Puheenjohtaja koitti haukotella, ja sotatuomari oli lukevinaan kirjaa.
Yhdessä hengenvedossa vieritin minä esille johdannon. Puhuin siitä
tärkeästä hetkestä elämässä, jolloin nainen synnyttää lapsen --
luotsin vaimo oli juuri saanut sen vamman; kuvailin äidin iloa,
kenties puhtainta, mitä tässä kurjassa elämässä on, jossa ihminen
aamulla herää kunniallisena miehenä ja illalla menee levolle
vankikoppilaisena. Hartmannin mukaan kuvailin minä taudin oireita
_insomnia_ tai unettomuutta, mikä todellakin on taudin laji, vaikkei
sitä uskota. Luotsi ei nukkunut kolmeen yöhön, siksi häntä ei
voi pitää syyntakeisena. Sitte seurasi vilkas kuvaus matkastamme
kuunarille. Päästyäni kuvauksessani merkillisiin kellonläppäyksiin,
näin minä kaikkien yhdeksän kasvojen kääntyvän puoleeni. Kasvojen
ilmettä en voi eroittaa, sillä minä olin liiaksi mielenkuohuissani
ja koska minä seisoin vasten valoa, näytti koko huone mustalta, ja
kasvot näyttivät yhdeksältä pilkulta pimeässä. Lopetin johdantoni
kuvailemalla ihmisen vähäpätöisyyttä suhteessaan maailmankaikkeuteen
ja eritoten suhteessaan selittämättömään arvoitukseen.
Sen jälkeen seurasi puolustus. Luotsi oli ottanut laivan oman
piirinsä ulkopuolelta eikä siis ollut vastuunalainen. Mitä majakan
vesien mittaamiseen tulee, niin luottaa luotsi mieluummin omiin
maamerkkeihinsä kuin kurjaan kompassiin, joka ehkä näyttää väärin.
Laivan lastina oli rautaa, ja siksi ei hän luottanut kompassiin.
Mitä maamerkkeihin tulee, niin ei tarvitse niin kovinkaan olla
meritottuneen tietääkseen, kuinka näennäiset etäisyydet saattavat
muuttua eri säiden vallitessa. Sitte maalasin minä merimaalauksen,
jossa oli lunta mailla ja sumua ilmassa. Luotsi oli siis
kaksinkerroin viaton, mutta vielä enemmän, hän ei ainoastaan
ollut viaton, vaan kapteeni oli rikollinen. Kapteeni oli maannut
onnettomuuden tapahtuessa ja nyt sanotaan luotsiohjesäännössä, että
"päällysmies vastatkoon itse laivan ohjauksesta kuitenkin luotsin
opastamana." Täällä oli juurtunut se huono tapa, että luotsia
pidettiin päällikkönä niin pian kuin hän astui laivaan. Tämän
epäkohdan täytyi muuttua, sillä luotsi ei ole mikään merenkulkija
vaan ainoastaan opas. Hän ei voi lokata, hänen ei tarvitse tehdä
merkityksiä eikä tuntea jokaisen laivan purjehduskuntoisuutta.
Luullaan, että luotsia saa pitää jonkinlaisena Kristuksena, joka
jokaisen onnettomuuden sattuessa saa kantaa niskoillaan kaikkien
merikapteenien synnit. Ei niin! Ruotsalainen kauppalaivasto on kyllä
huomaava, ettei sen etuja saa hutiloida. Parannuksen aika on käsissä,
ja nyt täytyy parannuksen tapahtua -- nyt tai ei koskaan!
"Mutta merivahingonselitys, väitätte, hyvät herrat. Se on väärä,
vastaan minä, se on valetta alusta loppuun. Ette taida tietää, kuinka
merenvahingonselitys laaditaan? Niin, laivuri, joka enimmäkseen makaa
ja nukkuu, hän juuri laatii selityksen tapahtumasta, jota hän ei
koskaan ole nähnyt, ja sitte lukee hän sen laivaväen kuullen, jotka
puoleksi ovat aito ulkomaalaisia ymmärtämättä Ruotsin sanaakaan, ja
sitte kirjoittavat he selityksen alle vannoen autuutensa nimessä.
Luullaanko, että niin saa jatkua? Minä voisin syyttää heitä, koko
seuraa vääränvalan teosta, mutta minä en sitä tee. Nyt olen minä
lausunut ajatukseni, niin totta kuin nimeni on Larsson, ja mitä minä
olen sanonut, on tosi selvä kuin päivä, siitä piru vieköön voitte
olla varmoja, koko liuta!" Ja sen sanottuani löin minä nyrkilläni
pöytään niin että paukahti.
