Iloa, iloa on elämä. Maailma visertää ihmisen edessä.
Ilon temppeli, ilon valkeneva temppeli on maailma. Vedet valkenevat,
maat valkenevat, korkean raikastavan aamun katsannolla seisoo elämä
ihmisen edessä. Oleminen on niinkuin valkea tuoksuva meri, joka
pehmeillä valkoisilla aalloilla huuhtelee ihmisen rintaa.
Kukkaset ovat heleät, ja aurinko säkenöitsee koivujen kultaisilla
lehdillä: tavoittaisiko käsillänsä kukkasten heleyden ja leikittelisi
auringon välkkeellä? Oksat heiluvat ja pääskyset lentävät sinisiin
ilmoihin: istuisiko heiluvalle oksalle, vai liitäisi lentävän pääskysen
jälkeen? Raikas ja raitis on olo, valkoiset siivet levittää ihmisen
mieli ja purjehtii.
Maailman näky puhkee sydämelle, kuin heräävän kukkasen silmä, tai kuin
nuoren neidon tuoreet hymyraikkaat kasvot. Heleällä rinnalla heleän
maailman keskellä, niinkuin riemun harppu on ihmisen rinta, jota elämä
joka hetki iloisesti puhaltelee.