Meidän yhteinen työmme on nyt päättynyt. Minulla on kaikki ainekset,
joita tarvitsen ja voin nyt ryhtyä teokseni valmistamiseen. Kaihon
tunne valtasi minut, kun neiti Keller tänään toi minulle viimeiset
paperit. Hän ojensi kätensä jättääkseen hyvästi ja sanoi naurahtaen:
"Nyt saan sanoa niinkuin saksalaiset kauppamiehet; beehren Sie mich
bald wieder! Se on, jos Te joskus vielä tarvitsisitte käännöksiä, niin
muistakaa minua."
"Minä tulen muistamaan Teitä paljoa aikaisemmin", pääsi minulta.
Minusta näytti kuin hänen poskensa olisi heikosti punehtuneet,
minä kai erehdyin, sillä hän vastasi aivan levollisesti: "Ei ole
ihme. Luultavasti niinkauvan kuin Teillä on työtä englantilaisissa
kirjailijoissa."
Sitä en tarkoittanut, mutta olin kiitollinen hänelle, että hän
sen selitti niin. Kun seurustellaan aivan vapaasti eikä ole muuta
suojustinta kuin molemminpuolinen kunnioitus, niin ei kohteliaisuudet
eikä suosionilmaisut ole paikallaan, ne voivat vieläpä tuntua
loukkaavilta. Seurustelu hänen kanssaan oli käynyt minulle rakkaaksi
tavaksi, niin että mielelläni olisin keksinyt jonkun uuden yhteisen
työskentelyn. Mutta kaikki teeskentely on minusta vastenmielistä, ja
hän olisi varmaan huomannut sen. Sentähden rohkaisin minä itseni ja
kysyin, enkö myöskin ilman mitään sellaista aihetta saisi käydä häntä
tervehtimässä. — "Minkätähden?" Se kuului minusta odottamattoman
epäystävälliseltä, että minä jouduin hämilleni.
"Minä tulen kaipaamaan keskusteluja Teidän kanssanne niin paljon",
vastasin minä, "ja minä olin niin itserakas, että luulin Teidän
ajattelevan samoin. Mutta jos olen erehtynyt tahi jos seurusteluni
kautta Teidän kanssanne tuottaisin Teille jotakin ikävyyttä —" tämä
ajatus heräsi vasta nyt äkkiä minussa.
"Ei vähääkään", vastasi hän nopeasti. "Ei ensinkään. Minä olen oma
herrani, senhän Te tiedätte. Minäkin olen mielelläni keskustellut
Teidän kanssanne. Ei ole tarpeen turhanpäiten kieltää itseltään huvia,
niinhän?" Hän puhui tavattoman kiireesti, läähättävän epävarmalla
äänellä, joka oli aivan outoa hänelle.
"Näemme siis toisemme!" ja hän poistui nopeasti.