mukulakivilavat luotisuoria seiniä, joissa on lukuisia onkaloita ja
luolia; nähtävästi käytetään niitä asuntoina, sillä ne ovat yhdistetyt
niiden edessä oleviin taloihin ja muureihin. Vielä alempana on
puutarhojen ympäröimä _Nebukin_ kylä. Rakennustyyli on tavallinen
tibetiläinen: valkean ja punaisen kirjavat muurit, tasaiset katot ja
koristuksina viiririukuja. Kasvullisuus muuttuu rikkaammaksi, pellot
suuremmiksi. Usein sivuutamme tornien ja muurien raunioita, kenties
muistoja niiltä ajoilta, jolloin Nepal ja Tibet kamppailivat
keskenänsä. Nyt on tällä tiheään asutulla ja hyvin viljellyllä
laaksolla rauhallinen leima, eikä ainoakaan rajavahti ole matkaamme
estämässä.
Pitkin tietä on tavallisia mani-kekoja, ja eräässä kohden iso tshorten
eli "stupa" muistuttaa intialaista rakennustyyliä. Kolmen toistensa
vieressä olevan kylän alapuolella kapenee laakso hieman. --
Leiriydyimme erään yksinäisen talon läheisyyteen, aaltoilevien
viljapeltojen keskellä olevaan ihanaan puistoon, jossa kasvoi komeita
viheriöitä puita. Eräs vaimo selitti meille, että tämä paikka -- hän
nimitti sitä _Nama-shu'ksi_ -- on Lo Gapun, ja että ilman hänen
lupaansa ei kukaan saa puistossa oleskella. Mutta me asetuimme vain
kodikkaasti, hengitimme ihastuneina leppoista, tiheätä ilmaa ja
kuuntelimme tuulen huminaa puiden latvoissa.
Pian tuli luoksemme kaksi miestä, jotka olivat Lo Gapun palveluksessa,
vaatien meistä tietoja. Sanoivat meidän olevan Tson maakunnassa ja
ilmottivat joen nimen olevan _Tso-harki-tsangpo_. Erään leirimme
alapuolella olevan kylän nimen piti olla _Njanjo_. Sieltä oli
ainoastaan kaksi vuorihaarannetta noustavana, tullakseen _Mentangiin_,
Lo Gapun hallituspaikkaan. Sanottu Lo Gapu on rajapäällikkö, joka ei
ole Nepalin maharadshalle verovelvollinen, mutta hänen täytyy sen
sijaan käydä joka viides vuosi hänen ylhäisyyttänsä tervehtimässä.
Hänellä on 500 alamaista. Vielä kolmen päivämatkan päässä siitä etelään
kuului väestö olevan lamaistista ja puhuvan tibetiläistä murretta,
johon on kumminkin sekottunut intialaisia ja persialaisia sanoja.
Kaikki haluamansa selitykset saatuansa ratsastivat miehet alas antamaan
rajapäällikölle kertomuksensa. Sillä aikaa neuvottelimme asiasta.
Luonani oli ainoastaan Robert, Rabsang ja Tsering, ja kassassani oli
rahaa vain 24 rupiita! Mutta ajatuksessa matkustaa muutamia päiviä
etelään päin Himalajan syvien rotkoiksi haarautuneiden laaksojen läpi
oli suuri kiusaus. Täällä _Nama-shun_ leirissä olimme 3,806 metrin
korkeudessa ja siis 855 metriä Kore-la'ta alempana. Jokainen etelään
tehty päivämatka veisi meitä yhä tiheämpään ilmaan, emmekä nytkään enää
olleet varjoisista havumetsistä kaukana. Mutta olisiko kauvemmaksi
Nepaliin tunkeutuminen viisasta? Ajattelin pääni ympäri ja punnitsin
asiata puoleen, jos toiseenkin. Kahta päivää kauvempaa eivät rahavarani
riittäisi. Hevosemme olivat Tradumin govan, ja olimme sopineet hänen
kanssansa, että Kore-la'sta ainoastaan katselisimme Nepalia; nyt olimme
jo menneet rajan yli ja laskeutuneet maahan, jossa tunsimme olevamme
paljoa epävarmemmassa asemassa kuut Tibetissä ollessamme. Aivan
aavistamattani voisin joutua hiirenloukkuun. Lo Gapu voi meidät
pidättää ja pyytää menettelyohjeita Katmandusta. Suurin vaara oli
kuitenkin se, että tibetiläiset voivat katkaista meiltä paluutien
sulkemalla rajansa, selittäen että kun kerran olemme heidän maastansa
poistuneet, niin emme saisi sinne enää palata. Silloin olisimme
erotetut pääkaravaanista ja tähänastiset tulokseni joutuisivat vaaraan.
