Mutta kun Lauri sinä päivänä kantoi sanomalehteä, oli koulussa ja
juoksi asioilla oli hän ylen onnellinen mielessään. Elämä tuntui niin
kevyeltä kuin höyhen ja puukengät hänen jalassaan tuntuivat maailman
mukavimmilta jalkineilta.
Lauri ajatteli, että sellaisia hän käyttää ikänsä kaiken, puukenkiä
ja vanhaa nuttua. Ehkä hän niin tehden joskus voisi painaa kultarahan
isänsä vapisevaan käteen.
12
Kun uusi aamu koitti ja Lauri taas tuli ystäväinsä luo, huomasi Aune
heti etteivät puukengät vieläkään olleet väistyneet toisten tieltä.
Hän kysyi kummastuneena:
-- Entäs saappaat?
Lauri selitti nyt, ettei hän ostanutkaan niitä. Kun kotona ei
ollut puita eikä ruokaa ja isä oli epätoivossa, auttoi hän isää
kultarahallaan. Ja puukengät olivat hänestä nyt niin hyvät. Paljon
paremmat kuin koskaan ennen. Ei hän milloinkaan pyytäisi parempia.
Lauri oli taas yhtä onnellisen näköinen kuin eilen aamulla ja Aune
huomasi eilen erehtyneensä sen onnen syystä.
-- Ei puita eikä ruokaa, -- soi Aunen korvissa. Se kuului niin
armottomalta ja kovalta. Pikku Annille ei ollut ruokaa, ja hän olisi
kumminkin tarvinnut sitä niin vähän.
Kun ei ollut puita eikä ruokaa, niin vielä vähemmin lienee ollut
vaatteita. Ja Aunelle tuli kiire ompelemaan.
Leena rupesi auttamaan pääntientä, joka oli vaikeampi tehdä ja Aune
ompeli pieniä hihoja.
Puhuivat siinä Laurista, siitä iloisuudesta, joka nyt oli säteillyt
koko hänen olennostaan. Ja Leena sanoi sen tulleen siitä, että hän
oli kieltänyt itsensä. Niin vain monella viisaalla ja ylhäisellä
olisi paljon opittavaa köyhästä pojasta, joka oli uskollinen isälleen
hädän hetkenä.
Aune ajatteli, että hänkin tahtoisi jollain tavalla kieltää itsensä.
Mutta eihän se ollut itsensä kieltämistä, että hän nyt esimerkiksi
teki kolttia pikku Annille sentähden, että hänellä sattui olemaan
liiaksi vaatetta. Eikä sekään, että hän soi muruisen runsaasta
pöydästään tarvitsevalle. Ei, hänen olisi itsensä pitänyt tuntea sen
puutetta, mitä hän oli antanut pois. Mutta kuinkas hän voisi puutetta
tuntea, kun isä on rikas ja voi hankkia hänelle mitä tahansa tässä
maallisessa suhteessa?
Leena sanoi että itsensä kieltäminen voi tapahtua monella tavalla.
Siihen on niin rikas kuin köyhäkin tilaisuudessa joka päivä, jos
vaan on voimia sitä toteuttamaan. Ja se onni, joka siitä vuotaa
ihmisen sieluun, on salaisuus kokemattomalle. Aune kyllä oppisi sen
ymmärtämään.