Valkosesta silkistä laitettu rusetti ja suruharsoja kiinnitettiin
talon portille, missä tuuli niitä heilutteli ja mistä ne veivät
viestejä sattuneesta surusta. Päivällisaikaan loppuivat valmistukset
ja arkussaan makasi hempeä nuori olento. Hänen kasvoilleen oli
levinnyt hiljainen rauha. Kaksi surevaista seisoi arkun vieressä
suruun ja hartaudenharjotuksiin vaipuneina -- ne olivat Hannah ja
musta Tilly. Hester tuli ja värisi, sillä hän oli ankaran liikutuksen
vallassa. Hän sanoi:
-- Margaret haluaa kirjettä.
Hannah kalpeni. Hän ei ollut sitä ajatellut; hän oli luullut, että
se kamala työ olisi jo lopussa. Mutta nyt hän ymmärsi, ettei niin
voinutkaan olla. Hetkisen seisoivat naiset ja katselivat toisiaan;
sitte sanoi Hannah:
-- Sitä ei voi auttaa... hänen täytyy se saada; muuten hän epäilee.
-- Ja muuten hän arvaisi.
-- Kyllä. Hänen sydämensä pakahtuisi.
Hän katseli kuolleen kasvoja ja silmänsä vettyivät.
-- Minä kirjotan sen, sanoi hän.
Hester vei sen perille. Loppusanat kuuluivat:
"Rakas mammaseni, kallis armas äitini, me saamme taas pian olla
yhdessä. Eikö se ole hauska uutinen? Ja se on tosi; kaikki sanovat,
että se on tosi."
Äiti sanoi surumielisesti:
-- Lapsiparka, miten kestää hän sen saatuaan tietää totuuden? Minä
en enää koskaan saa nähdä häntä tässä elämässä. Se tuntuu niin
raskaalta. Ei kai hän sitä epäile? Te kai pidätte huolen siitä ettei
hän saa sitä tietää?
-- Helen luulee, että sinä tulet pian terveeksi.
-- Voi miten sinä olet hyvä ja älykäs, rakas täti Hester! Ei suinkaan
kukaan, joka voisi tuoda tartunnan, tule hänen lähistölleen?
-- Sehän olisi rikos.
-- Mutta tehän _näette_ hänet?
-- Kyllä -- matkan päästä.
-- Se on hyvä. Toisiin en voisi luottaa, mutta te kaksi
suojelusenkeliä... te olette luotettavia kuin kulta. Toiset voisivat
olla epärehellisiä ja monet voisivat salata minulta jotain ja
valehdella.
Hester loi katseensa alas ja hänen vanhat huulensa vapisivat.
-- Salli että suutelen sinua hänen sijastaan, täti Hester; ja
sittekun minä olen poissa ja vaara on ohi, voit painaa sen suutelon
hänen rakkaille huulilleen ja sanoa, että se on hänen äidiltään ja
että se on hänen äitinsä koko murtunut sydän.
Tunnin kuluttua täytti Hester tuon pyynnön ja hänen kyyneleensä
valuivat virtanaan kuolleen kasvoille.