Päätin sen vuoksi kääntyä niin varhain huomenisaamuna takaisin, ettei
Lo Gapun väki ennättäisi tulla meitä pidättämään.
Kesäk. 23. p:nä nousimme taas hevosten selkään. Lo Gapusta emme olleet
sanaakaan kuulleet. Meidän luotamme lähtiessänsä olivat lähetit
vakuutettuja siitä, että me jatkaisimme matkaamme alemma laaksoon, ja
pikku hallitsija kai odotti nyt tuloamme. Jouti odottaa! Nousimme
hitaasti ratsastaen taas Kore-la'ta kohti, poikkesimme entiseltä
tieltämme vasemmalle ja leiriydyimme _Kung-mugaan_.
Olin juuri piirustamassa, kun ratsastaja tuli nelistäen, kädessä
viheriä merkkilippu, siis kiinalainen ja tibetiläinen sanantuonti.
Olin varma siitä, että asia koski ankaria, minuun tähdättyjä
toimenpiteitä, mutta se olikin Lhasasta kaikille asemille aina
Gartokiin asti annettu ukaasi: kaikkialla piti hankkia hevosia ja
kuormajuhtia kahdelle kiinalaiselle, jotka olivat saaneet toimekseen
minun etsimiseni, "puhuakseen" minun kanssani ja tuodakseen minulle
kirjeen hänen ylhäisyydeltänsä lien darinilta. He voivat saapua millä
hetkellä hyvänsä.
Kesäpäivä oli niin synkkä kuin vain olla voi. Koko maa oli
läpinäkymättömän sumun verhossa, läheisimmät teltitkään eivät näkyneet.
Vuoria ei erottanut sittekään kun sumu oli jo hieman hälvennyt.
Ratsastimme erinomaista tietä luoteeseen, ihmetellen mani-kekojen
lukuisuutta ja niiden violettiin ja tummanviheriään liuskakiveen
hakatuita korkokirjotuksia; muutamissa rukouskivissä oli 3-4
sentimetrin korkuisia kirjotusmerkkejä, kun taas suurimmat ovat 20
sentimetrin korkuisia, niin että kullekin liuskalle mahtuu ainoastaan
yksi merkki. Eräässä paikassa on rivissä kuusi liuskaa, muodostaakseen
rukouslauseen: "_Om ma-ni pad-me hum_". Muutamien uhrikivien
kirjotusmerkit olivat punaisia, pyöreistä graniittipaloista valkealle
pohjalle hakattuja. Isoin mani oli 80 metrin pituinen.
Sivuutimme isoja telttileirejä ja suuria karjalaumoja; villiaasit
kävivät laitumella yhdessä kesyjen jakien kanssa. Kaikki vastaantulijat
pysähtyivät ja tervehtivät meitä. Tradumin gova tuli meitä vastaan;
hän joutui onnettoman näköiseksi ja vaivasi päätänsä pohtimalla,
suuttuisiko Lo Gapu ehkä meidän Nepalissa käynnistämme. _Tasang-lan_
matalan kynnyksen ylitse saavuimme onnellisesti pienen _Tsatot-karpon_
lähellä olevaan _Bonboon_, missä Guffaru pääjoukon kanssa odotti meitä.
