Parsifal on heittänyt sinisen viittansa, Parsifal ratsastaa punaisessa
viitassa.
Parsifal on unhoittanut ilman siniset hyväilyt ja hiljaisen väristyksen
hartaus-ilot, Parsifal on myrskyn punaista paloa ja Parsifalin kädessä
liekehtii synkeä miekka. Parsifal, pimentokatsantoinen punaviittaritari
lentää leimuna maailmaa.
Haarniskat ovat hauraat sen synkeän ritarin edessä. Väkevienkin kädet
hervottuvat, kun sen musertavan ritarin salamakäsi lankee. Kaameat
pimentometsät, joissa harmaaniljaiset louhikäärmeet kivetys-silmineen
tuijottavat vuorien sumuisista rotkoista, kulkee se Graalin tulipuna
ritari, kulkee synkeät synninpunaiset kaupungitkin, jotka liehuvat
jylhien ritarien irstausjuhlaa, kulkee suorana satulassaan,
miekkavasamansa kädessään.
Tulen lentävänä punastuksena heittää se ritari maineensa maailmalle.
Iloiset nuoret ritarit, joiden rinta on vallattoman virran hypähtelevää
tulvaa, ja käsivarsi leimuvan voiman hykähdystä, ne voitontähtiritarit
suistaa Graalin muserrus-ritari, suistuvat jylhätkin arpirintaiset
ritarit, jotka luulivat käsivarsissaan harmaan vuoren murtumattoman
mahdin, louhikäärmeiden mustanpunaisen veren vuodattaa se ritari ja
korkeatornisten kaupunkien jykeät rautaportit jysähtävät maahan sen
hirmuisen ritarin rynnätessä.
Pimeä armahtamaton ritari. Vihastuksen tulipunainen ritari. Parsifalin
maine kasvaa maailman ylitse, kuin pilvien jylhät pilarit synkeän
rannattoman meren ylitse.