--Hirmuista!--puhui Nehljudof tullessaan vastaanottohuoneeseen
asianajajan kanssa, joka järjesteli salkkuaan,--ihan ilmeisessä asiassa
ne tarttuvat muodollisuuksiin ja hylkäävät. Hirmuista!
--Asia on pilattu alioikeudessa,--sanoi asianajaja.
--Ja Seleninkin kannatti hylkäämistä. Hirmuista, hirmuista!--toisti
Nehljudof toistamistaan.--Mitä nyt onkaan tehtävä?
--Teemme anomuksen keisarilliselle majesteetille. Viette itse perille
niin kauvan kuin olette täällä. Minä kirjoitan teille.
Samassa tuli pikku Wolf tähdillä sirotetussa univormussaan
vastaanottohuoneeseen ja lähestyi Nehljudofia.
--Ei mikään auttanut, hyvä ruhtinas. Ei ollut riittäviä aiheita,--sanoi
hän kohauttaen kapeita olkapäitänsä ja ummistaen silmänsä ja meni
menojansa.
Wolfin jälkeen tuli myöskin Selenin, saatuaan senaattoreilta tietää,
että hänen entinen ystävänsä Nehljudof oli täällä.
--Kas, enpä olisi luullut tapaavani sinua täällä,--sanoi hän, tullen
Nehljudofin luo ja hymyillen vaan huulilla silmien pysyessä
surullisina.--Enhän minä tiennytkään että sinä olit Pietarissa.
--Mutta minä en tiennyt että sinä olet prokuraattori...
--Apulainen,--oikaisi Selenin.
--Kuinka olet täällä senaatissa?--kysyi hän surullisesti ja ilottomasti
katsoen ystäväänsä.
--Täälläkö? Siksi, että toivoin saavani oikeutta ja voivani pelastaa
viattomasti tuomitun naisen.
--Minkä naisen?
--Jonka juttu oli äsken esillä.
--Vai niin, Maslovan juttu,--sanoi Selenin muistutellen.--Sehän oli
aivan perusteeton valitus.
--Kysymys ei ole valituksesta, vaan naisesta, joka on syytön, mutta
kärsii rangaistusta.
Selenin huokasi:--saattaa hyvin olla, mutta...
--Ei saattaa olla, mutta on ihan varmaan...
--Mistä sinä sen tiedät?
--Siitä että olin valamiehenä. Tiedän missä teimme erehdyksen.
Selenin rupesi miettimään.--Olisi pitänyt heti silloin ilmoittaa,--sanoi
hän.
--Minä ilmoitin.
--Olisi pitänyt panna pöytäkirjaan. Jos se olisi ollut otettuna
kassatsioonivalitukseen...
--Mutta onhan nytkin aivan ilmeistä, että päätös on ihan hurja.
--Senaatilla ei ole oikeutta sanoa sitä. Jos senaatti ottaisi
kumotakseen oikeuksien päätöksiä omien mielipiteittensä mukaan itse
päätösten oikeellisuudesta, niin, puhumattakaan siitä, että senaatti
kadottaisi kaiken pohjan ja pikemmin loukkaisi oikeellisuutta kuin
edistäisi sitä,--sanoi Selenin muistellen äsken esitettyä
asiaa,--puhumattakaan siitä, kadottaisivat valamiesten lausunnot kaiken
merkityksen.
--Tiedän vaan sen, että tämä nainen on aivan syytön ja että nyt on
viimeinen toivo hänen pelastamisestaan mennyt. Korkein oikeuslaitos on
vahvistanut täydellisen laittomuuden.
--Ei ole vahvistanut, koska se ei ole tarkastanut eikä voi tarkastaa
itse asiata,--sanoi Selenin kutistaen silmiänsä.
Selenin, joka oli aina työssä ja oli hyvin vähän mukana, ei näyttänyt
tietävän mitään Nehljudofin romaanista, ja huomattuaan tämän päätti
Nehljudof puolestaan tarpeettomaksi puhua hänelle erityisistä
suhteistaan Maslovaan.
--Olet luultavasti asettunut tädin luoksi,--lisäsi hän, nähtävästi
haluten antaa keskustelulle toisen suunnan.--Sain vasta eilen kuulla
häneltä sinun olevan täällä. Kreivitär käski minun luoksensa ollaksemme
yhdessä sinun kanssasi erään vierailevan saarnamiehen kokouksessa--sanoi
Selenin hymyillen vaan huulillaan.
--Kyllä olin kuuntelemassa, vaan minua inhoitti ja minä läksin
pois,--sanoi Nehljudof vihaisesti, harmitellen sitä, että Selenin oli
kääntänyt puheen toisaalle.
--No miksi niin, inhoitti? Onhan se kuitenkin uskonnollisen tunteen
ilmausta, vaikka yksipuolista lahkolaisuutta,--sanoi Selenin.
--Se on jonkinlaista raakaa järjettömyyttä,--sanoi Nehljudof.
--Ei toki. Ihmeellistä on vaan se, että me tunnemme niin vähän oman
kirkkomme oppia, että pidämme jonkunlaisena uutena ilmestyksenä meidän
omien uskonkappaltemme perustuksia,--sanoi Selenin ikäänkuin kiirehtien
ilmaisemaan entiselle ystävälleen omia uusia katsantotapojaan.
Nehljudof katsahti uteliaalla hämmästyksellä Seleniniin. Mutta Selenin
loi silmänsä alas ja niissä ei ilmennyt ainoastaan suru vaan myöskin
epäystävällisyys.------
--Mutta siitähän saamme sitten puhua,--sanoi Selenin.--Tulen
paikalla,--vastasi hän oikeudenpalvelijalle, joka oli kunnioittavasti
lähestynyt häntä.--Meidän on välttämättä tapaaminen toisiamme,--lisäsi
hän huoaten. Mutta tavanneeko sinua? Minua voi aina tavata kello 7,
päivällisen aikaan. Nadeshdinskaja, hän mainitsi numeron.--Monet hanget
ovat siitä saakka jo sulaneet,--lisäsi hän mennessään ja taas hymyili
vaan huulillaan.
--Tulen jos ennätän, sanoi Nehljudof, tuntien että tuo niin läheinen ja
rakastettu Selenin oli yhtäkkiä tämän lyhyen keskustelun johdosta
muuttunut hänelle vieraaksi, kaukaiseksi ja käsittämättömäksi, ellei
vastenmieliseksikin.