25. p:nä teimme hyvin lyhyen matkan _Tshikumiin_, jonne asti
Tsatot-karpo näkyi. Muonavaroja oli meillä ainoastaan päiväksi, mutta
Tradumin gova tarjoutui toimittamaan lisää, jos vain vuokrattavista
hevosista hyvästi maksaisimme. Tulossa olevista kiinalaisista ei hän
ollut vähääkään huolissaan; jos ne moittisivat häntä siitä, että oli
laskenut minut Tsangpon etelärannalle, niin vastaisi hän, että
muonavarojen saanti oli helpompi siellä kuin pohjoisrannalla. Hän oli
aikoinaan ollut lamana Tashi-gembessä, mutta oli rakastunut erääseen
naiseen. Salatakseen asian oli hän lähtenyt toivioretkelle
Kang-rinpotshelle, mutta oli kumminkin tullut ilmi ja hänet kiellettiin
palaamasta. Vähitellen oli hän sitten ylennyt virka-uralla, ja oli nyt
Tradumin piiri-esimies ja yhtä suuri veijari maallisella alalla kuin
oli ollut hengelliselläkin. Minulle hän toki teki erinomaisia
palveluksia.
Kesäk. 28. p:n aamuna ratsastimme _Namlagumpaan_ ylös
kallion-ulkonemalIe, josta näköala on yhtä laaja kuin opettavakin.
Halkeilleen savitasangon ylitse, joka on tulvaveden aikana veden alla,
saavuimme Tsangpon rannalla olevaan leiriin; joki muistuttaa järveä.
Ryderin tarkka ja oikea kartta osottaa, että joki on semmoisena
syysmyöhälläkin. Leveys oli tällä kohtaa 890 metriä, mutta suurin
syvyys ainoastaan 0,74 metriä. Sen yli voi siis esteettömästi ratsastaa
ja jaki-karavaanit astelevat rauhallisesti veden halki -- miten toisin
onkaan alempana idässä, missä jyrkkien vuorien väliin puristunut joki
on syvä ja vuolas. Mutta loppukesällä on tällä paikalla mahdoton
kahlaten yli mennä, ei liioin uskalla veneettäkään petollisten,
liikkuvien hiekkavallien vuoksi.
Seuraavana päivänä kuljetettiin arimmat matkatavarat yli veneellä,
kaikki muut jakeilla, jotka polskuttelivat sameassa likaisenharmaassa
vedessä kömpelöinä ja mustina. Pohjoisrannalla ratsastimme harvinaisen
maiseman yli. Siellä oli aina 8 metrin korkuisten hiekkaharjujen
muodostamassa sokkelossa jokihaaroista syntyneitä nevoja ja järviä.
Kiertelemme sinne tänne, koettaen kaartaa hiekkapenkereitä ja syvempiä
lahtia, mutta joudumme usein ratsastamaan epämieluisten, vajottavien
notkojen poikki. Muutamissa tuntuu heikko virta, toisissa on seisova
vesi. Paikotellen kohoaa vedestä hiekkasaaria, joista toiset ovat
kasvittomia, toisilla rehottaa heinää ja pensaskasveja. Se on
kerrassaan repeloittua, mutta hauskaa ja vaihtelurikasta maisemaa.
