Väljillä vesillä, kauniilla vesillä, joiden ylitse soitto värähtelee
kuin levitetty hopeahuntu.
Neidot ja Arthurin ritarit soutavat illan vesillä, jotka levittäyvät
kuin heiluva kultapeili tummain rantojen välillä. Kultakeula venheissä,
joiden varjo häilyy vedessä kuin viherjä väijyvä sametti, istuvat
neidot ja Arthurin ritarit ja soittavat illassa vesien keskellä.
Hiljaa liukuvat venheet. Airojen varjo kiemurtelee vaaleassa vedessä
kultaisena rihmana. Venheissä polvistuvat ritarit punasilkkisten
neitojen edessä ja soittavat. Mandoliinien ääni valuu suloverhottuna
sinne vesille, jossa mustat täplät häilyvät kultaisessa päilynnässä.
Veden kansi lepää välkkyvänä, rantojen tummat varjot väräjöivät.
Kultana varisee soitto sinne kajasteleville vesille ja värähtää
rannoille viimein kuin harvapisarainen helmisade. Sitä kuunnellessa
seisahtuu sydän kultaruusuna.
Väljillä illan vesillä, illan kauniilla vesillä, joiden ylitse soitto
värähtelee kuin levitetty hopeahuntu.