Viihdytystähti, kuningatar Konviramur. Sieltä tulee se lempeäsilmä
kuningatar. Parsifal värisee kukkaseksi lähestyvän kuningattaren
edessä.
Lievittävä liljansilmä. Hiljaisen silityksen käsi. Harsoisa kuningatar,
joka liihoittaa mielen valkoiseksi. Kun Parsifal saa hiljaisesti hiipiä
huulilleen sen viileän valkoisen käden, ei hänellä riitä silmää muuta
kuin sen kuningattaren hentomieleksi saattaville silmille.
Avaako se vaalevasti tuleva kuningatar sydämen tähdeksi? Harsoutuuko
oma rinta valkohulmuiseksi sen kuningattaren edessä? Ei ikinä
hellittäisi huuliansa sen kuningattaren värjyvältä kädeltä. Ei ikinä
heräisi liihoitusrintaisesta polvistuksestaan.
Parsifal polvistuu kuningattaren liljainen käsi huulillansa, silmänsä
kuningattaren värähtyvän ihanissa silmissä. Hupeneeko Parsifal sen
kuningattaren vaaleauntuvaisesti nousevaan huokaukseen?
Onko ihmisen mieli liljan soittoa hopeaisessa illassa? Soiko
kyynelmyrttinä sinikirkkoisen metsän siimeksessä? Ei helmeydy soiton
värähdyttämä sydän sen ihanampana, kuin ihminen sen syväsilmä
kuningattaren edessä.
Parsifal on kukkanen, Parsifal värähtää kukkasena Konviramurin edessä.
Kuin värisevälehtinen, värisevätuoksuinen ruusu aukenee hän
viihdytystähtensä edessä ja hukkuisi tuoksuna tähteensä.