Meitä vainoavat oikeat hyttyspilvet. Muutamat miehet kulkevat edellä
luotseina. Usein joutuvat he liian syvään veteen ja ovat pakotetut
nopeasti kääntymään. Tulvavesi huuhtelee suurimman osan juoksuhiekkaa
mukaansa, hyljäten sen taas alempana Brahmaputran rannoilla. Mutta joen
laskettua kokoontuu taas uutta hietaa, ja uusia hiekkasärkkiä
muodostuu. Niin muodoin tämä on lentohiekan levähdyspaikka sen matkalla
itää kohti. Leiriydymme viimeisen rantajärven partaalle, kuunnellen
kalojen pulahtelua. Koko maa muistuttaa Itä-Turkestanin suoseutua Lopia
ja sen ikuista veden ja lentohiekan välistä taistelua. Seudun nimi on
_Dongbo_. Siellä odottivat minua Tuksumin gova ja toiset päälliköt.
Edellinen oli saanut tiedon, että kiinalaiset, joiden tulosta jo olimme
kuulleet, olivat lähteneet Saka-dsongista ja nyt matkalla tänne. Hän
luuli niiden vielä ennen iltaa saapuvan.
Kesäkuun 30. p:nä kuljimme suuren osan päivämatkaamme tasamilla, jota
myöten jo Nain Sing ja englantilainen retkikunta olivat kulkeneet. En
nimittäin uskaltanut kiertää passiini merkittyä _Tuksumia_. Sen kaikki
asukkaat tulivat kylän ulkopuolelle meitä vastaan. Sovittiin govan
kanssa, että Guffaru menisi pääjoukkoinensa _Sham-sangiin_ ja minä
pujahtaisin parin seuralaisen kanssa joen eteläpuoliselle, kielletylle
tielle.
Heinäk. 2. p:nä sanoimme siis Guffarulle ja hänen joukolleen
jäähyväiset, ratsastimme tasangon yli luoteeseen ja leiriydyimme (191.
leiri) Tsangpon vasemmalle rannalle. Joen virtamäärä on tällä paikalla
56 kuutiometriä. Aamulla vietiin tavarat joen toiselle puolen. Kuljimme
vielä kahden jokihaaran yli, niin että koko Brahmaputran vesimäärä
nousi 92 kuutiometriin. Niillä luvuilla, jotka saadaan mittaamalla
jokea likellä sen lähteitä, varsinkin juuri lumensulamisen alkaessa, on
kuitenkin ainoastaan tois-arvoinen merkitys.
Tila ei salli ryhtyä selittämään Brahmaputran eteläpuolisten seutujen
maantiedettä. Mainittakoon kuitenkin, että seuraavana päivänä oli
meidän ja pääjoen välillä matalia vuoria ja että me vasta heinäkuun 6.
p:nä taas leiriydyimme _Tshärokin_ luona sen rannalle. Olimme kulkeneet
useiden syrjäjokien yli. Pääjoen vesimäärä oli vielä 44 kuutiometriä.
Lyhyellä päivämatkalla saavutimme taas Guffarun joukon _Shamsangissa_
(4,697 metriä) suuren valtamaantien varrella, johon oli pystytetty 21
telttiä. Seudun päälliköt olivat erittäin avuliaita. Heillä ei ollut
mitään muistuttamista minun suunnittelemaani Kudi-gangrille nousemista
vastaan. Sanotun vuoren huiput näkyivät luoteesta ja _siellä piti
Brahmaputran lähteitten olla_. He varustivat meidät muonavaroilla
kahdeksitoista päiväksi; pitkään aikaan eivät olleet kätemme niin
vapaat olleet. Täällä ei tiedetty vielä mitään Lhasasta lähetetyistä
kiinalaisista tai tibetiläisistä takaa-ajajista.
Kahdeskymmenesviides luku.
Brahmaputran lähteillä. -- Ero.
Olimme jo päässeet kauvas länteen. Askel askeleelta oli olosuhteiden
voima pakottanut minut jättämään tutkimatta yhä ja yhäti suurempia
pohjoisia alueita. Se harmitti minua, koetin sentään pakko-asemassani
parastani. _Shamsangin_, Ryderin Lahtsangin, luona olimme sillä
paikalla, missä Brahmaputran eri puolilta tulevat varsinaiset lähdejoet
yhtyvät. Olin jo kauvan sitten päättänyt tunkeutua aivan
_tuntemattomalle lähteelle asti_, jos eivät tibetiläiset asettaisi
voittamattomia esteitä eteeni.
