asiasta kauvan
erään herran kanssa. Minä en olisi ensinkään huomannut häntä, jollei
eräs nuori mies vierelläni, näöltään filoloogi, olisi huomauttanut
naapuriansa koskettaen häntä käsivarteen "Tuossa hän on taas", kuiskasi
hän, "Kukahan hän lienee?"
"Tietysti joku kirjailija tahi opettajatar" vastasi toinen, "tahi
kumpikin."
"Ollakseen opettajatar on hän liian hyvin puettu eikä ole kyllin
kiusautuneen näköinen", päätteli filoloogi.
Samassa kulki hän ohitsemme. Kirjastonhoitaja vei hänet erääseen
sivusaliin, jossa hän voisi etsiä mitä hän tarvitsi. Hän ei voinut
nähdä minua, sillä minä istuin aivan piilossa kirjojeni takana. Kun hän
tuli takaisin painauduin minä vieläkin syvemmälle alas. Tahdoin välttää
puhua hänen kanssaan. Eihän minulla ole mitään hänelle sanottavaa.