XIV.

Pietariin oli Nehljudofilla kolme asiaa: kassatsioonianomus senaattiin

Maslovan asiasta, Fedosja Birjukovan juttu valitusasiain komiteassa, ja,

Vera Bogoduhofskajan pyynnöstä, anomus santarmihallitukseen tai 3:teen

osastoon Shustovan vapauttamisesta ja äidin sallimisesta tavata

poikaansa, jota säilytettiin linnassa ja josta Vera Bogoduhovskaja oli

hänelle kirjoittanut. Nämä molemmat asiat hän katsoi samaksi kolmanneksi

asiaksi. Ja neljäs asia oli vielä lahkolaisjuttu, jotka lahkolaiset

olivat lähetetyt pois kotoaan Kaukaasiaan syystä, että olivat lukeneet

ja selitelleet evankeliumia. Hän oli luvannut, enemmän itselleen kuin

heille, että tekisi kaikki mitä oli mahdollista tämän asian

selvittämiseksi.

Siitä saakka kuin hän ensi kerran oli käynyt Maslennikofin luona, ja

erittäinkin tultuaan matkaltaan maaseudulta Nehljudof koko olennollaan

tunsi inhoa niihin piireihin, missä hän oli tähän asti elänyt,--niihin

piireihin, missä peitettiin mitä tarkimmin kaikki kärsimykset, joita

miljoonat ihmiset kantoivat muutamien harvojen mukavuuden ja huvituksien

turvaamiseksi, ja peitettiin niin huolellisesti, että näiden piirien

ihmiset eivät nähneet eivätkä voineet nähdä noita kärsimyksiä eikä siis

myöskään oman elämänsä julmuutta ja rikoksellisuutta. Nehljudof ei nyt

enää voinut seurustella näiden ihmisten kanssa tuntematta tukaluutta ja

paheksimatta itseänsä. Mutta näihin piireihin oli hänet kuitenkin

saattanut hänen omat entiset elämäntapansa, samoin kuin myös sukulais-

ja ystävyyssuhteet, ja saattoi nyt etupäässä se, että voidakseen tehdä

sitä, mikä hänen mieltänsä yksistään kiinnitti, nimittäin auttaa sekä

Maslovaa että kaikkia muita autettavia, kärsiviä, hänen oli pyytäminen

apua ja palvelusta tämän piirin ihmisiltä, joita hän ei ainoastaan ollut

kunnioittamatta vaan usein paheksi ja ylenkatsoi.

Pietarissa Nehljudof pysähtyi äitinsä sisaren, kreivitär Tsharskajan

luo, joka oli entisen ministeriä vaimo, ja joutui näin sen

ylimysmaailman sisimpään keskukseen, joka oli tullut hänelle niin

vastenmieliseksi. Niin epämiellyttävää kuin tämä olikin, ei hän voinut

muuten menetellä. Asettumalla johonkin hotelliin hän olisi loukannut

tätiä, mutta tällä oli korkeita tuttavuuksia ja hän saattoi siis olla

suureksi hyödyksi kaikissa niissä asioissa, joita Nehljudof aikoi

puuhata.

--Ja mitä minä kuulenkaan sinusta?--Täydellisiä ihmeitä,--puhui hänelle

kreivitär Jekaterina Ivanovna, tarjoten hänelle heti tuliaisiksi

kahvia.--_Vous posez pour un Howard_. Autat pahantekijöitä. Ajelet

vankiloissa. Korjailet epäkohtia.

--En sinnepäinkään, semmoista en ole ajatellutkaan.

--Mutta sehän on kylläkin hyvää. Kun ei siinä vaan olisi jotain romaania

lisäksi. Kerroppas nyt.

Nehljudof kertoi suhteensa Maslovaan,--kaikki, niinkuin oli.

--Muistan, muistan, Helena parka puhui minulle jotain siitä asiasta, kun

sinä asuit noiden muminojen luona, nehän taisivat aikoa naittaa sinut

ottotyttönsä kanssa, (kreivitär Jekaterina Ivanovna oli aina halveksinut

Nehljudofin tätejä isän puolelta)... Vai sekö se siis oli? _Elle est

encore jolie_?

Täti Jekaterina Ivanovna oli 60-vuotias terve, iloinen, tarmokas,

puhelias nainen. Kasvultaan hän oli kookas ja hyvin täyteläs, huulessa

hänellä tuntui mustat viikset. Nehljudof piti hänestä ja lapsuudestaan

saakka oli tottunut ottamaan vaikutusta hänen tarmostaan ja

iloisuudestaan.

--Ei, _ma tante_, tuo kaikki on lopussa. Minä halusin vaan auttaa häntä,

sentähden että ensiksikin hän on syyttömästi tuomittu, ja toiseksi minä

olen siihen syypää, niin kuin olen syypää koko hänen onnettomuuteensa.

Tunnen velvollisuudekseni tehdä kaikki mitä voin hänen hyväkseen.