Rikastietoinen, terävänäköinen eversti _Montgomerie_ oli v. 1865
lähettänyt Nain Singin ylistä Brahmaputran laaksoa nousemaan. Tämä
lähti Shamsangista, missä nyt olimme, kulki Marium-la'n yli ja sanoo
kertomuksessaan, että joen lähteet ovat varmasti etelästä näkyvässä
vuorijonossa, että se saa vetensä tuon vuoriston jäätiköistä. Hän ei
kumminkaan lähtenyt näitä varsinaisia lähteitä etsimään, vaan jatkoi
matkaansa läntiseen suuntaan.
Vuotta myöhemmin, v. 1866, teki _Thomas Webber_ etelästä käsin
tutkimusmatkan tibetiläiselle alueelle. Hänen karttaluonnoksestaan
näyttää siltä, kuin olisi hän kulkenut Tsangpon muutamien lähdejokien
yli, mutta seudusta, josta ne saavat alkunsa, ei ole muita tietoja
kuin: "_Snowy ranges unexplored_". Ja kun hän sitte tekstissä sanoo:
"Täällä olivat suuren, Gurlan jäätiköistä alkavan Brahmaputran
lähteet," tulee sekavuus aivan korjaamattomaksi, sillä joen lähteet
ovat 100 kilometrin päässä Gurlasta, vuoresta, jonka yhteydessä ei
Brahmaputra ole millään tavalla.
Valtiollinen Gartokiin vuonna 1904 lähetetty _Rawlingin_ johtama
retkikunta, jonka päätuloksena on Ryderin ja hänen apulaistensa
oivallinen ylisen Brahmaputran kartta, kulki Shamsangista Marium-la'n
yli ja Guntshu-tson pohjoispuolta pitkin Manasarovarille. Minulle oli
siis hyvin tärkeätä voida matkustaa heidän tiensä eteläpuolitse,
sellaisen maan kautta, missä he eivät olleet käyneet. He matkustivat
Nain Singin kulkemaa tietä, joen lähteiden pohjoispuolitse, noin 40
engl. penikulman päässä niistä. Ryderin kertomuksesta voi saada sen
käsityksen, kuin pitäisi hän Marium-la'ta Brahmaputran lähteenä. Mutta
eräässä häneltä sittemmin saamassani kirjeessä ilmottaa hän, että asian
laita ei ole niin, vaan on hän aina sanonut, että varsinaisten
lähteiden täytyy olla luoteessa, niiden hänen kartallensa merkittyjen
lumipeitteisten vuorten välissä, joiden korkeuden hän on mitannut.
En ryhdy laajalti tätä kysymystä selostamaan. Kukaan muu matkustaja ei
ole koskaan niillä seuduin käynyt, mutta minä en olisi tahtonut millään
ehdolla päästää tilaisuutta tunkeutua Brahmaputran lähteelle asti ja
määrätä sen paikka lopullisesti.
Mutta miten se kävi päinsä? Lähdejoet yhdistyvät Shamsangin luona, ja
vasta sen paikan alapuolella on yhtyneen joen nimenä _Martsan-tsangpo_.
Ensi työksi piti minun tietysti mitata lähdejokien vesimäärä, ja jos se
olisi jokseenkin yhtä suuri jokaisessa, niin voisi tyytyä siihen, että
sanoisi Brahmaputralla olevan useita lähteitä.
