Lippuheiluiset valkoloistoiset kaupungit, joiden ylitse iloiset linnut
lentelevät, ja joissa kuningattaret hallitsevat, nuoret keltahiuksiset,
kultasilkkiset kuningattaret, joita ei ihminen saa katsoa muuta kuin
punainen ruusu kädessään. Ne kuningattaret ovat neitsyitä, ja se
ritari, joka voittajana on rinnassaan kantanut kuningattaren ruusua
turnajaisissa niissä valkoliehuisissa kaupungeissa, saa suudella
kuningattaren hentokaunista kättä, saa suudella kuningattaren
viileävärähtäviä huulia, saa silkkimielisen hentosyleilevän
kuningattaren puolisoksensa. Kaukaisista maista vaeltavatkin loistavat
ritarit voittamaan niitä kuningattaria omikseen, tulevat ne ritarit,
notkistavat polvensa ja katsovat kuningattaria ihaniin silmiin,
rintansa nousevat palmuina, korkeina kultahedelmäisinä palmuina, kun he
kuningattaren kauniista kädestä ottavat ruusun ja kiinnittävät
rintaansa. Iloisina turnajaisina humuavat ne kuningatarten kaupungit ja
välkemieliset ritarit, ruusut rinnoissa ja ruusut käsissä liehuvat
kuningatarten ympärillä.
Niihin kultavälkkyviin kaupunkeihinkin tulee totinen Parsifal, pukee
rintansa kuningattaren ruusulla ja taistelee liehuvassa
turnajaisjuhlassa. Keveät ovat kultaliehu ritarit Parsifalin raskaan
peitsen edessä, voittajalle Parsifalille heittävät neitojen valkeat
kädet kukkasia. Polvistuu Parsifalkin voittajana kuningattaren edessä
ja suutelee kuningattaren hentoherkkyistä kättä, ei nouse rintansa
kultapalmuna, silmänsä pysyvät kylminä ja totisina, kylmänä ja totisena
irroittaa hän kuningattaren ruusunkin rinnastansa ja laskee sen
kuningattaren käteen. Ihmettelevänä hiljenee kuningatar, kun Parsifal
sanattomana nousee, palaa ratsullensa ja ratsastaa välkkeisten
väistyväin ritarien keskitse suorana ja taakseen katsahtamatta pois.
Istuu kuningatar pitkän hetken unhoittuneena, rintansa ihmetyksen
harsoissa. Miks'ei nostanut syliinsä se punaviitta ritari, vaikka olisi
hentona kukkasena värissyt hänen sylissänsä?
Niin kulkee Parsifal humuavat kaupungit, suistaa kultamieli ritarit ja
vangitsee silkkirintaisten kuningatarten silmät ja sydämet, mutta itse
ratsastaa hän totisena ja väräyksettömänä, eikä muistakkaan kaupunkeja,
ja tähtimieli kuningattaria.