Miekastansa Parsifalin silmä juo lohdutuksensa. Kirkkaasta miekastansa.
Sen terä on leveä ja punaisena välähtelee se auringossa, kun
heilahuttelee sitä.
Salama asuu miekassa, nopea sykähtävä salama. Ihanaa on sitä salamaa
lennättää vihastuneen mielen ja vihastuneen käden. Kypäröille kipinän
väläyksenä. Haarniskoille nopeana salamana. Räikeänä hyväilee miekan
heläys kirkahtavaa mieltä.
Miekka on laulua, miekka on viiniä, viinin välähtävää silmää. Heleät
suonet avaa miekka. Humaltunutta on nostaa ja laskea tulikieli miekkaa.
Rinnassa säkenöi tähtenä jokaisen kirkahtavan iskun ilo. Kirkkaat
kimakat soitot herättää miekka.
Musta mieli, punaisen miekan väläys sille valaistuksen heittää.
Punervan valaistuksen. Parsifalilla on miekkansa punaisena ilona.
Leveä- ja kirkasterä miekka, mustan ilon nopea hypähtely. Vihan ilon.