Puhkesi myrsky, olin kadottanut mielenmalttini. Sapelit kalisivat,
enkä muista sen enempää ennenkuin olin eteisessä, jonne minut kaksi
tykkimiestä kaikella kohteliaisuudella työnsi.
Harhailin kaupunkia harmin ja häpeän vallassa. En uskaltanut käydä
tapaamassa luotsia, joka nyt ehdottomasti oli mennyt mies. Pian
tuli pimeys ja minä hiiviskelin "Hässingstångenin" ulkopuolella
tavatakseni veljeä ja saadakseni tietää asian päätöksen. -- Turhaan!
Silloin menin minä "Rauhalaan" saadakseni jotain syödäkseni.
Ensimmäisenä äkkäsin minä laivurin. Hän istui yksin pöydän ääressä
nojaten päätään kättä vasten ja näytti hyvin alakuloiselta.
"Ajatteles, ehkä minun syytökseni on tepsinyt ja minä olen syössyt
hänet onnettomuuteen! ajattelin minä edelleen. Niin, muita minä en
suo pahaa kenellekään ihmiselle." --
Minä menin miehen luo.
"Hyvää iltaa, kapteeni! Kuinkas sujui?"
"Miksette sanoneet minulle edes sanaakaan edeltäpäin ennenkuin
menitte turmelemaan luotsiparan asian!"
"Mitä hän sai?"
"Kaksi vuotta!"
"Niin, mutta minä valitan korkeampaan oikeuteen!"
"Älkää sitä tehkö, herra, ei se ole mikään tavallinen tuomioistuin!"
"Mutta puolustukseni!"
"Niin olipas se soma juttu! Ensimmäinen osa olisi vaikuttanut
lieventävänä asianhaarana, mutta toinen! Tehän olitte väärässä joka
kohdassa, paitsi siinä, että esititte luotsin valehtelijaksi, sillä
puhuihan hän vaaten ensimmäistä tunnustustaan. Ei siinä kyllin.
Olitte saattaa minut tilaan, mikä minulle olisi saattanut koitua
sangen vaikeaksi. Luulitte kai minun tahtovan vahingoittaa poikaa.
Päinvastoin, minä aijoin huutokaupan kautta pelastaa hänelle hänen
talonsa. Tämän olette melkein tehneet mahdottomaksi. Luuletteko
ehkä, että minulla itselläni nyt on hauskaa. Ette tiedä, mitä maksaa
laivurille menettäessään laivansa. Saan alkaa uudestaan perämiehenä.
Olin aikeissa matkustaa kotiin mennäkseni naimisiin, sillä minulla on
morsian, mutta siitä ei nyt tule mitään, sillä minä kadotin kaiken
mukana olevan omaisuuteni.
"Minua vastaan viskatut syytöksenne otti asiamies mielihyvällä
onkeensa, hän ilmoitti asian laivanomistajalleni, ja kuka tietää,
mihinkä kohtaloon ne minut saattavat. Nyt täytyy minun päästä
Itämeren kautta kotiin jouluksi, eikä siitä tule mitään huvimatkaa
avoveneessä. Mistä minä kevääseen saakka elän, sen Jumala tiennee.
Herra, olisitte tehneet oikein, jos olisitte tukkineet suunne!"
Kuin kirottu menin minä miehen luota, enkä sen koommin koskaan nähnyt
häntä enkä luotsia. Eikös tämä ollut hupainen kertomus!
"Oh, hupaisuuden vuoksi niin... mutta ei se myöskään todista, ett'ei
pidä auttaa lähimmäisiään", väitti D. Ei vaan saa olla tuhma!
"Sitä _tulee_ tuhmaksi, niin pian kuin vehkeilee auttaakseen ihmisiä.
Tule sinä vaan minun luokseni, jos olet pulassa, ja jos sinä onnistut
saamaan minut liikutetuksi, voit olla varma vankeudesta tai pyövelin
pölkystä aina sen mukaan kuinka avuliaaksi minä itseni tunnen.
Ihminen on kurja laitos, ja minä olen kaikista kurjin -- hyvää yötä!"
Ja hattu syvällä silmillä ja kädet taskuihin painettuina syöksähti
Markus Larsson ulos ovesta ja riensi pitkin askelin katua ikäänkuin
hän olisi tahtonut juosta pois kaikesta, mikä muistutti häntä
onnettomasta luotsista.