--Mitäs ne ovat sitten minulle kertoneet että sinä muka aikoisit mennä

naimisiin hänen kanssansa.

--Niin aijoinkin, mutta hän ei suostu. Jekaterina Ivanovna laski

lasisilmänsä alas ja katsoi ääneti ja kummastellen niiden yli sisarensa

poikaan. Sitten hänen kasvonsa yhtäkkiä muuttuivat ja niissä ilmeni

tyytyväisyys.

--Tyttö onkin viisaampi sinua. Voi, mikä hölmö sinä olet! Ja sinä olisit

todellakin mennyt naimisiin hänen kanssaan?

--Se on tietty.

--Huolimatta siitä mikä hän on ollut?

--Juuri sen vuoksi. Minähän olen kaikkeen syypää.

--Ei, hölmö olet kuin oletkin,--sanoi täti, pidättäen

naurua.--Tiedätkö, se sopii mainiosti,--jatkoi hän.--Alinella on

merkillinen turvakoti, Magdaleenalaitos. Kävin kerran siellä. Ne naiset

siellä ovat hyvin inhoittavia: minä sen jälkeen peseskelin itseäni

yhtämittaa. Mutta Aline on sitä vastoin koko sielullaan asiassa kiinni.

Niinpä me nyt annamme tuon sinun hänen laitokseensa. Jos kuka saa hänet

paranemaan, niin se on Aline.

--Mutta hänhän on tuomittu Siperiaan. Tänne olen tullut juuri

puuhatakseni tuomion kumoamista. Se on minun ensimäinen asiani teille.

--Vai niin, missä hänen juttunsa sitten on?

--Senaatissa.

--Senaatissako? Minulla on serkkuni Ljovushka senaatissa. Hän on tosin

vaan ritarimerkkien osastolla. Ja niistä oikeista en minä tunne ketään.

Kaikki he mitä lienevät saksalaisia: Ge, Fe, De, läpi koko aakkoston.

Taikka kaikellaisia Ivanofia, Semjonofia, Nikitiniä, taikka Ivanenkoja,

Simonenkoja, Nikitenkoja vaihtelun vuoksi. _Des gens de l'autre monde_.

Mutta voinhan kumminkin sanoa miehelleni. Kyllä hän ne tuntee. Hän

tuntee kaikellaisia ihmisiä. Minä sanon, mutta sinä itse selitä

hänelle, sillä minua hän ei koskaan ymmärrä. Puhuinpa minä mitä tahansa,

ei hän sano mitään ymmärtävänsä. Kaikki muut ymmärtävät, hän vaan ei.

Samassa tuli sisälle lakeija, polvisukissa, tuoden hopeisella

tarjottimella kirjeen.

--Tämä onkisi juuri Ahneita. Sinäpä saat kuulla nyt Kiesewetteriäkin.

--Mikä Kiesewetter se on?

--Kiesewetterkö? Tulehan illalla, niin saat tietää mikä mies se on. Hän

puhuu niin, että kaikkein paatuneimmatkin pahantekijät lankeavat

polvilleen, itkevät ja katuvat.

Kreivitär Jekaterina Ivanovna kannatti, niin kummalta kuin se kuuluukin

ja niin vähän kuin se sopikin hänen luonteeseensa, kiivaasti sitä oppia,

jonka mukaan usko lunastukseen katsottiin kristillisyyden ydinkohdaksi.

Hän ajeli kokouksissa, missä tätä silloin muodissa ollutta oppia

saarnattiin, ja kokosi luokseen uskovaisia. Mutta vaikka tämän opin

mukaan kaikki kirkonmenot, jumalankuvat jopa sakramentitkin hyljättiin,

oli Jekaterina Ivanovnan kaikissa huoneissa ja hänen vuoteensakin

ääressä jumalankuvia, ja hän täytti kaikki mitä kirkko vaati näkemättä

tässä mitään ristiriitaisuutta.

--Kunpa tuo sinun Magdaleenasi saisi häntä kuulla; ihan varmaan

kääntyisi,--sanoi kreivitär.--Ja muista nyt varmaan olla kotona illalla.

Se on mitä merkillisin mies.

--Ei se huvita minua, _ma tante_.

--Mutta minä sanon, että se huvittaa. Ja sinun täytyy tulla. Sano nyt

siis mitä minulta tarvitset? _Videz votre sac_.

--Olisi vielä asiaa linnaan.

--Linnaanko? No sinne voin antaa sinulle kirjeen paroni Kriegsmuthille.

_C'est un très brave homme_. Ja tunnethan itsekin hänet. Hän oli isäsi

toveri. Hänellä on tosin taipumuksia spiritismiin, mutta se ei mitään

tee. Hän on hyvänluontoinen. Mitä asiaa sinun on sinne?

--Täytyy pyytää, että eräälle äidille annettaisiin lupa tavata

poikaansa, joka istuu siellä. Mutta minulle sanottiin, ettei asia riipu

Kriegsmuthista vaan Tshervjanskista.