Otin matkaani kymmenen miestä ja mittausvehkeet ja lähdin heinäkuun
10. päivänä laakson eteläpuoliselle vuorenjuurelle, kahden joen,
nimittäin lounaasta tulevan _Kudi-tsangpon_ ja lännestä juoksevan
_Tshema-jundungin_ yhtymäpaikalle. Yhden päivämatkan päässä lännempänä
laskee Tshema-jundungiin Marium-la'sta tuleva _Marium-tshu_. Ensiksi
mittasin kumminkin koko yhdistyneen joen vesimäärän vielä kerran: se
oli 44 kuutiometriä sekunnissa. Heti yhtymän yläpuolella oli
Tshema-jundungin vesimäärä 10 kuutiometriä. Jos sen vähennämme
yhdistyneen joen koko vesimäärästä, jää Kudi-tsangpon vesimääräksi
34 kuutiometriä. Tämä on toisin sanoen kolme ja puoli kertaa Tshemaa
suurempi. Silloin on kumminkin otettava huomioon, että Tsheman veteen
on laskettu Marium-tshunkin vesi, joten sen vesimäärä, 10 kuutiometriä,
edustaa kahden syrjäjoen vesimäärää.
Kun illalla leiriydyimme pääjoukon kanssa _Umbon_ seudulla (4,702
metrin korkeus) Marium-tshun ja Tshema-jundungin risteyksessä, olivat
nämä joet melkoisesti tulvilleen nousseet, ja vesi, joka vielä aamulla
oli kirkasta, oli nyt muuttunut sameaksi. Niinpä voi nyt verrata
toisiinsa vain molempia samaan aikaan tehtyjä mittauksia. En rupea
kuitenkaan tässä kuvailemaan kaikkia myöhempiä yksityiskohtaisia
mittauksia. Lähteelle pääsyksi minulle riitti se tieto, että
Kudi-tsangpo on verrattomasti isompi kuin molemmat toiset; sen juoksua
piti minun siis seurata tunkeutuessani vuoristoon, johon ei kukaan
edeltäjäni ollut pyrkinyt. Tibetiläisetkin sanoivat Kudin olevan
Martsan-tsangpon ylinen oja.
Heinäkuun 9. p:nä erosin Guffarusta ja pääjoukosta, joiden piti
edelleenkin kulkea valtatietä myöten ja mennä Marium-la'n yli
Toktsheniin. Itse päätin Robertin ja kolmen aseestetun tibetiläisen
kanssa kulkea Kudi-tsangpon juoksun johdolla sen juurille ja
lähteille asti. Tiemme kävi lounaaseen päin. Siinä missä me kelpo
taipaleen _Marium-tshun_ viimeisen suistohaaran yläpuolella menimme
Tshema-jundungin yli, oli virran vesimäärä vähän yli 4 kuutiometrin.
Siitä kaakkoon virtaava Kudi-tsangpo on siis noin kahdeksan kertaa
isompi.
Heinäkuun 11. p:nä puhalsi navakka tuuli, kun ratsastimme
edelleen lounaaseen päin. Jo täällä sivuutimme huokoisia,
sulavia lumipälviä. Arvokkaita kivilajeja emme enää tavanneet;
vierinkivet olivat graniittia ja viheriää liuskakiveä. Seuraamme
erästä selvästi huomattavaa paimentolaispolkua, joka vie ylös
Tshema-jundungin ja Kudi-tsangpon väliselle vedenjakajalle,
maanselälle, _Tso-niti-kargang_-solaan. Viimemainitun virran mahtava
laakso on etelässä meidän alapuolellamme. Itse virran vesi on hyvin
sameaa, mutta sen oikealla puolella on kirkasvesinen somerikkojärvi.
Kaakosta tulee _Lung-jung_-niminen syrjäjoki. Joka puolella avautuu
suuremmoinen näköala. Lounaasta koilliseen kulkee loppumattoman sekava
vuori-ulappa: ne ovat ylisen Tsangpon syrjäjokien leikkelemiä
_Transhimalajan_ vuorenharjoja ja -haaroja. Etelässä avautuu
jylhyytensä kautta ihastuttava, valtaavan suuremmoinen panoraama. Se on
vaihteleva jono valtaavia huippuja, hammasmaisia, mustia ja
halkeilleita, milloin teräviä kuin pyramiidi, milloin leveitä ja
tylppiä. Niiden takaa näkyy lumikenttiä, joilta ikuinen lumi soluu
hitaasti alas, muodostaen jäätiköitä mustien kallioiden väliin.
