Ensimäinen kohtaus.
H. Wilhelm (yksin). Toimellisen miehen tulee aamulla luetella kaikki
työt mitä päivällä aikoo tehdä, katsokaamme mitä minulla tänään on.
Ensiksi, kello viisi minun tulee ottaa kolmesataa markkaa Patelinilta
hänen isävainaansa velkaa. Sitte kolmekymmentä markkaa kuudesta
kyynärästä verkaa, minkä hän minulta otti eilen illalla. Samalla yksi
hanhipaisti päivälliseksi, valmistettu hänen vaimoltansa. Sen perästä
mennä oikeuteen paimentani vastaan niistä kymmenestä tusinasta
lampaita, jotka hän on minulta varastanut. Minä arvelen että siinä on
kyllä. Mutta hiis! Aika jo on ammoin sivuin, eikä miestä vielä näy.
Lähkäämme häntä etsimään. (On lähtemässä mutta palaikse takaisin). Ei,
niin tarkka mies ei unhota lupaustansa. Mutta hänellä on kuitenki minun
verkani ja minä en ole hänestä sen enemmän kuullut. Mitä tehdä? (Vähän
mietittyä). Mutta voisinhan minä olla menevinäni käymään hänellä;
saadakseni sillä tiellä kuulla miten asiat siis ovat. (Kuuntelee
ovella). Luulen että hän paraillaan lukee minulle rahoja; ja minun
nenässäni tuntuu juuri kuin hanhea paraikaa paistettaisi. Annas kun
vähän kolkutan ovelle. (Kolkuttaa ja kuuntelee).
Toinen kohtaus.
H. Patelin (huoneessaan) ja H. Wilhelm.
H. Patelin. Eukko-o-o.
H. Wilhelm. Se on hänen äänensä.