--Tshervjanskista minä en pidä, mutta sehän on Marietten mies. Voipihan

pyytää Marietteä. Kyllä hän minun tähteni sen tekee. _Elle est très

gentille_.

--Ja sitten pitää vielä puuhata erään naisen puolesta, joka on jo

useampia kuukausia istunut vankilassa ilman että kukaan tietää mistä

syystä.

--No ei vaan, kyllä hän itse varmaan tietää syyn. Ne tietävät

erinomaisen hyvin. Ja se on noille lyhyttukkaisille aivan oikein.

--Emme tiedä, onko oikein vai ei. Mutta he kaikissa tapauksissa

kärsivät. Te olette kristitty ja uskotte evankeliumiin, ja kuitenkin

voitte olla niin säälimätön.

--Ei se estä. Evankeliumi on evankeliumi, mutta mikä on vastenmielistä,

se on vastenmielistä. Pahemmin tekisin, jos teeskentelisin rakastavani

nihilistejä ja erittäinkin lyhyttukkaisia nihilistejä, silloin kun en

voi niitä sietää.

--Miksette voi niitä sietää?

--Jälkeen maaliskuun 1 päivän[3] kysyt miksi?

--Eiväthän kaikki ole ottaneet osaa maaliskuun 1 päivän tekoon.

--Sama se: mitäs he tunkeutuvat asioihin, jotka eivät kuulu heihin. Ei

se ole naisten asia.

--Mutta pidättehän että Mariette esim. kyllä voi ottaa asioihin

osaa,--sanoi Nehljudof.

--Mariette? Mariette on Mariette. Mutta tuommoiset puolivillaiset, ne

luulevat voivansa opettaa kaikkia.

--Ei opettaa, vaan yksinkertaisesti vaan auttaa kansaa.

--Ilman heitäkin tiedetään, ketä on auttaminen, ketä ei.

--Mutta kansahan on kurjuudessa. Juuri äsken tulen maalta. Onko

todellakin välttämätöntä, että talonpojat tekevät työtä otsansa hiessä

eivätkä saa syödä kylläkseen, ja että me sitä vastoin elämme hirveässä

ylellisyydessä,--puhui Nehljudof tädin hyväntahtoisuudesta saaden halua

lausua hänelle kaikki ajatuksensa julki.

--Tahdotko sinä siis, että minä tekisin työtä enkä mitään söisi?

--En, en tahdo ettette söisi,--sanoi Nehljudof ehdottomasti

hymyillen,--minä tahdon vaan, että me kaikki tekisimme työtä ja kaikki

söisimme.

Täti laski taas alas lasisilmänsä ja katsoi niitten yli uteliaasti

Häneen.

--_Mon cher, vous finirez mal_[4],--sanoi hän.

--No miksi niin.

Samassa astui huoneeseen pitkä, leveäharteinen kenraali. Se oli

kreivittären mies, entinen ministeri Tsharskij.

--Vai niin, Dmitrij. Hyvää päivää,--sanoi tämä, tarjoten hänelle vasta

ajellun poskensa suudeltavaksi.--Milloin olet saapunut?

Itse hän suuteli äänettömänä vaimoansa otsaan.

--Ei, hän on lahjomaton,--kääntyi kreivitär miehensä puoleen.--Hän

käskee minun mennä ojalle vaatteita pesemään ja syömään vaan perunoita.

Hän on kauhea hölmö, mutta tee sinä kuitenkin hänelle se, minkä hän

pyytää.--Oletko kuullut, sanotaan Kamenskajan olevan niin

epätoivoissaan, että on henki vaarassa,--kääntyi hän miehensä

puoleen,--lähtisit sinä hänen luokseen.

--Se on todellakin hirmuista,--sanoi mies.

--No, menkää nyt puhumaan hänen kanssansa, minun täytyy kirjoittaa

kirjeitä.

Tuskin oli Nehljudof päässyt viereiseen huoneeseen, kun täti huusi

hänelle edellisestä:

--Kirjoitanko siis Mariettelle?

--Olkaa niin hyvä, _ma tante_.

--Minä siis jätän avonaiseksi, mitä siihen lyhyttukkaiseen tulee, kyllä

hän käskee miehellensä, ja tämä tekee kaikki. Älä sinä vaan luule, että

minä olen pahasisuinen. Kaikki sinun holhokkisi ovat sangen

inhoittavia, mutta en minä tahdo heille pahaa. Olkoot sitten, no mene

nyt. Muista olla kotona illalla, saat kuulla Kiesewetteriä. Ja me

pidämme pienen hartaushetken. Ja jollet sinä vaan pane vastaan, niin se

tulee tekemään sinulle sangen hyvää. Tiedänhän minä, että Helena ja te

kaikki muut olette niissä asioissa hyvin takapajulla. Näkemään asti

siis.