Etelässä vallitsee _Ngomo-dingdingin_ mahtava vuorenrunko; sen
jäätiköiltä saa Kudi-tsangpo melkoisen osan vettänsä. Lounaassa kohoaa
toinen vuorenrunko, _Dongdong_, jonka jäätiköt ovat yhtä mahtavia.
Siitä oikealle lähtevän vuoriston nimi on _Tshema-jundung-pu_. Siitä
lähtee samanniminen joki, virraten kiertotietä yhtymäpaikalle
Shamsangin luo. Kaakosta neuvottiin minulle läheisimpien vuorien takana
oleva _Nangsa-la'n_ asema, josta ovat _Gjang-tshun_, meille jo muutamia
päiviä tutun joen lähteet.
Nyt mennään jyrkästi alaspäin somerikko-kerrostumain, graniittisoran,
kivilohkareiden ja vierinkivien välitse. Eri korkeuksilla tapaamme
kolme pientä, kirkasta _Tso-niti_nimistä somerikkojärveä. Maa tulee
tasaisemmaksi; erään soran läpi sorisevan lähdepuron ja pienen
syvänteen ohi kuljettuamme tulemme mani-keolle, ja vasta sitte saavumme
Kudi-tsangpon rannalle _Lhajakiin_, 200. leiriimme. Siellä on
erinomainen laidun, ja me huomaamme lukuisia paimentolaisleirien
jälkiä. Useissa paikoin tapaamme isoja, ohuita, myrskyn irtikiskomia
tuohilevyjä, joita tuuli on kuljettanut tänne etelästä vuoriston yli.
Minulle jokseenkin selvisi jo tässä leirissä miten täytyi olla
etsimieni lähteiden laita, mutta emme olleet vielä niille päässeet ja
siksi jatkoimme matkaamme heinäk. 12. p:nä lounaaseen. Lumipeitteisten
vuorien juuri näytti olevan aivan lähellä. Joki on leveä, mutta
jakaantuu taaskin useiksi haaroiksi, muodostaen liejusaaria. Laakson
vasemmalla puolella, jota myöten kuljemme, on pari pientä viheriän ja
mustan kirjavaa liuskakiviseinämää, muutoin on kaikki vanhaa
somerikko-kerrostumaa. Ratsastamme joen yli, joka juoksee Dongdongin
alapuolisesta seudusta ja laskee Kudi-tsangpoon. _Tse-tshung-tso_ on
pieni somerikkojärvi. Laakson pohja kohoaa vähitellen, se on pehmeää ja
kasvaa karua ruohoa. Sattumalta tapaa jonkun pienemmän, harhautuneen
harmajan graniittilohkareen. Kesäisillä leiripaikoilla on lantaa,
rääsyjä ja luita. Vihdoin laajenee joki niin leveäksi, että muistuttaa
somerikon ja lentohiekan ympäröimää järveä.
Saavuttuamme leiriin n:o 201, 484 metrin korkeuteen, peittyivät
vuorenhuiput juuri pilviin. Mutta oitis auringon laskettua selkeni
ilma ja viimeiset pilvet liitelivät kepeinä ja valkeina kuin höyry
_Ngomo-dingding_-jäätikön yli, jonka ihanan rakenteen ylemmät
sivu-kerrostumat ja samakeskiset renkaat erosivat selvästi
kukkulamaisista harjakerrostumisista. Siellä täällä ammottaa suuria
railoja jäässä, jonka pintaa muutoin valaisee lumi ja hauras, sulava
jääkuori.
