Vankilaan oli pitkä matka ja oli jo myöhäistä, niin että Nehljudof otti
sinne ajurin. Eräällä kadulla tämä keski-ikäinen, viisaan ja
hyväntahtoisen näköinen ajuri kääntyi Nehljudofin puoleen ja osoitti
tavattoman suurta uutisrakennusta.
--Katsokaa mimmoisen kivimuurin ovat pystyttäneet,--sanoi hän aivan kuin
olisi osaltaan ollut syypää tuohon rakennusyritykseen ja ylpeillyt
siitä.
Kivimuuri oli todellakin tavattoman suuri ja sen kuosi oli monimutkainen
ja eriskummainen. Vankat telineet suurista honkatukeista, jotka olivat
rautavanteilla yhteenliitetyt, ympäröitsivät rakennusta ja erottivat
sitä kadusta plankkuaitauksella. Telineiden juurella kiehui muurahaisina
kalkkiin ryvettyneitä työmiehiä, joista toiset asettelivat, toiset
takoivat kiviä, kolmannet kantoivat ylös raskaita selkäkuormia ja toivat
alas tyhjiä tiilipaareja ja ruukkiämpäreitä. Lihava ja hienosti puettu
herrasmies, luultavasti arkkitehti, seisoi telineiden luona ja
näytti jotain ylöspäin, puhuen kunnioituksella kuuntelevalle
rakennusmestarille. Heidän ohitsensa ajoi portista ulos ja sisään tyhjiä
ja lastattuja kuormarattaita.
»Ja kuinka vakuutettuina ovat nuo kaikki, sekä työn tekijät että
teettäjät siitä, että asiat ovat juuri niinkuin niiden olla
pitääkin,--että sillaikaa kuin kotona heidän raskaudentilassa olevat
vaimonsa tekevät voimainsa yli työtä, ja heidän lapsensa, pikku myssyt
päässä, nälkäkuoleman lähestyessä, vanhuksen tavoin hymyilevät ja
vääntelevät pikku jalkojansa, heidän täytyy rakentaa tuota tyhmää,
tarpeetonta linnaa jollekin tyhmälle ja tarpeettomalle ihmiselle,
yhdelle niistä samoista, jotka raastavat ja nylkevät heitä,» ajatteli
Nehljudof katsellessaan tätä kivimuuria.
--Kyllä on pöllömäinen rakennus,--sanoi hän ääneen ajatuksensa.
--Kuinka niin, pöllömäinen?--vastasi ajuri loukkaantuneesti,--mikä
pöllömäinen se on, joka kansalle työtä hankkii.
--Mutta onhan se työ tarpeetonta.
--Tottapa se työ tarpeellinen on, koska rakentavat,--väitti
ajuri,--kansa saapi leipänsä.
Nehljudof vaikeni, erittäinkin kun rattaiden räminän vuoksi oli vaikeata
puhua. Jonkun matkaa vankilasta tultiin kivikadulta viertotielle, niin
että oli helppo puhua; ajuri kääntyi taas Nehljudofin puoleen.
--Ja mikä ihme sitä kansaa nykyisin niin paljon kaupunkiin
tuokin,--sanoi hän kääntyen pukillaan ja osoittaen Nehljudofille
vastaantulevaa maalaistyömiesten joukkokuntaa sahoineen, kirveineen ja
säkkineen.
--Enemmänkö niitä nyt tulee kuin muina vuosina?--kysyi Nehljudof.
--No niinhän niitä tukkii joka paikkaan, että on pääsemättömissä.
Teettäjät viskelevät työmiehiä kuin lastuja. Kaikki paikat ovat täynnä.
--Mistä se tulee?
--Niitä kun on lisääntynyt. Ei ole minne mennä.
--Mutta jos on lisääntynyt, miksi eivät jää maalle.
Ei ole maalla mitään tekemistä. Ei ole maata.
Nehljudof koki samaa kuin jonkun paikan ollessa satutettuna: näyttää
kuin työkseen satuttaisi aina kipeään paikkaan.--Se tulee siitä, että
kolaukset tuntuvat ainoastaan kipeään paikkaan.
»Onko todellakin samaa kaikkialla», ajatteli hän ja rupesi kyselemään
ajurilta, kuinka paljon heidän kylässään oli maata, ja kuinka paljon
maata oli ajurilla itsellään, ja miksi hän asui kaupungissa.
--Maata meillä on tesättinä[2] henkeä kohti. Hallussamme on sitä kolmen
hengen varalle,--alkoi ajuri hyvillään selitellä.--Kotonani on isä,
veli, ja toinen veli on sotamiehenä. He pitävät taloutta, mutta eipä
siinä ole paljon pitämistä. Silläpä veli aikoikin lähteä Moskovaan.
--Eikö saa maata vuokralle.
--Mistäpä sitä nykyään ottaisi. Herraset, missä niitä oli, päästivät
käsistään omansa. Nyt on kaikki kauppiaitten hallussa. Ja heiltä ei saa
millään hinnalla, he kun itse viljelevät. Meilläkin osti eräs
ranskalainen maan haltuunsa entiseltä herralta, eikä anna ehdolla
millään.
--Mikäkö ranskalainen? Mikä lie Djufar, ehkä olette sattuneet kuulemaan.
Hän laittaa teaatterissa näyttelijöille peruukkeja, se toimi kannattaa,
ja hän onkin tullut rikkaaksi. Meidän neidiltä hän on ostanut koko
tilan. Nyt hän on ottanut meidät valtaansa. Ja pyörittelee meitä mielin
määrin. Onneksi on hän hyvänluontoinen mies. Mutta vaimo, venäläinen, on
semmoinen koira, ettei enää pahemmasta. Nylkee puhtaaksi kansan.
Surkeata on nähdä. Siinähän jo ollaankin linnalla. Portin eteenkö
ajetaan. Eipä lasketa näänmä.