H. Wilhelm. Apteekkaariko? Mitä?
H. Patelin. Joka tuopi oksennus -- -- pul-ve-ria.
H. Wilhelm. Oksennus-pulveriako? Siellä on joku sairasna ja minä en
varmaan oven läpi tuntenut hänen ääntänsä. Kolkuttakaamme kovemmin.
(Kolkuttaa kovemmin).
H. Patelin. Lu-ut-ka! Ku-u-vatus, ava-at sinä?
Kolmas kohtaus.
H. Wilhelm. R. Patelin.
R. Patelin (surkialla ja vienolla äänellä). Ken se niin jyskyttää? Voi,
tekö se oletta, herra Wilhelm?
H. Wilhelm. Minähän se olen. Ja te olette varmaan rouva Patelin.
R. Patelin. Niin olen herra, vaan suokaa anteeksi, minä en tohdi
puhella niin kovasti.
H. Wilhelm. Puhelkaa sitte kuin suaitsette. Minä tulin tapaamaan herra
Patelinia.
R. Patelin. Puhelkaa, hyvä herra, hiljemmin.
H. Wilhelm. Miksi hiljemmin? Minä tulin, kuin jo sanoin, käymään
teillä.
R. Patelin. Vielä hiljemmin, minä rukoilen.
H. Wilhelm. Niin hiljaan kuin tahdotte, mutta minä tahdon häntä nähdä.
R. Patelin (pian itkein). Voi herra kulta, onhan se raukka nyt
nähtävässä tilassa!
H. Wilhelm. Kuin? Mikä häntä on voinut kohdata sitte eilen illan?
R. Patelin. Eilen illanko? Kuin, herra, hän ei ole viikkokauteen
liikahtanut vuoteelta.
H. Wilhelm. Vuoteeltako? Ja eilen illalla hän kuitenki kävi minulla.
R. Patelin. Teilläkö, hän?
H. Wilhelm. Hän, minulla, ja hän oli hyvin iloinen ja hyvällä tuulella.
R. Patelin. Oh, hyvä herra, te oletta vissisti tänä yönä nähneet unta.
H. Wilhelm. Oikein, se ei ole pahasti sanottu. Nähnyt unta! Ja ne kuusi
kyynärää verkaa, jotka hän otti, olenko minä siitäki nähnyt unta?
R. Patelin. Kuusi kyynärää verkaako?
H. Wilhelm. Aivan niin, kuusi kyynärää verkaa, kastanian väristä, ja
hanhipaisti, joka meidän piti syödä päivälliseksi, noh olenko minä
senki nähnyt unta?
R. Patelin. Te olette pahaan aikaan tulleet minua ivaamaan.
H. Wilhelm. Ivaamaanko? sen kattilassa; Minä en ollenkaan ivaa, eikä
minun sitä haluta. Minä vakuutan teille että hän eilen illalla toi
minulta nuttunsa alla kuusi kyynärää verkaa.
R. Patelin. Jospa hän olisi sellaisessa tilassa edes ollut! Mutta
kuulkaapas, herra, hän oli koko eilisen päivän hyvin raivossa, jossa
hän houraili jotai, ja minä luulen sitä kestää vielä nytki.
H. Wilhelm. Oh! menkää helvettiin, te raivootte itse ja minä tahdon
kaiken mokomin hänet nähdä.
R. Patelin. Oh. hyvä herra! se on siinä tilassa, missä hän nyt on, ihan
mahdotoin. Me olemme panneet hänet äsken sohvalle oven viereen,
korjataksemme vähän hänen tilaansa. (Itkein). Te surkuttelette häntä
kun saatte nähdä.
H. Wilhelm. Hyvä, hyvä, minun säälittää, mutta missä tilassa hyvänsä
minä tahdon häntä nähdä eli... (Syöksee ovea kohti).
R. Patelin. Voi, voi, elkää avatkaa, te tapatte minun mieheni. Hän saa
aika-ajoin sellaisen vimman lähteä juoksemaan.
