Kirjoituspöydän ääressä.
Asbjörn Krag laski pöydälle tärkeän paperin toisensa jälkeen. Toiset
läsnäolijat, insinööri Stener, Louise, pastori ja luutnantti
Rosenkrantz, kokoontuivat jännittyneinä hänen ympärilleen. Insinööri
loi silmäyksen papereihin, nyökäytti päätään ja sanoi:
-- Aivan oikein, siinä ne ovat.
Mutta sitten hän laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja vaikeni. Hän
ei ymmärtänyt mitään.
-- Kello on nyt seitsemän, jatkoi Asbjörn Krag. Hän oli täysin
levollinen, ja näennäisesti asia ei herättänyt ollenkaan hänen
mielenkiintoaan. -- Me ehdimme luoda silmäyksen asiaan, ennenkuin
kenraali tulee.
-- Kenraali, kysyttiin, tuleeko hän tänne?
-- Niin, hän tulee. Minä olen puhellut hänen kanssaan hetki sitten, ja
hän on nähnyt paperit.
-- Mutta eikö hän enää ole vuoteessa? kysyi insinööri Stener
kummastuneena.
-- Ei, ei enää, vastasi Krag. -- Voin teille ensiksi kertoa, hyvät
naiset ja herrat, että kenraali Jernekin on nähnyt kameleontin.
-- Sitä me emme ole ollenkaan tienneet, sanoi Rosenkrantz.
Louise neiti tuli äkkiä vakavaksi.
-- Hän puhui kerran unissaan minun valvoessani eilen hänen vuoteensa
ääressä, sanoi hän. -- Se oli aivan käsittämätöntä, mutta minussa
heräsi epäluulo, että hän oli saanut tietää jotakin.
-- Mitä hän sanoi, neiti?
-- Hän puhui paljon jostakin tiedonannosta, ilmestyksestä tahi muusta
senkaltaisesta.
Asbjörn Krag nyökäytti päätään kiintyneenä asiaan.
-- Se sopii yhteen, mutisi hän. -- Hän puhui tahdosta, joka ilmaistiin,
eikö totta?
-- Niin, kenen tahto se oli?
-- Vainajan, vastasi Krag ja laski raskaasti käden asiakirjasalkulle.
-- Tätä tiedonantoa hän on odottanut monta vuotta ja nyt hän vihdoinkin
on sen saanut.
-- Niin, nyt me emme tiedä enää yhtään mitään, sanoi insinööri Stener.
-- Nyt teidän on selitettävä asia tarkemmin.
-- Aivan oikein, jatkoi Krag, se on minunkin tarkoitukseni. Näinä
päivinä on ollut seurattavana sangen mielenkiintoinen taistelu, ja minä
myönnän, että olen väliin ollut varsin epävarma, ennenkuin vihdoinkin
sain kiinni säikeistä, jotka veivät asian ratkaisuun.
-- Taistelu? kysyi Stener. -- Kutka sitten ovat taistelleet keskenään?
-- Tähän taisteluun on kolme henkilöä ottanut osaa. Yksi olette ollut
te, insinööri Stener, niin, älkää hämmästykö, te olette ollut yksi, ja
minä myönnän, että huomioni ensiksi kiintyi teihin, kunnes löysin sen
miehen, joka oli teidän vastustajanne.
-- Ja kuka se oli?
-- Agronomi Bringe.
-- Taas tämä nimi, huudahti Stener. -- Minun täytyy suoraan tunnustaa,
että hän tähän asti on ollut minulle jokseenkin yhdentekevä ja
tuntematon henkilö.
-- Senvuoksi, että te kaikesta tarmostanne ja terävänäköisyydestänne
huolimatta ette aavistanut, että hän oli vastustajanne. Nyt minä esitän
teille kysymyksen, joka on kaikkien huulilla: Mitä varten tällainen
toisen palveluksessa oleva mies ryhtyy moiseen peliin? Minä vastaan
heti. Selitys on se, että hänen nimensä ei ole Bringe eikä hän ole
mikään agronomi.
-- Mutta hän on joka tapauksessa ollut kelpo mies, väitti vastaan
Louise, niin ainakin Hans Kristian sanoo.
-- Luonnollisesti hän valitsi, kun hänen piti salata itsensä, sellaisen
aseman, jonka hän saattoi täyttää tyydyttävästi ja epäluuloa
herättämättä.
-- Nimi, nimi? pyysi insinööri Stener kärsimättömästi. Hän rypisti
otsaansa ikäänkuin olisi alkanut ymmärtää.
-- Nuorena tilanomistajanpoikana hän on käynyt Aas'in
maanviljelyskoulun, vastasi Asbjörn Krag. -- Sieltä hän on saanut
tietonsa. Myöhemmin hän tuli Kristianiaan, joutui keinottelijain
joukkoon, ansaitsi rahaa, paljon rahaa, mutta menetti kaiken
huijausaikansa jälkeen. Hänen nimensä on Aslak Braasaeter.
-- Samako, joka oli sekaantunut suureen pankkijuttuun?
-- Juuri hän, vastasi Krag. -- Te tunnette hänet, ainakin nimeltä.
