Minulla on ylenmäärin virkatehtäviä ja minun täytyy tunnustaa,
että se on minusta mieluista. Seuraelämä on aivan kuollutta nyt
keskikesällä. Keskusteluseurallamme on väliaikaa. Neljä sen
kymmenestä jäsenestä on poismatkustanut ja kaksi on sairaana.
Minulla ei ole halua työskennellä teostani varten. On niinkuin
innostukseni olisi hävinnyt senjälkeen kuin minun on täytynyt olla
vailla työtoverini henkevää ajatustenvaihtoa. Se on aivan hassua.
Ikäänkuin tarvittaisi innoittamista tieteellistä työtä varten. Minä
valmistaudun ensi lukukauden luennoita varten, uuden ajan historiasta
ja valtiomuototaistelusta Saksan eri valtioissa. Kuta enemmän lähenee
nykyistä aikaa, sitä vaikeammaksi käy tehtävä. Kun on käsiteltävä
keskiaikaa tahi vanhaa aikaa niin suoriutuu hyvin kunhan vain
menettelee huolellisesti, kunhan esittää yleispiirtein ja selvästi.
Mutta niinpian kuin koskettaa kysymyksiä, jotka eivät vielä ole
ratkaistu meidän päivinämme, on pakoitettu asettumaan toisen taikka
toisen suunnan puolelle.
Olen saanut käsiini erään vanhan hovimiehen muistoonpanot. Niistä
näyttää saavan tärkeitä tietoja Preussin valtiosta. Sellaisista
päiväkirjoista voi saada paljon tietoja, varsinkin jos niitä ovat
kirjoittaneet vanhemmat miehet tahi toiminnan miehet, jotka eivät
elä kovin rikasta sisäistä elämää vaan, kuten me huomaamme vanhoista
kronikoista, yksinkertaisesti merkitsevät mitä on tapahtunut. Minä
työskentelen joka päivä kirjastossa, jossa löytää niin paljon aineksia
ja niin hyvin järjestettyinä.