Neljäs kohtaus.
H. Wilhelm. H. Patelin. R. Patelin. (Ovi avautuu, H. Patelin
yöviitassa ja yölakissa juoksee vimmaisena).
R. Patelin. Katsokaapas, nyt se jo on mennyt. Sanoinhan minä sen.
Auttakaa nyt minun saamaan hän jälle paikalleen. Mies parka, lepää nyt
tuossa!
(Hän taluttaa sen istumaan tuolille).
H. Patelin. Ai, ai, minun päätäni!
H. Wilhelm. Todella, miten kurjassa tilassa. Mutta kuitenki, minusta
hän näyttää pian saman näköiseltä kuin illalla, aivan vähän muuttunut.
Jos mä katson lähempää. (Äänellä kuin puhutellaan sairasta). Herra
Patelin, tunnetteko te minua?
H. Patelin (Wilhelm). Ah! hyvää päivää, herra Antolin!
H. Wilhelm. Herra Antolinko?
R. Patelin. Hän luulee teitä apteekkariksi; jättäkää hän.
H. Wilhelm (rouvalle). Minä en tee mitään. (H. Patelinille). Herra
muistatteko te illallisen?
H. Patelin. Minä olen teille säilyttänyt...
H. Wilhelm. Hyvä, hän muistaa kaikki.
H. Patelin. Suuren lasin täynnä vettäni.
H. Wilhelm. Sen kanssahan mulla on tekemistäki!
H. Patelin. Eukko näytä se apteekkarille, että hän saa nähdä jos
minulla on mitä vikaa ureterissä.
H. Wilhelm. Hyvä, hyvä! Mutta herra minä tahdon maksun.
H. Patelin. Jos te voisitte vähän valaista minun tarpeeni, ne ovat --
minä sanon sen teille, ne ovat kovia kuin rauta ja mustia kuin teidän
partanne.
H. Wilhelm. Pa, pa, pa! se on hyvällä rahalla kuin te maksatte.
R. Patelin. Ettekö te näe että häh horisee? Menkää pois!
H. Wilhelm. Turha kaikki.
H. Patelin. Elkää minulle enää antako sellaisia ilkeitä pilleriä; ne
ajaavat minulta sisukset ulos.
H. Wilhelm. Minä soisin että ne ajasivat sinusta ulos minun verkani.
H. Patelin. Eukko, aja, aja pois nuo mustat perhoset ympäriltäni;
(katsellen ylös) katsokaa kuin ne nousevat --
H. Wilhelm (katsoen ylös). Minä en näe siellä mitään.
R. Patelin. Hän hourailee niin kuin jo sanoin, menkää pois.
H. Wilhelm. Lörpötystä! Minä tahdon rahat.
H. Patelin. Ne tohtorit ovat minut tappaneet rohtoillansa.
H. Wilhelm. Nyt hän ei houraile, minä tahdon häntä puhutella. Herra
Patelin!
H. Patelin. Hyvät herrat, minä ajan nyt Homeruksen asiaa.
H. Wilhelm. Homeruksenko?
H. Patelin. Nimittäin Calypson neittä vastaan.
H. Wilhelm. Calypsonko neittä! Ken hiis se sitte on?
R. Patelin. Se oli sellaista kirjaa lukiessa kuin hän kääntyi tautiin.
H. Patelin. Hänen luolansa seinät eivät enää kaikuneet sen suloisesta
äänestä.
H. Wilhelm (erikseen). Mitä hittoja! Olisinko minä pitänyt jotai toista
hänenä!
R. Patelin. Hyvä herra, jättäkää nyt rauhaan se mies raukka.
H. Wilhelm (rouva Patelinille). Odottakaa, hänellä voisi olla joku
välipää; nyt hän katsoo minua ikään kuin tahtoisi jotai sanoa.
H. Patelin. Voi, herra Wilhelm...
H. Wilhelm. Noh, nyt hän minut tunsi. Herra Patelin!