Toimelias mies, häikäilemätön huijari, joka kukistuttuaan on hankkinut
toimeentulonsa enemmän tahi vähemmän epäilyttävillä keinotteluilla. Hän
on ostanut ja myynyt metsiä ja maatiloja, yleensä harjoittanut
sellaista keinottelua, joka nykyisin on ollut muodissa. Mutta hän ei
ole saavuttanut oikein luottamusta, eikä hänellä ole myöskään ollut
onnea. Sitten hän vihdoinkin puoli vuotta sitten asettui Suurkadun
varrella olevan asianajotoimiston, Gunder & Isachsenin yhteyteen. Te
tiedätte, että Kristianiasta on tullut suurkaupunki, eikä se ole voinut
karttaa sellaisten toiminimien syntymistä, jotka löydettäisiin liian
köykäisiksi, jos niitä arvostelisi kauppiassäädyn kaksitoistamiehinen
neuvoskunta. Gunder & Isachsenin asianajotoimisto kuuluu juuri tähän
luokkaan.
Asbjörn Krag hieroskeli tyytyväisenä käsiään. Hänen pikku
heikkouksiinsa kuului tällainen pitkäveteinen asian kehittäminen, ja
hän teki silloin monia syrjähyppyjä.
Niinpä nytkin:
-- Minua ilahduttaa todellakin, sanoi hän, että olen tullut tekemisiin
ihmisten kanssa, joilla on mielikuvitusta. Tällä Braasaeterillä, joka
on talonpojan poika Brumunddalista, on alkuperäisen, luonnostaan
lahjakkaan ihmisen mielikuvitus. Mutta nyt teidän, insinööri Stener,
täytyy minulle kertoa, missä tilaisuudessa viimeksi kuulitte
Braasaeterin nimen mainittavan.
-- Se tapahtui puoli vuotta sitten, vastasi insinööri, meidän
ollessamme neuvottelemassa ruotsalaisesta maa-alueesta. Hänen nimensä
mainittiin välittäjänä, mutta minulla ei muutoin ollut mitään tekemistä
hänen kanssaan, eikä minun päähäni saattanut koskaan pistää, että hän
ja hiljainen agronomi Bringe olisivat sama henkilö.
Tässä hän kääntyi toisten puoleen ja jatkoi:
-- Me keskustelimme todellakin epätoivossamme erään suuren ruotsalaisen
tilan ostosta; aioimme muuttaa sinne tehtaan ja koko liikkeen, kun
kenraali kerran toisensa jälkeen osoittautui taipumattomaksi. Mutta
suunnitelmista luovuttiin.
Asbjörn Krag nyökäytti päätään.
-- Aivan oikein, sanoi hän. -- Ja nyt jatkamme. Näissä neuvotteluissa
ovela keinottelija sai selville mihin vaikeaan asemaan tehdas joutuisi,
ellei se saisi laajempaa aluetta. Hän tutki tarkemmin asiaa, teki
muutamia salaperäisiä matkoja geologina näillä seuduilla, ja
saatuaan yleiskäsityksen kaikesta etsi hän Gunder & Isachsenin
asianajotoimiston. Hänellä ei ollut silloin rahoja, mutta tämän
liikkeen piti antaa hänelle liikepääomaa, sen tuli määrättynä
ajankohtana esiintyä ostajana, ja toiminimi tukenaan hän aloitti
vehkeilynsä.
Hyvät ystävät, aluksi tämä ihmeellinen näytelmä, jota näyteltiin vanhan
kartanon ympärillä, tuntui sukumurhenäytelmän ja kummitusjuttujen
sekoitukselta. Minut sekoitti myöskin ensi hetkestä alkaen se
ihmeellinen, joka ympärilläni tapahtui, ja erittäinkin eräs aivan uusi
ja mieltäkiinnittävä seikka, joka sekaantui entisiin. (Tässä
salapoliisi hymyili kujeellisesti ja katsoi Louiseen, joka loi silmänsä
alas.) Mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin sain selville, ettei tässä
ollut kysymyksessä sukumurhenäytelmä, vaan liikeasia, ymmärsin, ettei
minun tullut laskea mukaan ainoastaan täkäläisiä ihmisiä, vaan myöskin
Kristianian asukkaita. Tästä hetkestä alkaen mieltäni erityisesti
kiinnitti sähkölennätinasema, eikä kestänyt kauan, ennenkuin sain
ystävieni Gunderin ja Isachsenin sähkösanomaosoitteen. Tämä osoite on
"Nobel". Ja "noobeleita" heidän suunnitelmansa todella olivatkin. Paha
kyllä ovat liike-elämän asianajajat viime aikoina kehittyneet siten,
että uusi näytelmälaji on luotu, liikedraama, jossa vallitsee
amerikkalainen henki. Milloin sellaisia näytelmiä esitetään, voivat
ihmishenget helposti joutua vaaraan.
Ja täällä minä myöskin äkkiä sain katsoa silmästä silmään tällaista
näytelmää. Hyvät ystävät, näinä päivinä kenraalin henki on ollut
vaarassa. Ja kun _minä_ en koko aikana ole ollut asiasta selvillä, on
vanhan kunnonmiehen elämä _todellakin_ ollut vaarassa.