Auringon laskettua kuvastuivat kaakosta ja lounaasta näkyvät yhdeksän
huippua tavattoman voimakkain piirtein. Liituvalkoisista lumikentistä
kohoavat pikimustat kallionhuiput, kielekkeet ja selänteet, ja
suuremmoisten propyleain välistä pistävät jäätiköt esiin. Se on
kokonainen kylä pilvenkorkuisia telttejä! Brahmaputran lähteitä ei
voisi koristaa suuremmoisempi, ihanampi tausta. Pyhät, kolmin kerroin
pyhät ovat nämä vuoret, joiden sylistä on alkanut ja saa ravintonsa jo
ikimuistoisina aikoina saduissa ja runoissa ylistetty joki, Tibetin ja
Assamin joki, "joki" _par préference_, Braman poika! Tummat
tibetiläiset ovat, sukupolvi sukupolven jälkeen, kuunnelleet
vuosisatojen kuluessa sen kohinaa maailman kahden korkeimman vuoriston,
Himalajan ja Transhimalajan välissä, ja Assamin kirjavat kansakunnat
ovat sukupolvi sukupolven jälkeen kastelleet vainioitansa sen
elämääluovilla aalloilla ja juoneet sen siunattua vettä. Mutta kukaan
ei tiennyt missä lähde oli! Kolme retkikuntaa on määrännyt sen paikan
likipitäin, mutta ei kukaan ollut siellä käynyt. Ei mikään maantiede
ole antanut meille tietoja Brahmaputran lähdettä ympäröivästä maasta.
Ainoastaan pieni paimentolaisjoukko käy siellä vuosittain pari pian
ohimenevää kesäkuukautta viettämässä. Täällä on se lähde, täältä kolmen
jäätikkökaistaleen edustalta hindukansojen niin pyhä virta alottaa
lähes 3000 kilometrin pituisen juoksunsa maailman mahtavimman vuorimaan
kautta, vyöryttäen sameat vetensä ensin itää kohti, sahaten sitten
etelään virratessaan Himalajan halki pirstoutuneen laakson ja soluen
vihdoin luodetta kohti Assamin tasangolle. Ylinen Brahmaputra,
"Tsangpo", on todellakin Tibetin valtasuoni, sillä sen ranta-alueelle
keskittyy vaan 2,5-miljoonaisen väestön suurin osa, samalla kun Assamin
hedelmällisimmät, väkirikkaimmat maakunnat sen alista juoksua
ympäröivät. Brahmaputra on maailman jaloimpia virtoja, ja vähän on
virtoja, joilla on korkeammat esi-isät ja vaihtelevampi, kunniakkaampi
elämänjuoksu. Sillä sen rannoilla ovat kansat varttuneet, viettäneet
siellä elämänsä ja erottamattomasti yhdistäneet siihen historiansa ja
kultuurinsa jo niin muinaisina aikoina kuin inhimillinen tieto edes
aavistelee.
Näissä ajatuksissa läksin myöhään illalla ulos ja näin yhdeksän huipun
kallioiden nousevan epäselvinä kumumarjoina, samalla kun jää- ja
lumikentät olivat taivaanvärisiä, eivätkä siis yön aikana päässeet
vaikutuksensa täyteen voimaan. Mutta silloin leimahti salama etelässä
_Kudi-gangrin_ takana, kuten vuorta nimitetään, ja sen valossa
piirtäytyivät ikuisella lumella peitetyn harjanteen ääriviivat äkkiä
terävinä ja korppimustina nähtäviksi. Harvinainen, kiehtova maa, jossa
öisin henkien kuiskailuja kuulee ja öisen taivaan sinertävissä valoissa
leimuavan näkee! Vielä kauvan kuuntelin _Shapka-tshu_-puron sorinaa,
kun se hiljaa lorisi kivistä uomaansa myöten Kudi-tsangpon rantaa
kohti.