Torvi soi. Torvi soi hypähtelevänä. Parsifal riemuitsee. Keveätä on
lennättää valkean ratsun seljässä, iloisena liehuu sininen vaippa
olkapäillä takana. Lentää tuulena. Lentäisi taivaan tuulena.
Maat ovat keveät ja viherjät, metsät jäävät valkeina. Kirkas on
lentävän mieli valkean taivaan alla. Parsifalin ratsu on tuulijalka, ja
liitäväsiipi on ratsastavan Parsifalin mieli. Puhaltele iloisena,
torvi, kajaile iloisena metsä, Parsifal ratsastaa.
Sineä ja sinistä on maailma. Väljää ja valmista on maailma. Ei
yksinäinen puhdasrinta pilvi sen valkeasiipisempänä purjehdi taivaan
sinistä ulappaa kuin kirkasmieli ihminen elämän heleileviä teitä.
Niinkuin aamuinen rannaton meri, joka vapisevana valkeana liikutuksena
odottaa nousevaa aurinkoa, semmoinen on elämän autuas näky keveälle
mielelle.
Parsifal liehuu sinisenä. Parsifal uiskentelee sinisissä vesissä.
Tuli- ja tuulimieli Parsifal kulkee elämän raikaskaikuisia polkuja.
Valkeat ovat vedet ja valkeat ilmat, keveänä hengittää raikas rinta.
Mieli kuin liitävän joutsenen valkea lento, rinta kuin hypähtelevän
torven kajailu aamuisissa korkeissa metsissä. Parsifal lentää ja
lennättää, sinisenä hulmuu vaippa olkapäillä takanaan.